Uutinen

Suvaitsevaisuuskasvatus etsii jalansijaa Puolassa

Kun Puola viime toukokuussa liittyi Euroopan unioniin yhdeksän muun uuden jäsenvaltion kanssa, merkitsi se muutoksia myös kehitysyhteistyörintamalla.
Ilona Niinikangas
1.11.2004

Maan hallitus lupasi ensi töikseen nostaa kehitysyhteistyövarat 0.1 prosenttiin bktl:sta vuoteen 2006 mennessä. Apu on tarkoitus suunnata ensisijaisesti Afrikan ja Aasian köyhille maille, jotta ne saavuttaisivat YK:n vuosituhattavoitteet.

Uusimpien mielipidetutkimusten perusteella kehitysyhteistyö on tuttu asia suurelle osalle puolalaisista, mutta samaa ei voi sanoa kotimaassa tehtävästä kansainvälisyyskasvatuksesta. "Koko käsite on aivan uusi", kertoo Draginja Nadazdin puolalaisesta Akcji Humanitarnej -järjestöstä.

Vaikka kansainvälisyyskasvatus on sanana uusi, on suvaitsevaisuus-ja solidaarisuustyöllä pitkät perinteet Puolassa. Erityisesti siteet entisiin sosialistisiin maihin ovat olleet vahvat. "Puolassa on paljon ystävyysseuroja, jotka esittelevät vieraiden maiden kulttuureita. Monet järjestöt huomasivat, että ne olivat tietämättään tehneet kansainvälisyyskasvatusta."

Kansainvälisyyskasvatukselle ei ole budjetoitu varoja eikä se virallisesti kuuluu minkään ministeriön alaisuuteen. Teemat eivät myöskään houkuttele mahdollisia sponsoreita, jotka tukevat mieluummin ulkomailla tehtävää avustustyötä.

Draginjan oma järjestö lähetti alussa katastrofiapua Bosnian sodan uhreille, ja suvaitsevaisuustyö tuli kuvioihin vasta myöhemmin. EU-rahoituksen turvin järjestö on ottanut yhteyttä kahteen sataan puolalaiseen järjestöön, laatinut oppimateriaalia ja kouluttanut opettajia.

"Lähetimme avustuskuormia entiseen Jugoslaviaan, mutta varsin pian huomasimme, ettei katastrofiavulla voida puuttua varsinaisiin syihin. Halusimme alkaa tehdä työtä sen eteen, ettei sotia enää syttyisi."

Humanitaarinen apu on muuttunut pitkäjänteiseksi kehitysyhteistyöksi, josta on hyötyä myös kansainvälisyyskasvatuksessa. Akcji Humanitarnej -järjestö on avannut kenttätoimistot Tshetsheniassa ja Afghanistanissa, jossa muun muassa kehitetään maanviljelystä ja pidetään musiikkileikkikoulua lapsille. Kotimaahan palattuaan kenttätyöntekijät kiertävät kertomassa kehitysmaiden arjesta puolalaisille, joista vain harvalla on varaa matkustaa ulkomaille.

"Puolalaiset pitävät itseään edelleen köyhinä avunsaajina, vaikka todellisuudessa meistä on tullut kehitysyhteistyön rahoittajia."