Uutinen

Talouskasvukaan ei pure Argentiinan pitkäaikaistyöttömyyteen

Kansainvälinen työjärjestö kaipaa "säällistä työtä" pätkätöiden riivaamille argentiinalaisille.
Marcela Valente
5.4.2004

IPS -- Argentiinan työmarkkinoilla vallitsee jyrkkä kahtiajako. Yhtäällä yritykset etsivät koulutettua väkeä vakituiseen työhön, ja toisaalla miljoonat ihmiset joutuvat tyytymään pätkätöihin tai heidät on tuomittu pitkäaikaistyöttömyyteen.

Edes reipas talouskasvu ei tunnu auttavan vaikeasti työllistyviksi tuomittuja leivän syrjään kiinni, työelämän tutkimuslaitosta johtava Ernesto Kritz sanoo.

Ilmiö on tuttu monissa muissakin maissa, ja viime aikoina tehdyt selvitykset ovat luokitelleet sen talouden globalisaation huolestuttavimpiin piirteisiin. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tuoreessa globalisaatioraportissa päädyttiin vaatimaan kaikille "säällisiä työpaikkoja". Raportti laadittiin Suomen presidentin Tarja Halosen ja hänen tansanialaisen virkaveljensä Benjamin Mkapan johdolla.

Argentiinassa työttömyysaste on nyt 14,5. Vaajatyöllisiä on lisäksi 17,6 prosenttia. Maan talous kuitenkin kasvoi viime vuonna 8,7 prosenttia, kun toipuminen vuoden 2001 romahduksesta pääsi vauhtiin.

Kritzin mukaan Argentiinan tekstiili-, jalkine-, muovi-, rakennus- ja metallialan yritykset ovat viime kuukausina valittaneet, että ne eivät löydä riittävästi pätevää työvoimaa.

Samaan aikaan maan työttömyysaste olisi 21,4 prosenttia, jos mukaan laskettaisiin tilastoista siivotut perheenäidit ja -isät, jotka nauttivat eräänlaista kotihoidontukea.

Nykyisistä palkansaajista 60 prosenttia on pestattu sopimuksilla, joihin ei sisälly lain edellyttämää työsuhde- ja sosiaaliturvaa.

Argentiinan työmarkkinoiden "säällisyys" alkoi murentua 1990-luvulla, kun maan talous avattiin kansainvälisten luottolaitosten vaatimusten mukaisesti. Valtaosa valtion yrityksistä ja julkisista palveluista yksityistettiin tavoitteena keventää ulkomaista velkataakkaa.

Velka jatkoi kuitenkin kasvuaan ja on nyt 114 miljardia euroa. Yksityistämisen tuotot ja ulkomaiset investoinnit eivät vahvistaneetkaan tuotantoelämää, vaan hupenivat keinotteluun.

Seurauksena oli teollisuus- ja maataloustuotannon väheneminen, jota ulkomainen halpatuonti kiihdytti.

Talous romahti vuoden 2001 lopulla, ja pahimmillaan yli puolet 37-miljoonaisesta väestöstä putosi köyhyysrajan alapuolelle. Se tarkoittaa, että esimerkiksi nelihenkisen perheen kuukausitulot jäivät alle 718 peson (202 euron).

Syvimpään köyhyyteen - nelihenkisen perheen kuukausitulot alle 328 pesoa - ajautui peräti 25 prosenttia, kun osuus ennen lamaa oli 6 prosenttia. Tähän joukkoon kuuluu yhä liki 21 prosenttia argentiinalaisista, joiden tulot eivät riitä edes välttämättömään ravintoon.

Miljoonien työttömyyden tai pätkätöiden kurimukseen juuttuneiden argentiinalaisten joukossa näkyy Kritzin mukaan huono-osaisuuden periytyminen: mukana on runsaasti kouluttamattomien vanhempien kouluttamattomia jälkeläisiä.

Buenos Airesin ja muiden kaupunkien kaduilla kulkee tuhansia "vaikeasti työllistyviä", jotka penkovat roskalaatikoita etsien kierrätettäviä materiaaleja.

Toiset toimivat työttömien järjestöissä, jotka tukkivat yhä uudelleen katuja ja valtateitä vaatien työtä ja lisää valtion tukea.

Vuodesta 2002 valtio on ohjannut yhden prosentin kansantuotteesta työttömiksi jääneiden perheenelättäjien tukemiseen. Tuen piirissä on 2,3 miljoonaa ihmistä, joille maksetaan noin 33 euroon kuussa.

Kritzin mielestä tukea tulisi suunnata myös koulutuksen järjestämiseen niille työttömien lapsille, joilta on jäänyt opintie kesken.

Opetusministeriön mukaan yli 15-vuotiaista argentiinalaisista 67 prosenttia ei ole suorittanut 12-vuotista peruskoulua loppuun. Ilman päästötodistusta ei kuitenkaan ole asiaa edes alimman tason "säällisiin" työpaikkoihin, kuten esimerkiksi markettiketjujen hyllyjä täyttämään.

"Nuorille, jotka eivät tee työtä eivätkä opiskele, on olemassa vain nykyhetki, se, mitä he voivat tehdä tänään pysyäkseen hengissä", sanoo matematiikanopettaja Pablo Moseinco, joka työskentelee köyhän lähiön koulutuskeskuksessa Buenos Airesin laidalla.

"Heille voidaan tarjota töitä puutarhurin apulaisena, siivoojana tai jakelutehtävissä, mutta he eivät ilmaannu paikalle, koska eivät näe siinä tulevaisuutta", hän jatkaa.

Kritz myöntää, että ei ole olemassa "tunnettuja työkaluja", auttamaan työttömien tai pätkätyöläisten lapsia, joilta puuttuvat opinnot, työkokemus ja toiveet paremmasta tulevaisuudesta.

"Ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin tehtävä sijoitus koulutukseen ja tukeen, jonka avulla heidät voidaan vetää takaisin yhteiskuntaan", hän pohtii.