Uutinen

Synnytä lapsi tai kuole

Nicaraguan katolinen kirkko tuomitsee raiskauksen syntinä. Vielä vakavampi rikos sen mielestä on kuitenkin abortti, joka tehdään raiskauksesta raskaaksi tulleelle lapselle. Siitä se langettaa asianomaisille kirkonkirouksen.
Kimmo Lehtonen
13.3.2003

 

  Kuva: Pakolaisleiri Matagalpassa. (Kuvaaja: Kimmo Lehtonen)
Työttömien kahvityöläisten pakolaisleiri Matagalpassa. Kuvan tyttö on raskaana.

MANAGUA -- Tuskin monikaan lapsi Nicaraguassa on joutunut niin suuren huomion kohteeksi kuin yhdeksänvuotias "Rosa". Hänen elämästään ovat viime viikkoina olleet kiinnostuneita valtion eri instituutiot ja ministeriöt, kansalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt, yksityishenkilöt ja katolinen kirkko, jotka ovat mielipiteillään täyttäneet lehdistön etusivut ja TV:n pääuutislähetykset.

Rosa, varhaisessa puberteetti-iässä oleva köyhän siirtotyöläisperheen ainoa tytär, joutui toistuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi Costa Rican kahviviljelmillä pari kuukautta sitten. Tyttö tuli lopulta raskaaksi ja sai lisäksi vielä sukupuolitaudin.

Pelkästään tämä ei riittäisi Nicaraguassa suuren uutisen aiheeksi. Palstan uutisia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi lukea päivittäin. Poliisin tilastojen mukaan Nicaraguassa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuu 3,5 naista päivässä. Näistä viime vuonna ilmoitetuista noin 1 200 tapauksesta 60 prosenttia kohdistui alle 18-vuotiaisiin tyttöihin ja heistä alle 13-vuotiaita oli 117.

Todelliset luvut ovat mitä ilmeisimmin aivan toista luokkaa ja hämärän peitossa, sillä vain pieni osa tapauksista tulee julkisuuteen. Ongelma on Nicaraguassa mitä vakavin ja se läpileikkaa myös yhteiskunnan sosiaaliluokat. Valtaosassa tapauksista raiskaaja on lapsen lähiomainen tai perhetuttu, setä, serkku, yhtiökumppani tai oma isä.

YK:n laskelmien mukaan noin 30 prosenttia nicaragualaisista synnyttäjistä on 10–19–vuotiaita. Teinisynnyttäjille lapsia syntyy vuosittain reilusti yli 30 000. Nuorilla naisilla tai tytöillä on myös suurin riski kuolla raskaudenaikaisiin komplikaatioihin ja 30 prosenttia raskauskuolemista tapahtuu juuri alle 20-vuotiaiden ikäryhmässä.

Suuren mediasirkuksen ja institutionaalisen hässäkän Rosan tapauksesta sai aikaan se, että tytön vähän yli kaksikymppiset vanhemmat pyysivät tyttärelleen Nicaraguan lakien suomaa mahdollisuutta aborttiin. Lakien mukaan se voidaan tehdä alaikäiselle silloin, kun hänen oma henkensä on vaarassa.

Ja Rosa oli kuolemanvaarassa. Raskaus oli kestänyt noin kuukauden, kun hänet internoitiin costaricalaiseen sairaalaan. Sukupuolitaudin, varhaispuberteetin ja raskauden yhdistelmä oli ajanut hänet kuolemanvaaraan. Vanhemmilla oli kiire pelastaa tyttärensä henki ja siksi he kirjoittivat presidentti Bolañosin lisäksi myös muille viranomaistahoille, jotta lapselle voitaisiin tehdä Nicaraguassa abortti lääketieteellisistä syistä johtuen.

Abortoijat kirkonkiroukseen


Nopeasti toimi ainoastaan maan ihmisoikeusvirasto, jonka edustaja matkusti välittömästi Costa Ricaan. Yhdessä lasten ja nuorten oikeuksien asiamiehen kanssa virasto pyysi heti maan terveysministeriötä suorittamaan lain vaatimat tarpeelliset lääketieteelliset selvitykset aborttimahdollisuutta varten. Laki vaatii terveysministeriön määräämän lääkärikollegion lausuntoa asiasta.

