Uutinen

Suharto - Kehityksen isä ja Jakartan teurastaja

Indonesian pitkäaikainen diktaattori Suharto kuoli 27.1. Hänen ristiriitaiseen perintöönsä kuuluu sekä huima taloudellinen kehitys että valtava määrä kuolonuhreja. Suharto jätti jälkeensä myös massiivisen valtionvelan.
Henri Myrttinen
29.1.2008

Kenraali Suharto, mies joka johti Indonesiaa yli 30 vuotta, kuoli sunnuntaina 27. tammikuuta 2008 Jakartassa. Suharton (1921-2008) elämä ja kuolema ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita siitä lähtien, kun hän astui julkisuuden parrasvaloihin.

Syyskuun 30. päivä 1965 muutti Indonesian täydellisesti, ja tapahtumista kiistellään edelleen. Indonesian voimakasta kommunistista puoluetta PKI:ta syytettiin vallankaappausyrityksestä ja kuuden kansallismielisen kenraalin murhasta. Vastavetona asevoimat kätyreineen alkoivat pidättää ja tappaa kommunistipuolueen jäseniä ja sellaisiksi epäiltyjä sekä kiinalaisvähemmistön jäseniä. Seuraavan vuoden aikana arviolta 500 000 - 1 000 000 ihmistä sai surmansa.

Suharto, joka oli Jakartan alueen erikoisjoukkojen komentaja, nousi nopeasti avainasemaan. Kaksi viikkoa väitetyn vallankaappausyrityksen jälkeen Suhartosta tuli koko armeijan komentaja, ja maaliskuussa 1966 presidentti Sukarno siirsi valtaosan valtaoikeuksistaan Suhartolle. Virallisesti Suhartosta tuli maan presidentti tasan vuosi myöhemmin. Suharto pysyi maan johtajana vuoden 1998 toukokuuhun asti, jolloin opiskelijoiden johtamat mielenosoitukset pakottivat hänet luopumaan vallasta.

Teurastaja, talousuudistaja vai molempia?

Suharton valtakautta, niin sanottua "uutta järjestelmää" (Orde Baru) leimasivat sekä erittäin tiukka poliittinen kontrolli että vahvaan talouskasvuun perustuva nopea taloudellinen kehitys. Samoin kuin Chilen Augusto Pinochetin myös Suharton tukena olivat sekä asevoimat että liike-elämä, länsimaiset aseet ja länsimainen raha, neuvonantajinaan länsimaiset sotilaat ja ekonomit. Pinochetin tapaan Suharto ei koskaan joutunut oikeuteen tekojensa vuoksi - perusteluna oli huono terveydentila.

Satojentuhansien murhattujen vasemmistolaisten lisäksi Suharton valtakauden aikana kymmeniätuhansia vangittiin ja kidutettiin poliittisista syistä. Asevoimien taistelu Acehin ja Papuan itsenäisyysliikkeitä vastaan johti arviolta yhteensä 130 000 ihmisen kuolemaan, ja Itä-Timorin valloituksen ja miehityksen aikana kuoli arviolta noin 200 000 ihmistä.

Samaan aikaan Indonesia kehittyi nälänhädän partaalla olevasta maatalousvaltiosta “Aasian tiikeriksi", vaikka kehitys tosin oli alueellisesti epätasaista. Suharton valtakauden aikana maan keskimääräinen tulotaso henkeä kohti nousi 74 dollarista 997 dollariin.

Suharton "uusi järjestelmä" laajensi terveydenhuolto- ja kouluverkostoa koko maan kattavaksi, ja monien muiden diktatuurien tavoin järjestelmä pyrki muuttamaan myös ihmisiä, luomaan "uuden indonesialaisen".

Epäoikeutetut velat perintönä

Nopea talouskasvu toi Suhartolle uuden lempinimen: "Bapak Pembangunan" eli "Kehityksen isän". Lempinimestä voi muodostaa ne kaksi sanaa, jotka parhaiten kuvaavat aikakauden taloudellista kehitystä: "pembangunganisme" eli "kehitys-ismi" tai "kehitysusko" ja "bapakisme" eli vapaasti käännettynä "kummisetä-ismi".

