Pili Mtambalike.
Kuva:
Kirsi Koivuporras-Masuka
Kepa
Uutistausta

Tansanian valtio haluaa kiristää kansalaisten kontrollia

Tansaniassa keskustellaan vilkkaasti neljästä laista, jotka kaventaisivat sekä kansalaisyhteiskunnan että median toimintatilaa. Ne myös antaisivat valtiolle mahdollisuuden kontrolloida mistä ja millä keinoin julkista keskustelua käydään ja kuka keskusteluun osallistuu.
Kirsi Koivuporras-Masuka
23.6.2015

Jo kätellessä voi tuntea sympaattisen määrätietoisuuden, joka Tansanian Media Councilin asiantuntijasta Pili Mtambalikesta huokuu.

Mtambalike on kokenut kansalaisyhteiskunta-aktiivi. Tällä hetkellä hänellä on työn alla neljä lakiesitystä: verkkorikollisuus-, tilasto-, tiedonsaanti- ja mediapalvelulait, jotka Tansanian parlamentti käsitteli kiireellisyysasetuksen nojalla maaliskuussa.

Näistä kaksi, verkkorikollisuus- ja tilastolaki hyväksyttiin, mutta tiukan vastustuksen takia tiedonsaanti- ja mediapalvelulait palautettiin käsiteltäviksi normaalin lainsäädäntöjärjestyksen mukaisesti.

Tiedonsaantilaki on menossa uudelleen parlamentin käsittelyyn tämän viikon lauantaina, mutta mediapalvelulakia ei ainakaan vielä ole listalla, mistä Mtambalike on iloinen.

"Pahimmillaan nämä lait antavat valtiolle merkittävän kontrollivälineen. Ne syövät toteutuessaan yksilönvapauksia ja rikkovat ihmisoikeuksia. Voi hyvin olla, että elämä jatkuu kuten aiemminkin, mutta mikäli hallitus haluaa tiukentaa kontrollia, sillä on nyt siihen keinot", Mtambalike toteaa.

Vihollisena sosiaalinen media

Verkkorikollisuuslakia on pidetty ehkä laeista pahimpana, sillä se käytännössä "kriminalisoi kaikki ja kaiken", kuten Mtambalike päätään pudistellen ja hiukan naurahtaen kertoo.

Lain mukaan on rangaistavaa julkaista tai vastaanottaa verkossa mitään tietoa, joka on "väärää, petollista, harhaanjohtavaa tai epätarkkaa" ilman, että laissa kunnolla määritellään, millaista rangaistava tieto on. Lisäksi laki antaa poliisille laajat valtuudet tutkia laitteet, joita epäillään käytetyn edellä kuvatun tiedon käsittelyyn, vastaanottoon tai lähettämiseen.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat nostaneet omassa analyysissaan esiin myös lain seitsemännen pykälän, joka kriminalisoi tilanteet, joissa paljastetaan tai lähetetään tietoa henkilölle, jolla ei ole virallista lupaa vastaanottaa kyseessä olevaa tietoa.

Analyysissa todetaankin, että lain tulisi suojella esimerkiksi ilmiantajia, jotka tuovat julkisuuteen suuren yleisön kannalta merkittävää tietoa, sen sijaan, että se tekee tämän kaltaisen tiedon välittämisestä rikollista.

Käytännössä siis esimerkiksi korruptioon liittyvien tietojen vuotaminen lehdistölle tai väärinkäytöksistä puhuminen olisi rikollista - kuten myös esimerkiksi hallitusta kritisoivien meemien, linkkien tai kommenttien julkaisu, jakaminen ja ylipäätään lukeminen.

"Sosiaalinen media koetaan vallanpitäjän silmissä ongelmaksi ja sitä halutaan kontrolloida. Sama näkyy tiedonsaantilaissa, jossa esitetään, että digitaalisen materiaalien tuottajien eli esimerkiksi bloggaajien ja verkkosivujen julkaisijoiden tulisi rekisteröityä, jotta heitä voidaan seurata”, Mtambalike kertoo.

Tilastolain keskeisin ongelmakohta on se, että kaikki tieto pitäisi jatkossa hyväksyttää kansallisella tilastokeskuksella ennen julkaisemista.

Laki myös määrittelee tilaston varsin epätarkasti ja laajasti, jolloin käytännössä esimerkiksi kaikki mielipide- ja haastattelututkimukset voisi lukea tilastolliseksi aineistoksi.

Tällä on seurauksia etenkin riippumattomalle tutkimustoiminnalle ja kansalaisjärjestöjen tekemille kriittisille selvityksille - ja ylipäätään virallisesta tiedosta poikkeavan tiedon julkaisemiselle.

Allekirjoitettuja lakeja ei ole julkaistu

Presidentti Kikwete on jo allekirjoittanut sekä verkkorikollisuus- että tilastolain, mutta nyt lakeihin ollaan tekemässä lisäyksiä, joihin myös sidosryhmillä on mahdollisuus vaikuttaa. Lakien lopullinen sisältö on suurimmalle osalle kuitenkin tuntematon.

