Uutinen

Suomalainen haluaa auttaa

Vaikka Suomi ei loista virallisen kehitysyhteistyön määrällä, löytyy kansalaisilta intoa auttamiseen ja vapaaehtoistoimintaan. Hyödyntämättömiä voimavaroja on runsaasti, sanovat tutkijat.
Sanna Jäppinen
18.5.2003

"Aidoin auttaminen kohdistuu sosiaalisesti lähellä olevaan ihmiseen. Globalisaatio on luomassa uuden moraalisen vastuun tilaa, jossa kosmopoliitit ihmiset ovat halukkaita auttamaan maailmanlaajuisesti. Lähimmäisen käsite muuttuu", Tapio Leskinen Kirkon Ulkomaanavusta arveli puhuessaan Arvot vapaaehtoistoiminnassa -seminaarissa.

Leskinen on tutkinut tuoreessa kirkkososiologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan 455 suomalaisen perusarvoja verrattuna kehitysyhteistyöhön ja globaaleihin arvoihin.

Leskisen mukaan myönteisyys kehitysyhteistyötä kohtaan on yllättävänkin suurta. "Päätuloksena oli, että suomalaiset ovat paitsi auttamishaluisia myös kiinnostuneita kansainvälisistä kysymyksistä ja huolissaan globalisaation negatiivisista vaikutuksista."

Haasteena avustusjärjestöille Leskinen näkee ihmisten arvoissa yhä selkeämmin korostuvan yksilöllisyyden. Ihmiset haluavat saada avustustoiminnasta jotakin myös itselleen.

Uskonnollisuuden merkitystä Leskinen pitää avustustyön kannalta kinkkisenä: vaikka se usein toimiikin voimakkaana virikkeenä auttamiselle, on se luonteeltaan konservatiivista ja sovinnaista. Auttaminen saattaa rajoittua tiettyihin järjestöihin ja kohteisiin.

"On kumma, että kirkon ja uskonnon rooli on niin konservatiivinen, vaikka Raamattu on täynnä tekstejä vapautuksesta ja emansipaatiosta."

"Kukaan ei ole pyytänyt mukaan"



Samassa tilaisuudessa puhunut tutkija Anne-Birgitta Yeung Helsingin yliopistosta korosti Leskisen tavoin individualismin merkitystä. "Vapaaehtoistyön tekeminen on yhä useammalle henkilökohtainen projekti, joka koetaan palkitsevaksi. Monella saattaa olla meneillään useita projekteja, joilla katetaan elämän eri alueita."

Vapaaehtoistoimijoina suomalaiset ovat Euroopan kärkeä. Lähes kaksi kolmasosaa väestöstä on mukana jonkinlaisessa vapaaehtoistoiminnassa ja keskimääräinen työhön käytetty aika kuukaudessa on 18 tuntia.

"Minusta järjestöjen kannalta on merkille pantavaa, että yli kymmenen prosenttia niistä, jotka eivät ole mukana vapaaehtoistoiminnassa vastasi, että suurin syy osallistumattomuuteen on se, ettei kukaan ole koskaan pyytänyt mukaan", Yeung huomautti.

Hän antoi vinkin järjestökentälle: "Ihmiset ovat kiinnostuneita järjestöjen arvoista ja he haluavat kuulla niistä enemmän. Hyvinkin erityyppiset avustusjärjestöt niputetaan helposti edustamaan samoja asioita."

Hän muistutti myös siitä, että nykynuoret eivät välttämättä ole halukkaita sitoutumaan perinteiseen tapaan tiiviisti järjestötyöhön, vaan projektiluonteiset tehtävät kiinnostavat enemmän. Järjestöjen pitäisikin varautua tarjoamaan vapaaehtoisilleen nykyistä enemmän erilaisia toimintamuotoja ja myös ajallisesti vaihtelevia työjaksoja.

15.5. Valkoisessa salissa pidetyn Arvot vapaaehtoistoiminnassa -seminaarin järjesti Kansalaisareena ry.