Suomen kehityspolitiikan katse kiinnittyy hallituskauden ajan Afrikan ja Aasian köyhiin maihin.
Kuva:
Rob Friedman
iStockphoto
Uutistausta

Suomi keskittää apunsa köyhiin maihin

Kehityspoliittisen ohjelman luonnoksesta selviää, että Suomi vetäytyy keskituloisista kehitysmaista. Poliittisesti kuumassa Nicaraguassa tuetaan jatkossa vain kansalaisjärjestöyhteistyötä. Viennin edistämiseen tähtäävät korkotukiluotot jäävät myös historiaan.
Esa Salminen
4.1.2012

Ulkoministeriössä sorvatun kehityspoliittisen toimenpideohjelman luonnos on lähtenyt sidosryhmille kommenttikierrokselle. Aikaa lausuntojen jättämiselle on 20. tammikuuta saakka.

Kehitysministeri Heidi Hautalan luotsaamassa ohjelmassa Suomi pyrkii edistämään ihmisoikeuksia kunnioittavaa, demokraattista ja vastuullista yhteiskuntaa, osallistavaa ja työllistävää vihreää talouskehitystä, luonnonvarojen kestävää hallintaa ja kokonaisvaltaista ympäristönsuojelua sekä inhimillisten voimavarojen vahvistamista.

Sukupuolten välinen tasa-arvo, ilmastokestävyys ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat Suomen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön läpileikkaavat periaatteet. Näitä edistetään Suomen kaikessa kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä.", ohjelmassa todetaan.

Keskituloisille ja Nicaragualle lähtöpassit

Suomen toiminnan painopisteinä ovat jatkossa vähiten kehittyneet maat erityisesti Afrikassa ja Aasiassa.

Viimeinenkin pitkäaikainen kumppani Latinalaisessa Amerikassa — Nicaragua — tippuu nyt pitkäaikaisten kumppanimaiden listalta, ja siellä tuetaan jatkossa lähinnä vain kansalaisjärjestöyhteistyötä. Jäljelle jäävät Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal, Sambia, Tansania ja Vietnam.

Näihin apua keskitetään, ja ministeriö aikoo muutenkin vähentää pirstaleisuutta avun paremman vaikuttavuuden tähden. Keskittäminen on viime vuosina ollut muidenkin maiden kehitysagendalla, ja se on ollut kansalaisjärjestöjenkin pitkäaikainen toive.

Nicaragua siis putoaa pääkohdemaista. Apua Nicaragualle on kyseenalaistettu maan autoritäärisen hallinnon tähden, ja monet maat ovat siksi vetäytyneet Nicaraguasta. Kehityspoliittisessa ohjelmassa korostetaankin, että Suomi tukee sellaisia maita, jotka ovat sitoutuneet tulosten saavuttamiseen, osoittavat vahvaa kehitystahtoa ja jotka voivat hyötyä Suomen osaamisesta ja vahvuuksista. Lisäksi Suomi edellyttää kumppaneiltaan ihmisoikeuksien noudattamista.

Nicaraguan-avun puolustajat ovat argumentoineet, ettei Suomi nytkään ole tukenut Daniel Ortegan hallitusta, vaan kansalaisyhteiskuntaa ja Nicaraguan demokratian viime rippeitä. Ei Nicaraguan ystävien tarvitse kuitenkaan epätoivoon nyt vaipua: se, että maa tippuu pitkäaikaisten kumppanien listalta ei estä jatkossakaan maan kansalaisyhteiskunnan tukemista.

Kun käynnissä olevat ohjelmat päättyvät, Suomi lopettaa apunsa ylemmän keskitulon maille, ja pyrkii vähentämään toimintoja alemman keskitulon maissa.

Tämä on linjassa EU:n tuoreiden kehityspoliittisten linjausten kanssa, joita maailmalla järjestöt ovat kritisoineet siitä, että monimutkaistuneessa maailmassa valtaosa maailman köyhistä asuu juuri keskituloisissa valtioissa. Eriarvoisuus maiden sisällä on suurta, eikä bruttokansantuote jakaudu tasaisesti.

Korkotukiluotoista luovutaan

Kehitystä ja kauppaa seuraaville suurin uutinen lienee, että nykymuotisista korkotukiluotoista luovutaan.

Ne ovat kriitikkojen mukaan olleet ongelmallisia, sillä niillä tähdätään erityisesti viennin edistämiseen köyhyyden vähentämisen sijaan, ja niiden kautta annettu apu on sidottua ostoihin antajamaasta. Eurodadin tuoreen tutkimuksen mukaan ne ovat myös olleet merkittävissä määrin taustalla kehitysmaiden velkaongelman synnyttämisessä.

