ihmisiä puun alla Somalimaassa
Kuva:
Aapo Huhta
Suomen Punainen Risti
Uutistausta

Suomalaisjärjestöt rauhaa rakentamassa – uutuuskirja vie Somaliasta Lähi-itään

Tuore kirja esittelee suomalaisten järjestöjen rauhanrakennustyötä hauraissa maissa. Rauhanrakentaminen ei ole sama asia kuin rauhanneuvottelut, vaan pitkäjänteistä työtä, joka tähtää asennemuutokseen.
Sanna Ra
16.5.2018

Gazassa on jälleen kuollut kymmeniä palestiinalaisia Israelin voimankäytön seurauksena. Lähi-idän, Somalian ja Afganistanin tilanne vaikuttaa loputtomalta sodan ja inhimillisen kärsimyksen kierteeltä. Suomalaiset kansalaisjärjestöt tekevät kuitenkin jatkuvasti pitkäjänteistä rauhantyötä sotien runtelemissa maissa.

Kepan asiantuntijan Outi Hakkaraisen toimittama kirja Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa esittelee paikallisten toimijoiden ja niiden ulkomaisten kumppaneiden rauhaan tähtäävää toimintaa Syyriassa, Palestiinassa, Afganistanissa, Somaliassa ja Liberiassa. Liikutaan siis maailman hauraimmissa valtioissa, joissa konkreettisia tuloksia rauhantyöstä on usein vaikea poimia suurelle yleisölle esiteltäväksi.

Rauhanrakentaminen ei ole sama kuin rauhanneuvottelut, vaan se tarkoittaa kansalaisoikeuksien parantamiseen tähtäävää vaikuttamistyötä, ihmisten sitouttamista rauhanomaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja eri ryhmien tuomista yhteen.

Kaikki tämä on pitkäjänteistä työtä, josta on vaikea osoittaa nopeita vaikutuksia. Miten mitata muuttuneita asenteita tai käytöstä hankkeen rajallisessa raamissa? Tulokset saattavat tulla näkyviin vasta kun hanke on jo päättynyt.  

Pieniä onnistumisia Lähi-idässä

Kuten viime päivien tapahtumat Jerusalemissa ja Gazassa osoittavat, oikukkaat suurvaltasuhteet voivat toimia sytykkeenä yhä uudelleen leimahtavalle konfliktille.

Kansalaisjärjestöjen toimintaympäristö on vaikea Palestiinalaisalueilla: hallinnolliset esteet, liikkumisen rajoitukset, uhkailu sekä kansalaisjärjestölain mielivaltainen soveltaminen järjestöissä ovat tosiasia.  

Suomalaisjärjestöjä pidetään alueella neutraaleina toimijoina, ja niiltä toivotaan palestiinalaisten välistä vuoropuhelua edistävää toimintaa. Suomalaiset järjestöt ovatkin muun muassa edistäneet uskontojen välistä dialogia, medialukutaitoa ja tarkkailleet ihmisoikeuksien toteutumista.

"Kansainvälinen kehitysyhteistyö taas ei ole kovin hyvin onnistunut saavuttamaan tärkeimpiä tavoitteitaan. Palestiinalaisvaltion rakenteita on saatu osittain rakennettua, mutta rauhan edistämisessä on epäonnistuttu", kirjassa todetaan. Kansainvälisessä kehitysyhteistyössä onkin keskitytty liikaa hätäapuun ja apu-uupumus vaivaa rahoittajia.

Syyriassa sisällissota jatkuu, mutta kulisseissa tehdään rauhantyötä. Suomen Lähetysseuran luotsaama Syria Initiative on saavuttanut merkittävän aseman sisällissotaa käyvän maan rauhanarkkitehtuurissa. Aivan ruohonjuuritasolla se tarkoittaa rauhanrakentajien verkostoa Syyrian joka kolkassa.

Syyrialaisten rauhanteot voivat olla näennäisesti hyvin pieniä, kuten vaikkapa vanhan kaupan remontoiminen yhteisötilaksi, tai naisten keskustelupiirin ylläpitäminen.  Ruohonjuuritasosta on kuitenkin linkki suoraan viralliseen rauhanprosessiin hankkeen tukeman naisten neuvonantajaryhmän kautta.  

"Tarvitsemme tiloja, joissa syyrialaiset voivat puhua. Pyydämmekin eri konteksteissa toimivia ulkomaalaisia toimijoita ottamaan tämän asian huomioon ajattelussaan ja sydämissään", kirjoittaa Syria Initiativen vanhempi koordinaattori Omar Abdulaziz Hallaj.

Afganistanin hauras rauha

Afganistanilainen moderni kansalaisyhteiskunta on hyvin nuori: se sai alkunsa vasta 1980-1990-lukujen vaihteessa Pakistanin pakolaisleireillä. Avunantajat kokivat, että jos pakolaiset perustavat omia järjestöjään, ne voivat toimia alueilla joihin ulkomaalaiset eivät pääse sekä työskennellä tulevaisuudessa rauhan rakentajina maan sisällä.   