"On ongelmallista, että emme ole nähneet allekirjoitettuja lakeja emmekä tiedä, ovatko ne yhtenevät esitysten kanssa, jotka meillä on käytössä. Tämä tekee lisäysten tekemistä haasteellista. Olemme useiden järjestöjen kanssa lähettäneet tästä kirjeet laeista vastaaville ministereille", Mtambalike kertoo.

Media Council koordinoi usean järjestön ryhmittymää CORIa, joka tekee tiiviisti yhteistyötä puskeakseen jo hyväksyttyihin lakeihin lisäyksiä ja saadakseen kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä läpi vielä käsittelyssä oleviin lakeihin.

"Eivät nämä lait ole läpikotaisin pahoja, mutta on todella tärkeää, että ongelmalliset kohdat saadaan poistettua. Esimerkiksi verkkorikollisuuslain osalta kannatamme kyllä sitä, että pankkihuijaukset, joissa ihmisten tileiltä on viety varat, kriminalisoidaan", Mtambalike sanoo.

Huono tapa säätää lakeja

Tiedonsaantilain ja mediapalvelulain osalta sidosryhmillä on ollut nyt mahdollisuus kommentoida esityksiä. Mtambalike kertoo, että näiden lakiesitysten juuret johtavat itse asiassa vuoteen 2006, jolloin käsittelyssä oli tiedonvapauslaki.

"Lakiesitys oli jo tuolloin ongelmallinen, ja silloin ehdotimme, että laki jaettaisiin kahdeksi eri laiksi. No, tämä on nyt tehty, mutta mitään ongelmallisia kohtia ei ole poistettu. Muutenkin tämä yleistynyt käytäntö, että hyväksytään kritisoidut esitykset eikä oteta sidosryhmien näkemystä huomioon, mutta sitten pyydetäänkin valmiisiin lakeihin lisäyksiä, on kyseenalainen. Tämä on erittäin huono tapa säätää lakeja", hymähtää Mtambalike.

Tiedonsaantilakia on kritisoitu etenkin sen heikosta tasosta sekä siitä, että lain mukaan käsiin saatua tietoa ei saa julkaista tai muuten julkisesti hyödyntää – mikä käytännössä vesittää koko lain tarkoituksen. Mtambalike myös huomauttaa, ettei laki sisällä julkista tiedonhallintaa koskevia standardeja tai velvoita viranomaisia antamaan pyydettyjä tietoja.

"Virkailija voi aivan hyvin päättää, ettei luovuta pyydettyjä papereita, eikä tällä ole mitään seuraamuksia. Muutenkin meillä on hallintoon liittyvä salailukulttuuri. Kaikkea pyritään lähtökohtaisesti salaamaan. Intiassa kulttuuri on samankaltainen, mutta siellä salailu onnistuttiin murtamaan sillä, että viranomaiset saavat henkilökohtaisen sakon, jos eivät luovuta pyydettyjä tietoja määräajassa", Mtambalike kertoo.

Tällä hetkellä Mtambalike on Dodomassa, jossa hän aikoo tavata sidosryhmien kommentteja käsittelevän komitean ja etsiä liittolaisia kansanedustajista.

"Tarvitsemme puolellemme edustajia myös valtapuolueen riveistä, sillä CCM:llä on kahden kolmasosan enemmistö parlamentissa. Tavoitteena on löytää liittolaisia, jotka voivat vakuuttaa myös muita edustajia."

Mtambalike toivoo myös, ettei mediapalvelulaki enää yllättäen ilmestyisi käsittelylistalle, vaan että lain sisältöä muokattaisiin paremmaksi. Mediapalvelulaissa muun muassa ehdotetaan, että median toimintaa valvomaan perustetaan presidentin ja ministerin nimittämä komitea, joka muun muassa asettaisi mediataloja koskevia säännöksiä.

Ihmisoikeuksien puolustajat tiukoilla

Kansalaisyhteiskunta ja journalistit toimivat Tansaniassa yhä mutkikkaammiksi käyvissä ja kiristyvissä oloissa, joita värittävät ristikkäiset intressit ja toimijoiden kirjo.

Tanzania Human Rights Defenders Coalitionin (THRDC) julkaisemassa tilannekatsauksessa mainitaan esimerkiksi, että Sansibarilla ei ole ollut vapaata yhteisömediaa tai vahvoja ei-valtiollisia toimijoita sen jälkeen, kun CCM ja CUF muodostivat kansallisen yhtenäisyyden hallituksen.

Myös ihmisoikeusjärjestöihin ja -aktivisteihin kohdistuva fyysinen väkivalta ja hyökkäykset ovat Tansaniassa lisääntyneet. THRDC raportoi, että sen tietoon tuli vuonna 2014 yhteensä 31 tapausta, jotka pitivät sisällään henkilöön kohdistuneita hyökkäyksiä, pidätyksiä, kidutustapauksia ja uhkailua.

Tansanian lakimuutosten taustalla moni näkee saman syyn:  lähestyvät parlamentti- ja presidentin vaalit.

"Olemme menossa kohti vaaleja ja saattaa olla, että valtapuolue on huolissaan vaalituloksesta ja tarvitsee siksi keinoja vaalikamppailuun", toteaa Mtambalike.

Kepa tukee Media Councilin ja sen koordinoiman järjestökoalitio CORIn vaikuttamistyötä.