Katolisen maan katolisen terveysministerin Lucia Salvon ja joidenkin lääkäreiden jalkojen tutistessa vaikeassa asiassa annettiin viikon vitkuttelun jälkeen nahkalausunto. Rosan henki kyllä oli vaarassa, mutta oli kuulemma vaikeaa tietää kumpi olisi riskaabelimpaa; antaa raskauden jatkua vai suorittaa abortti, laissakin mainittu "aborto terapéutico".

Tilaa jätettiin siis katolisille tulkinnoille hyvästä ja pahasta. Jotkut lääkärit nousivat avoimesti vastustamaan mahdollista aborttia. Televisiossa he esittelivät arkistoista kaivettua vuosikymmenten takaista haalistunutta mustavalkoista kuvaa, jonka päähenkilönä on viisivuotias lapsi onnistuneen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Äitiys olisi siis Rosallekin mahdollista.

Näiden pedofilian olemassaolon kieltävien, katolisen fanatismin täyttämien ja erikoisen ammattietiikan omaavien henkilöiden manifestaatioiden jälkeen asiasta tulikin jo kansainvälinen tapaus. Ainakin Kuuba ja Espanja tarjosivat apuaan Rosalle ja espanjankielisissä CNN:n uutisissa käsiteltiin Rosan tapausta.

Hartaan katolinen presidentti Bolaños pääsi antamasta lausuntoja Rosan tapauksesta kuin koira veräjästä, sillä hän teki Nicaraguaa samaan aikaan tunnetuksi Washingtonista käsin kertomalla Nicaraguan tuesta Yhdysvaltain Irakin-politiikalle ja halusta päästä osalliseksi Amerikan mantereen vapaakauppasuunnitelmia, hinnalla millä hyvänsä.

Nicaraguan päästessä pitkästä aikaa taas maailman valokeilaan näillä mairittelevilla uutisilla nopeaa toimintaa vaatineet naisjärjestöt ja ihmisoikeustahot yhdessä lapsen vanhempien kanssa päättivät toimia kaiken kohun alla. Vanhemmilla oli de facto joka tapauksessa asiassa päätäntävalta ja he päättivät käyttää sitä: Rosalle tehtiin abortti Managuassa klinikalla, jonka nimeä sen koommin kuin operaatioon osallistuneiden lääkäreiden nimiäkään Rosan vanhempien tukijoukot eivät ole päästäneet julkisuuteen.

Tämä sai aiemmin melko matalaa profiilia pitäneen katolisen kirkon johdon suunniltaan. Muutama päivä tapahtuneen jälkeen kardinaali Miguel Obando y Bravo antoi saarnassaan ymmärtää kaikkien operaatioon osallistuneiden joutuneen tekonsa takia kirkonkiroukseen.

Omat diplomaattiset kykynsä kuitenkin säilyttäen hän ilmoitti sen lankeavan abortin tekijöille ja sitä avittaneille kanonisen oikeuden lakien pohjalta, eikä hänen itsensä - vaikka kardinaali onkin - sitä tule sen erikoisemmin langettaa. Kirkon doktriinien mukaan jokainen alkava elämä on pyhä ja sikiön hengenriisto olosuhteissa kuin olosuhteissa rangaistava teko.

Kirkon mielestä asiassa ei ole kuin yksi vaihtoehto. Se sama, mitä lääkärit viisivuotiaan kuvalla televisiossaan halusivat osoittaa: yhdeksänvuotias ei ole lainkaan liian nuori synnyttämään, oli tapahtuneella millaiset taustat tahansa ja oli Rosa kuolemanvaarassa raskautensa takia tai ei.

Kaiken kohun keskellä joku sentään muisti itse raiskaajan. Joutuuko tämä 20-vuotias costaricalainen edes tuomiolle? Kävi ilmi, että nuorta miestä oltiin päästämässä vapaaksi, koska häneltä ei todettu sukupuolitautia. Hänellä ei siis ehkä ollutkaan teon kanssa mitään tekemistä, viis silminnäkijöiden todistuksista. Tätä moninkertaista raiskaajaa eivät kirkon opit kironneet taikka kardinaali erottanut lampaidensa joukosta.