Kehitysusko nousi Suharton aikana valtion epäviralliseksi ideologiaksi. Kaikki, mikä edisti maan kehitystä moderniksi teollisuusvaltioksi oli hyvästä, kaikki mikä (tai ketkä) oli sitä vastaan, tuli raivata tieltä. Sademetsät alkuperäisasukkaineen saivat poistua palmuöljyplantaasien ja kultakaivosten alta, riisipellot maanviljelijöineen patojen ja uuden eliitin golfkenttien alta, kaupunkien slummit pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten tieltä.

Tällainen kehitys vaatii rahaa, ja sitä oli kylmän sodan aikana helppo saada Maailmanpankilta, Japanilta, Yhdysvalloilta, Australialta ja Länsi-Euroopalta, jos ja kun oli niin luotettava antikommunisti kuin Suharto. Rahaa ei tietenkään lahjoitettu vaan se virtasi lainoina. Länsimaiden avokätisyys Suharton valtakaudella tarkoittaa sitä, että Indonesian valtion budjetista vuonna 2004 kolmasosa meni velkojen maksuihin. Tämä velka on monien indonesialaisten ja kansainvälisten järjestöjen mukaan luokiteltava epäoikeutetuksi velaksi.

Suurprojektien toteuttaminen ruokki systeemin toista puolta, bapakismiä. Jokaista projektia varten piti olla sopiva "kummisetä", yleensä virkamies, upseeri tai Suharton valtapuolueen Golkarin jäsen. Kummisedän tuki kattoi muutaman kymmenen prosenttia projektikuluista, mutta huiman talouskasvun aikana tämä ei juuri haitannut investoijia.

Maailmanpankki arvioi, että Suharton aikana noin 30 prosenttia pankin myöntämistä rahoista kavallettiin. Ylin kummisetä oli tietenkin Suharto itse: hänen arvioidaan kahmaisseen perheensä kanssa 15-35 miljardia dollaria.

Maailmanpankin ja YK:n yhteisen "Stolen Assets Recovery" -aloitteen mukaan Suharto perheineen olisi näin maailman huippua kavaltamisessa. Aloitteen tavoitteena on kerätä takaisin edes osa kehitysmaiden korruptoituneiden johtajien välistä vetämistä varoista.

Tukijat vastuuseen?

Korruptioon ja nepotismiin perustuva systeemi romahti vuonna 1998 Aasian talouskriisin ja demokratialiikkeen paineiden alla. Yrityksistä huolimatta Suharto ei koskaan joutunut oikeuteen, sillä aina viime hetkellä ennen oikeudenkäyntiä hänen terveydentilansa huononi dramaattisesti. Toisaalta monet maan poliittisessa ja taloudellisessa eliitissä sekä asevoimissa, poliisivoimissa ja oikeuslaitoksessa vaikuttavat henkilöt ovat saavuttaneet asemansa Suharton aikana, joten heidän intonsa saada Suharto oikeuteen oli suhteellisen vähäinen.

Suharton pitkä valtakausi on tehnyt Indonesian valtiosta ja yhteiskunnasta sen, mikä se nykyään on, niin hyvässä kuin pahassa. Indonesialaiset muistelevat entistä hallitsijaansa ristiriitaisin tuntein. Hän ei koskaan joutunut tekemään tiliä teoistaan, mutta nyt olisi hyvä mahdollisuus käydä läpi hänen valtakautensa epäoikeudenmukaisuuksia ja jakaa uhreille edes vähän oikeutta tuomalla "Hymyilevän kenraalin" kätyrit tuomioistuimeen.

Esimerkiksi monet kansalaisjärjestöt ovat esittäneet, että Suhartoa alusta (lähes) loppuun asti tukeneet länsimaat voisivat hyvin tehdä ensimmäisen siirron myöntämällä osasyyllisyytensä Suharton hallituksen ihmisoikeusrikkomuksiin sekä antamalla Indonesian epäoikeutetut velat anteeksi.

Lisää tietoa aiheesta