Uutinen

SSF: Suurpadot ja tehomaatalous uhkaavat Mekongin alueen elinkeinoja

Suuret projektit Mekong-joen alueella uhkaavat paikallisten ihmisten asumista ja elinkeinoja. Sosiaalifoorumissa toivottiin lisää valvontaa kehitysyhteistyöhankkeisiin ja tukea paikallisille järjestöille alueella.
Jari Nousiainen
11.4.2005

Mekong, yksi maailman suurimmista joista on vielä toistaiseksi melko koskemattomassa tilassa. Alueen mailla on kuitenkin suuria suunnitelmia taloutensa kehittämiseksi joen avulla, ja yhteisten suunnitelmien muotoileminen tuottaa vaikeuksia. Tehomaatalous ja patohankkeet saattavat tulevaisuudessa haitata jokialueen asukkaiden elinkeinoja.

Suomen sosiaalifoorumissa käsiteltiin lauantaina 9.4. Mekongin tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä. Aiheesta alustivat WUP-FIN-projektissa Vietnamissa työskennellyt sosiologian opiskelija Mira Käkönen, ulkoasianministeriön vesineuvonantaja Eero Kontula sekä patohankkeista kertonut Tove Selin Aasian ystävät ry:stä.

Suomi osallistuu Mekongin kehittämiseen ja suojeluun Mekongin jokikomission (MRC) ja Aasian kehityspankin (ADB) kautta. Rahallinen panos on melko pieni, noin 10 miljoonaa euroa MRC:lle ja 5 miljoonaa ADB:lle, kertoi Kontula. Ulkoministeriön ohjelmamaihin, joita voidaan tukea suoraan, kuuluu alueen maista tällä hetkellä vain Vietnam.

MRC on hallitusten välinen yhteistyöelin, joka on perustettu 1992. Siihen kuuluvat Kambodzha, Laos, Thaimaa ja Vietnam. Yksi MRC:n tehtävä on myös pitää yhteyttä Kiinaan sekä hyvin sulkeutuneeseen Myanmariin. Kontulan mielestä mielenkiintoisimpia asioita onkin, miten Kiinan kanssa voidaan päästä sopimuksiin.

Kiina, joka suunnittelee kahdeksan padon sarjaa joen yläjuoksulle, ei ole osoittanut kovin suurta kiinnostusta yhteistyöhön. "Sääntelyyn sitoutuminen ei ole Kiinan intresseissä", Käkönen totesi.

Suurin kiista Kiinan kanssa liittyy nimenomaan patoihin. Niiden syyllisyyttä ongelmiin ei kuitenkaan ole osoitettu, vaikka on selvää etteivät ne köyhyydenvähentämisprojekteja ole. Kiinalaiset ovat teettäneet toimista joella useita tutkimuksia, mutta kiinan kielen taidon puutteessa niitä ei ole juurikaan luettu Kiinan ulkopuolella, Käkönen huomautti.

Enemmän valvontaa ja paikallisten järjestöjen osallistumista

Järjestöt ovat kritisoineet MRC:n toimintaa siitä, että se sivuuttaa paikallisen näkökulman. Käkönen piti tätä sinänsä odotettavanakin, koska hallinto on kaukana sieltä, missä ongelmat ovat.

Alueen valtiot eivät ole päätöksenteossaan kovin demokraattisia eivätkä usein edes kunnioita ihmisoikeuksia ja järjestäytymisoikeutta. Yksi seminaarin lopputulema olikin, että kehitysyhteistyötä pitäisi suunnata tukeen paikalliselle järjestötoiminnalle.

Tarvitaan myös enemmän valvontaa, sillä tällä hetkellä alueella ei ole ketään tarkkailemassa suomalaisyhtiöiden toimintaa ja Suomen rahoittamien hankkeiden toteutusta. Esimerkiksi Kepa mainittiin yhtenä tahona, joka voisi tämän tehtävän ottaa.