Kirkko pysyköön lestissään


Managuan piirisyyttäjä päätti lopettaa pitkään jatkuneen lääketieteellis-sosiaalis-uskonnollisen keskustelun sekä syyte- ja muut spekulaatiot määräämällä tapauksen arkistoivaksi ja piste. Syyttäjä María de Carmen Solórzanon mukaan lääkärit olivat toimineet eettisesti ja muutenkin lakeja noudattaen.

Se oli helpotus monille, jotka aamuisin kauhulla odottivat kohuviikkojen aikaisia La Prensan etusivuja ja pääkirjoituksia. Niin pohjamutia myöten asiassa on kuljettu, että ainakin monilla usko Nicaraguan keskeisten instuutioiden toimintaan, lehdistön etiikkaan ja terveen järjen pohjalta käytävään moraaliseen pohdintakykyyn on taas kerran ollut koetuksella.

Monet asiaa kommentoineet ovat kuitenkin kiinnittäneet sellaisiinkin asioihin huomiota, joilla on asian yhteiskunnallisten syiden kanssa paljonkin tekemistä. Tunnustus on annettava myös kardinaalille, joka pohti "tuomiosaarnassaan" maanmiestensä köyhyyttä ja siitä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia ymmärtäen niiden olevan Rosan kaltaisten tapausten taustalla.

Rosan siirtotyöläisvanhemmathan joutuivat jättämään lapsensa vartioimatta työskennellessään pitkiä päiviä kahvinkorjuussa. Näitä köyhyyttä pakenevia nicaragualaisia on naapurissa puolisen miljoonaa. Heistä suuri osa elää lainsuojattomina maassa ilman mitään sosiaalisia turvaverkkoja. Kuin tilauksesta, kohun aikana Costa Ricasta kaivettiin julkisuuteen jo kaksi uutta hyväksikäyttötapausta.

Suurempia gallupeja asiasta ei ole tehty, mutta tavallisella kansalaisella lienee Rosan kaltaiseen tapaukseen kiihkottomampi ja raadollisempi suhtautuminen kuin kardenaalin kanssa julkisessa Herran pelossa elävällä poliittisella eliitillä. Yhden kyselyn mukaan melkein 85 prosenttia kansalaisista haluaisi rajoittaa kirkon sekaantumista politiikkaan ja suosittaa sille pitäytymistä hengellisissä asioissa.

Myös kadunvarsikyselyistä on ollut vaikea löytää ihmistä, joka tässä Rosankaan tapauksessa olisi ollut kardinaalin linjoilla. Sen ymmärtää, sillä tavallisen väen tapauksiahan lehdistössä riepotellaankin ja siksi he myös kokevat varsinkin median löylytyksen selkänahassaan.

Köyhillä ei Nicaraguassa ole mitään oikeutta yksityisyyden suojaan. Rosa ja hänen lukutaidoton perheensä oli median puristuksessa siitä lähtien, kun vanhempien kirje tuli julkisuuteen. Lapsen saamat jo psyykkiset kolhut ja henkinen tila ennen ja jälkeen abortin on ollut toissijainen asia.

Entäpä jos Rosa olisikin ollut varakkaan perheen tyttö yläkaupungista, jossa samanlaisia tapauksia löytyy mutta ymmärrettävästi huomattavasti vähemmän? Olisiko näitä kanonisen lain totuuksia ja Nicaraguan instituutioiden pykäläviidakon tulkintoja huudettu megafonien avulla koko maailmalle? Tuskinpa.

Monet arvelevat, että asian juridinen ja lääketieteellinen tutkinta olisi hoidettu nopeasti ja matalalla profiililla. Ja varsinkin, jos kyseessä olisi Rosan kaltainen tapaus, jo ajatus veren sekoittumisesta alaluokan raiskaajan kanssa saisi omaisten lisäksi lähipiirin – siis mahdollisten poliitikkojen ja yrityselämän edustajien – unohtamaan nopeasti katolisen liturgiansa ja turvautumaan mitä varmimmin aborttiin.

Mitä luultavammin kardinaalin hiljaisella siunauksella.