Kehityspoliittisessa ohjelmassa sanotaan, että yksityisen sektorin yhteistyömuotoja kehitetään vastaamaan paremmin toimintaympäristön muutokseen ja seuraamaan ohjelman linjauksia. Kehitysrahoituslaitos Finnfundin rahoitusta lisätään ja sen työkalupakissa otetaan käyttöön niin sanottu erityisriskirahoitus.

Erityisriskirahoituksella voidaan rahoittaa suomalaisten yritysten pilottihankkeita, joilla katsotaan olevan erittäin myönteisiä kehitysvaikutuksia, mutta joissa on niin suuret riskit, ettei Finnfund voi sijoittaa niihin kannattavasti. Erityisriskirahoitus on vastaus Finnfundin pitkäaikaisiin toiveisiin: asiaa on luvattu selvitellä vuodesta 2004 lähtien.

Avun tuloksellisuuspyrkimykset näkyvät voimakkaasti

Kansainväliset ponnistelut paremman kehitysavun puolesta näkyvät ohjelmassa laajalti. Esimerkiksi linjataan, että kehitysrahoitus "kanavoidaan lähtökohtaisesti paikallisten järjestelmien kautta, mikä vahvistaa kumppanimaan omistajuutta sekä sen instituutioita ja osaamista".

Tämä onkin ollut suosituksena monissa kansainvälisissä kehitysavun arvioinneissa ja järjestöjen kampanjoissa, ja myös yksi rahoittajien Akilleen kantapäistä: monet rahoittajat käyttävät mieluummin esimerkiksi omia hankintalakejaan ja -järjestelmiään, sillä se on rahoittajille yksinkertaisempaa ja tuntuu luotettavammalta. Mutta jos kehitysmaiden järjestelmiä ei käytetä, eivät ne koskaan kehity luotettavammiksi.

Myös avun avoimuuteen kiinnitetään huomiota kehittämällä yleisölle avoimia tietojärjestelmiä aiempaa käyttäjäystävällisemmiksi.

”Tietojärjestelmien modernisointi luo pohjan Suomen osallistumiselle kansainvälisiin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskeviin aloitteisiin, kuten tiedon kansainvälistä verrattavuutta ja hyödynnettävyyttä kehittävään IATI:iin (International Aid Transparency Initiative)”, ohjelmassa todetaan.
IATI:n verkkosivuilla avunantajat julkaisevat aputietonsa vertailukelpoisessa muodossa. Suomi on tähän sitoutunut ja ensimmäiset tiedot järjestelmään on jo syötettykin.

Verojärjestelmät kuntoon, yrityksille vastuuta

"Kehitysyhteistyöllä tulee auttaa kehitysmaita verotusjärjestelmien ja julkisten palvelujen kehittämisessä. Tarvitaan myös kansainvälisiä toimia veronkierron ehkäisemiseksi ja säätelemättömän pääomakadon hillitsemiseksi.", ohjelmassa kirjoitetaan.

Julkisten toimien lisäksi ohjelma myös peräänkuuluttaa yrityksiltä yhteiskuntavastuuta ja huomauttaa, että vapaaehtoisen vastuun lisäksi tarvitaan myös globaalia sääntelyä. "Suomi edistää yhteiskuntavastuuta yhdessä yritysten kanssa ja pyrkii saamaan aikaan säätelyä, joka hyödyttää edistyksellisimpiä toimijoita.", ohjelmassa todetaan.

Nähtäväksi jää, kuinka suuren painoarvon ohjelman eri painopisteet käytännön työssä saavat. Kasvattaako Suomi esimerkiksi verotukseen liittyvää apua? Tällä hetkellä verojärjestelmien kehittämiseen menee Suomen avusta rohkeastikin pyöristettynä noin prosentti.

Tähän ja moneen muuhun kysymykseen pääsee vaikuttamaan kommentoimalla kehityspoliittisen toimenpideohjelman luonnosta. Kepa kerää järjestöiltä kirjallisia kommentteja toimenpideohjelman luonnokseen 18.1. mennessä.

Artikkelia on päivitetty 16.1.2012 poistamalla kappale OECD:n köyhyysmittareista, koska se perustui väärinymmärrykseen. OECD:n maalistauksessa otetaan huomioon myös UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksi, ei vain bruttokansantuote, niin kuin jutussa alun perin luki.