Tove Selin nosti esille satamahankkeen Tonle Sap -järvellä, jonka suunnitelmaa Kambodzhan hallitus ei lopulta hyväksynyt. ADB moitti Suomea suunnitteluvaiheen huonosta toteutuksesta. Myös ADB:n hankkeet ja Suomen osallisuus niissä saivat osakseen kritiikkiä esimerkiksi puutteellisen ympäristövaikutusten arvioinnin vuoksi.

Kalastus ja omavaraisviljely uhattuna

Mekongin alueella köyhimmät, heikoimmassa asemassa olevat ihmiset asuvat maaseudulla ja ovat riippuvaisia maatalouselinkeinoista, pienviljelystä ja kalastuksesta. Joella on oma vuosittainen kiertonsa, joka pitäisi huomioida kokonaisvaltaisesti eikä keskittyä pelkkiin vesimääriin, Käkönen sanoi.

Patojen vaikutus jokivarren asukkaiden ihmisten elinkeinoihin voi olla suuri, sillä joen säännöllinen ja hyvin voimakas tulviminen on tärkeää joen kalakannalle. Patoaminen tasoittaisi veden virtausta vuoden aikana ja vähentäisi tulvia, mitä käytetään myös perusteena patojen rakentamiselle.

Veden laskiessa tulva-alueelta ihmiset hyödyntävät hedelmällisen maan pienviljelyyn. "Omavaraiselinkeinot ovat ensimmäisenä uhattuna, kun joen luonnolliseen kulkuun puututaan", Käkönen sanoi. Kalastusta Kambodzhassa uhkaa kalanviljely, jota varten pyydystetään kalanpoikasia. Kambodzhalaiskalastajat ovatkin yksi tärkeimmistä tuettavista ryhmistä Mekongilla.

Tehomaataloutta alajuoksulla ja suistoalueella

Kontula toi esille omassa alustuksessaan sen, että maatalous on "merkittävin veden riistäjä alueella". Tämä koskee erityisesti alajuoksun maita, jotka haluaisivat lisätä keinokastelua tehostaakseen maatalouttaan.

Suistoalueella Vietnamissa vettä kontrolloidaan jo, kertoi Käkönen. Alueella viljellään yli puolet Vietnamin riisintuotannosta, ja "tavoitteena on saada mahdollisimman monta satoa vuodessa". Parhaassa tapauksessa saadaan kolme riisisatoa vuodessa.

Veden virtauksen sääntely aiheuttaa Vietnamille ongelmia suolaveden noustessa suistoon, kun joesta laskee vettä hitaammin alas asti. "Vietnamin useimmat ongelmat johtuvat kuitenkin heidän omista toimistaan, kuten tehostetusta maataloudesta", Käkönen huomautti.

Tulvat ovat Vietnamin riisinviljelyn erityinen huolenaihe, ja he ovatkin rakentaneet tulvavalleja, jotka estävät joen tulvimisen Vietnamin puolella - mutta aiheuttavat tulvia Kambodzhassa. MRC on kuitenkin toistaiseksi onnistunut estämään pahemmat konfliktit, mutta paljon on piilossa kohteliaiden aasialaisten puhetapojen takana.

"Viime kädessä on kyse kansallisesta päätöksenteosta", Kontula sanoi. "Eri maissa on muodostunut erilaisia käytäntöjä veden omistukseen." Jokea koskevat suunnitelmat pitääkin pyrkiä muotoilemaan niin, että "kaikki osapuolet voittavat". "Jos suunnitelmia ei tehdä, se on luonnolle kaikkein huonointa", jatkoi Kontula.

MRC:n vaikeudesta saada aikaan sitovia sopimuksia Käkönen kommentoi vielä, että jokikomission perustavat ajatukset ovat lähtöisin läntisistä toimintaperiaatteista ja ajattelutavoista. "Ne eivät usein käy yksiin paikallisen asioiden hoitamistavan kanssa."

Lisää tietoa aiheesta

Kepan kooste Suomen sosiaalifoorumista