Uutinen

Tasa-arvoa kehitysyhteistyöhön

Folke Sundman
20.5.2003

Työskennellessäni 1980-luvun alkupuolella Suomen YK-liitossa olin pitkään toimiston ainoa miespuolinen työntekijä. Silloisen pääsihteerinsä Hilkka Pietilän johdolla YK-liitto oli uranuurtaja Suomessa sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevassa valistus- ja vaikuttamistyössä. Kohtuullinen siivu tästä asennemuokkauksesta kohdistui myös minuun. Toivon että siitä jäi - myönteisessä mielessä - se kuuluisa pysyvä vamma sieluuni. Oli niin tai näin, tasa-arvokysymyksissä jokainen meistä on silloin tällöin kertausharjoituksen tarpeessa.

Sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat ohjelmajulistukset ja tapahtumat muodostavat komean osan Yhdistyneiden Kansakuntien käytännön työstä useamman vuosikymmenen ajalta. Myös tuloksia on saatu aikaan. Useimmissa kehitysmaissa on ryhdytty käytännön toimiin tasa-arvon edistämiseksi. Kehitysmaiden naisjärjestöjen ja -verkostojen määrä on kasvanut melkoisesti ja niiden vaikutusvalta lisääntynyt.

Tasa-arvo on yksi YK:n vuosituhatjulistuksen kuudesta perusarvosta. Sen mukaan miesten ja naisten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet tulee turvata. Saman julistuksen kahdeksasta kehitystavoitteesta kolmas koskee sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja naisten aseman parantamista.

YK:n kunniakkaat perinteet ja uusi julistus velvoittavat. Vähitellen on kuitenkin päästy juhlapuheista ja julkilausumien "pakollisista" tasa-arvolausekkeista arkeen ja käytäntöön.

Suomessa on juuri saatu valmiiksi strategia ja toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi Suomen kehitysmaapolitiikassa vuosina 2003-2007. Se on varsin kunnianhimoinen yritys viedä tasa-arvon yleislinjauksia myös suomalaisen kehitysmaapolitiikan arkeen.

Toimintaohjelmasta on varattu oma osuutensa tasa-arvonäkökulman huomioonottamiselle kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä. Tähän sisältyy havainto, jonka mukaan harvoissa suomalaisjärjestöjen hankkeissa sukupuolten tasa-arvon edistäminen on kirjattu hankkeen varsinaiseksi tavoitteeksi. Toisaalta arvioidaan, että monissa hankkeissa naiset ovat olleet tosiasiallisina hyödynsaajina, vaikka sukupuolten välisen eriarvoisuuden vähentäminen ei ole ollut julkilausuttu tavoite.

Kansalaisjärjestöosuuteen sisältyy pitkä ja vaativa toimenpideluettelo, jossa vastuutahoksi useimmiten ilmoitetaan UM:n kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestöyksikkö. Yksikkö ei tule koskaan omin voimin selviämään kaikista näistä tehtävistä. Niinpä eräissä asioissa Kepa esiintyy suoraan mahdollisena toimijana, eräissä vähintään rivien välissä.

Kepan omassa toiminnassa on jo pitkään kiinnitetty huomiota sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja naisten aseman vahvistamiseen. Nyt on kuitenkin meneillään tämän asian systemaattisempi sisäänrakentaminen toimintaan. Yhdessä Finnwidin kanssa 1991 julkaistu vihkonen "Kuka pelkää genderiä ?" tarjoaa yhden hyvän työkalun käsiteltäessä sukupuolirooleja kehitysyhteistyössä. Kepa on myös käynnistänyt sukupuolten tasa-arvoa koskevan koulutussarjan kansalaisjärjestöille.

Kepa on korottamassa tasa-arvoajattelun profiilia myös omassa henkilöstöpolitiikassaan. On päätetty tehdä henkilökuntaa koskeva tasa-arvoselvitys, jonka perusteella myöhemmin laaditaan tasa-arvosuunnitelma henkilöstöpolitiikkaa varten. Kepan toimisto on pitkään ollut hyvin naisvaltainen työpaikka, ja myös Kepan hallituksessa on selvä naisenemmistö. Mutta nämä "voimasuhteethan" eivät koskaan kerro kaikkea tasa-arvon todellisesta tilasta.

"Uudenlaisen kehityspolitiikan, kansainvälisen yhteistyön ja rauhanpolitiikan siemenet ovat vähintäänkin taimella. Enää ei naisia voida sulkea sivuun ihmiskunnan yhteisistä asioista." Näin Hilkka Pietilä päätti kirjoituksensa "naisasia - ihmisoikeusongelmasta kehityksen avainkysymykseksi" Suomen YK-liiton 30-vuotishistoriikissä vuonna 1984. Uuden politiikan siemenistä moni on jäänyt taimiasteelle. Mutta naisten tasavertaista osallistumista ihmiskunnan yhteisten asioiden hoidossa ei enää mikään estä.