Vaikuttamistyö on vaikeaa Afganistanissa, koska sen julkiset instituutiot ovat heikkoja ja kansalaisyhteiskunnan toimijoihin suhtaudutaan usein vihamielisesti.

"Rauhankasvatus on yksi kansalaisjärjestöjen keino vahvistaa rauhanomaista yhteiskuntaa. Niillä on hankkeita opetusministeriön kanssa, kuten rauhankasvatuksen sisällyttäminen kansalliseen opetussuunnitelmaan", kirjassa todetaan. 

Alustavat tulokset ovat lupaavia: oppilaista on tullut kotien rauhanlähettiläitä.  

Naisten sosiaalisen aseman parantaminen ja naisten osallistaminen rauhanprosessiin edistävät todistetusti pysyvän rauhan saavuttamista hauraissa valtioissa. Yksi esimerkki naisten osallistamisesta on Naistoimittajat ry:n yhdeksänvuotinen hanke, jossa koulutettiin yli 500 naistoimittajaa eri puolilta Afganistania.  

Hankkeen tavoitteena oli tukea naistoimittajien ammatillista osaamista, mutta myös auttaa heitä jaksamaan työssään vaikeissa olosuhteissa ja verkostoitua. Hankkeella oli myös rauhankasvatuksellinen tavoite: oikeuksistaan kiinnipitävät naistoimittajat edistävät työssään ihmisoikeuksia, demokratiaa ja rauhaa. Valitettavasti Afganistanissa toimittajien turvallisuustilanne on silti heikentynyt.  

Diaspora ja naiset kulissien takana

Somaliassa valtion romahtamisen takia koko kansalaisyhteiskunnan käsitettä on vaikea määritellä. Somaliassa se ei ole perinteinen valtion ulkopuolinen voittoa tavoittelematon ja vapaaehtoisuuteen perustuva tila. Kirjassa ehdotetaan, että Somaliassa kansalaisyhteiskunta tulee nähdä laajana yhteisöpohjaisten ryhmien, kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, yksityisen sektorin edustajien ja klaanien näyttämönä, sillä monet niistä tuottavat yleensä kansalaisjärjestöille kuuluvia tehtäviä ja palveluja.  

Myös Somaliassa naiset ovat olleet kulissien takaisia, mutta aktiivisia rauhanrakentajia sisällissodan alusta lähtien. Naisten liikkumavaraa kaventavat kulttuuriset syyt, mutta toisaalta naiset ovat voineet toimia eri klaanien välisinä sovittelijoina.

Somalian diaspora on ollut avainasemassa rauhanrakentamisessa. Myös Suomen somalit ovat perustanut aktiivisesti kansalaisjärjestöjä, minkä ansiosta esimerkiksi Suomi-Somalia Seura on vienyt apua turvattomille alueille, joissa kansainvälisten järjestöjen on hankalaa toimia.

Naisia ja nuoria voimaannutetaan myös perinteisen kehitysyhteistyösektorin eli terveydenhuollon avulla.

"Yli 30 vuotta Somaliassa toiminut Pelastakaa Lapset on tehnyt pitkäaikaista työtä erityisesti terveyspalvelujen ja lasten suojelun edistämiseksi. SPR on tukenut jo 25 vuotta varsinkin naisten ja lasten perusterveydenhoitoa Somalian Punaisen Puolikuun terveysklinikoiden kautta."

Sitoutuminen on tärkeää

Joskus hankkeet saavat kriisin keskellä uuden suunnan. Liberiassa ebolaepidemia toi esiin kuinka tärkeää pitkäjänteisen kehitysyhteistyö ja paikallistuntemus ovat. Ebolan leviämistä edistivät esimerkiksi tietämättömyys ja lukutaidottomuus.

Pitkään maassa toiminut Suomen Pakolaisapu valjasti aiemmin lukutaitopiireinä toimineet opintoryhmät ebolan vastaiseen taisteluun kouluttamalla heistä kiertäviä tiedottajia.  Myös Kirkon ulkomaanapu keskitti kaiken työnsä Liberiassa ebolan vastaiseen taisteluun. Toisaalta kansainvälisiä toimijoita on arvosteltu siitä, että kriisin ollessa pahimmillaan ne lähtivät maasta ja jättivät paikalliset kumppanit hoitamaan tilannetta keskenään.  

"Suomalaisten järjestöjen työ on kuitenkin saanut osakseen tunnustusta. Muun muassa Liberian entinen presidentti Johnson Sirleaf on julkisesti tuonut esiin Suomen Pakolaisavun ja Kirkon Ulkomaanavun hankkeita hyvinä esimerkkeinä", kirjassa kehutaan.

Rauhaa rakentamassa? tuo esiin myös kehitysyhteistyön kritiikkiä ja parannusehdotuksia. Suurin osa niistä viestii samaa: paikallisyhteisöt on otettava entistä enemmän mukaan hankkeisiin jo suunnitteluvaiheessa.

Nyt monissa maissa ne ovat käytännössä kansainvälisten projektien alihankkijoita.