Uutinen

Suomalaiset ja indonesialaiset metsäalan vaikuttajat tapasivat Indonesiassa

Anu Lounela
24.6.2001

Indonesian metsien tila on huolestuttava. Metsäpalojen ja laittomien hakkuiden takia metsäpinta-alasta katoaa noin kaksi miljoonaa hehtaaria vuodessa. Laittomien hakkuiden kontrolloiminen näyttää vaikealta, sillä niihin ovat sotkeutuneet sekä virkamiehet, armeija että poliisi.

Toukokuussa 2001 Suomen delegaatio osallistui Indonesiassa metsäseminaariin, jossa keskusteltiin Suomen ja Indonesian välisestä yhteistyöstä. Työryhmä on tavannut vuodesta1987 ja tämänkertainen kokous oli sarjassaan seitsemäs. Kansalaisjärjestöjen edustajina tapaamiseen osallistui Kepan Indonesian yhteystiedottaja Anu Lounela ja Sadankomiten Kalle Sysikaski.

Suomen delegaatioon kuuluivat metsäministeriön edustajien lisäksi Suomen Indonesian suurlähettiläs sekä Stora Enson, UPM-Kymmenen, Jaakko Pöyryn ja Partekin edustajat.

Suomen suurlähettilään Matti Pullisen puheenvuorossa sivuttiin ensin viime huhtikuussa pidetyn rahoittajamaiden kokouksen antia. Kokouksessa Indonesiaa suomittiin kovin sanoin laittomista hakkuista. Pullinen ilmoitti kuulleensa, että armeijakin olisi osallisena näihin laittomiin hakkuisiin. Metsäntutkimuslaitos CIFOR:in tutkimuksen mukaan jopa puolet Indonesian puutavarasta on laitonta.

Tällä hetkellä Indonesia tekee enemmän yhteistyötä metsäsektorilla Euroopan unionin kuin Suomen kanssa, mutta siitä huolimatta suomalaisten osuus on tärkeä. Indonesialaiset väittivät, että he ovat ruvenneet tiukkoihin toimiin laittomien hakkuiden lopettamiseksi. Samalla puhuttiin laajasti metsien sertifioinnin laajentamisesta kaikkialle maahan.

Kokouksen aikana käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että UPM-Kymmene ostaa edelleenkin sellua ongelmia aiheuttaneelta RAPP-sellutehtaalta ja vie sitä Kiinaan. Stora Enso laajentaa metsäistutuksiaan Länsi-Kalimantanilla, muttei enää suunnittele sellutehtaan rakentamista alueelle. Jaakko Pöyry taas on Euroopan unionin rahoittaman laajan metsäprojektin johtaja Etelä- ja Keski-Kalimantanilla.

Järjestöjen mielestä metsien hoitosuunnitelmat pitäisi tehdä yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa. Paikallisyhteisöjen tulee päästä vaikuttamaan ympäristönsä muokkaamiseen jo suunnitteluvaiheessa eikä vasta projektin käynnistyttyä. Paikallisyhteisöjen maaoikeudet pitää taata lailla ja yhteisölliset oikeudet on tunnustettava myös valtion maiksi mainituilla alueilla.

Perinteisten tapa-yhteisöjen maat voidaan kartoittaa esimerkiksi yhdessä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Metsienistutusprojekteissa pitäisi ottaa huomioon paikalliset puulajikkeet sekä ekosysteemi ja maan laatu. Lisäksi paikallisyhteisöillä pitäisi olla mahdollisuus viljellä puutarhaa istutusmetsäalueilla. On myös selvitettävä kenelle istutusmetsäalueet kuuluvat.

Tämänhetkinen systeemi aiheuttaa lähinnä ongelmia ja se olisi hyvä lakkauttaa kokonaan. Laittomien hakkuiden lopettamiseksi korruptio pitäisi kokonaan kitkeä Indonesian hallintojärjestelmästä. Paikallisyhteisöille pitäisi järjestää mahdollisuus ansaita elinkeinonsa myymällä muita tuotteita tai kestävää puuta järkevään hintaan. Indonesian metsät ovat tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että niille pitäisi antaa ainakin viiden tai kymmenen vuoden palautumisaika ja kaikki metsäteollisuus pitäisi lopettaa siksi ajaksi.

Walhin eli Indonesian Maan ystävien toukokuussa julkaiseman lausunnon mukaan kaikki metsähakkuut pitäisi lopettaa, koska laittomia hakkuita on muuten mahdotonta saada kuriin. Walhin mukaan mitään hakkuumetsiä ei voida sertifioida Indonesiassa, koska hakkuulupajärjestelmä perustuu vallan väärinkäyttöön ja maaloukkauksiin. Esimerkiksi Jaavalla sertifiointi on herättänyt laajaa vastarintaa paikallisyhteisöjen keskuudessa.