Uutinen

Taloushallintoa teatraalisella vakavuudella

Ei riitä, että kentällä laitetaan talousasiat kuntoon, vaan myös suomalaisilla järjestöillä olisi hyvä olla hallussaan perustiedot talouden hallinnasta ja kirjanpidosta.
Ilona Niinikangas
2.12.2003

Kuva:taloushallinnon koulutusta (Kuvaaja: Janne Sivonen)

Hankkeiden taloushallinto tuottaa monille järjestöille ongelmia. Pienten järjestöjen pulmana on se, että mukana on harvoin sellaisia talousalan ammattilaisia, joilla on kenttäkokemusta. Tämä on huomattu myös Kepan koulutuksessa. Kepan taloussuunnittelija Pekka Ahonen vetää pienille järjestöille suunnattuja iltakouluja, joissa keskitytään budjetointiin, raportointiin ja suunnitteluun monikulttuurisessa työympäristössä.

Etelän ja pohjoisen välisiin kulttuurieroihin törmätään myös taloushallinnossa. Pohjoisessa käytetään sähköisiä taulukko-ohjelmia, etelässä tilikirjoja ja -kortteja, joissa ei aina ole edes ruutuja.

"Lomakkeet ovat meille suomalaisille vähän liiankin tärkeitä", miettii Ahonen. "Ei kannata intomielisesti rakentaa kohdemaahan sellaista kirjanpitoa, joka kaatuu hankkeen loputtua." ATK-taitojen opettelu on paikallaan, jos läheltä löytyy kouluttaja, joka voi auttaa myöhemminkin. Sen sijaan itseopiskeluromppujen lähettämistä Ahonen ei suosittele. Ne tuppaavat katoamaan kirjahyllyihin ja laatikkojen pohjalle.

"Teatraalisella vakavuudella" Ahonen tarkoittaa sitä, että talousasioiden hoitoon kannatta panostaa, mutta samalla on muistettava, ettei toiminnan perimmäisenä tarkoituksena ole luoda hienoa kirjanpitomallia, vaan parantaa etelän ihmisten elämän laatua.

Jatkuva yhteydenpito auttaa myös talouden hoidossa. Etelän kumppania on hyvä muistaa muulloinkin kuin kuitteja ja raportteja pyytäessä. "Kannattaa kyselle kuulumisia säännöllisesti, jotta pysyy kärryillä ja tietää, miten hanke etenee. Silloin on helpompi puhua ikävistäkin asioista. Toimintaa kannattaa muutenkin seurata", opastaa Ahonen.
 

Suomalaiset vastuussa



Ulkoministeriöllä on omat velvoitteensa tukea saaville järjestöille. Ministeriö edellyttää, että järjestöllä on oltava yhdistyslain mukainen ammattitaitoinen tilintarkastus-, kirjanpito- ja raportointikäytäntö. Lisäksi järjestöjen on raportoitava vuosittain hankkeen etenemisestä ja varainkäytöstä.

Antero Järsta ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta muistuttaa, että suomalaiset järjestöt vastaavat loppukädessä siitä, että hanketuen ehtoja noudatetaan. "Täytyy itse varmistaa, että kuitit ja raportit tulevat ajoissa, muuten rahaa ei tipu."
Vaikka suomalaisten järjestöjen taloudenhallintakyvyt ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana parantuneet, tulee mukaan aina uusia pieniä järjestöjä, joille kirjanpito tuottaa vaikeuksia. Järsta ehdottaakin, että yhteistyöjärjestöt tekisivät kirjallisen sopimuksen siitä, mitä kirjanpitoon kuuluu. Mallia voi hakea hanketuen käsikirjasta tai alan oppaista. ”Tällä tavalla hyvät systeemit eivät kaadu siihen, kun väki vaihtuu etelässä tai pohjoisessa.”