Uutinen

Sosiaalifoorumi: Pohjoinen onkin velkaa kehitysmaille

Velkakeskustelussa puhaltavat uudet tuulet, kävi ilmi Suomen sosiaalifoorumissa. Ekologinen velka on vauraiden maiden velkaa köyhien maiden ihmisille ja ympäristölle, jotka ovat kärsineet ulkomaisella rahalla toteutetuista hankkeista.
Mikko Sauli
23.4.2007

070423msauli_dayamani_barla.jpg Intialaisen Dayamani Barlan mukaan Suomi on velkaa hänen alueensa alkuperäiskansoille. (Kuvaaja: Mikko Sauli)

Malawilainen taloustieteilijä Francis Ng’ambi esitteli ekologisen velan käsitettä Suomen sosiaalifoorumin vieraana Helsingissä 21.-22. huhtikuuta. Aiheesta oli foorumissa useampi tilaisuus.

Ng’ambin esimerkki Mosambikin Sambesi-joen tilanteesta on havainnollinen. Sambesilla on Portugalin valtion lainalla rahoitettu pato, josta portugalilainen yhtiö omistaa 82 prosenttia ja Mosambikin valtio 18 prosenttia. Patoa avataan mielivaltaisesti ilman koordinaatiota muiden patojen kanssa. Tämä aiheuttaa tulvia, ja paikalliset asukkaat kärsivät.

Padon jauhama sähkö ei koidu mosambikilaisten hyödyksi, vaan sähkö myydään Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan. Resurssit siirtyvät vauraan Pohjoisen eduksi, ja näin muodostuu Portugalin ekologista velkaa Mosambikille.

Mosambikin valtio on yrittänyt ostaa patoa portugalilaisyhtiöltä, mutta turhaan. Yhtiö vaatii siitä 2,8 miljoonan dollarin hintaa, eikä Mosambikilla ole tällaisia rahoja. Padon alajuoksulla on käynnistetty uuden padon rakentaminen. Sen avulla Mosambik toivoo saavansa vanhan padon hallintaansa.

"Mosambik on pakotettu ottamaan uutta velkaa vanhan maksamiseen, vaikka alueen ihmiset ainoastaan kärsivät tilanteesta", Ng’ambi sanoo.

Terveyshaitat osa ekologista velkaa

Etelä-Afrikan kultakaivoksilla kaivostyöläiset kärsivät Ng’ambin mukaan laajalti keuhkosairauksista. He ovat kaivaneet kultaa ulkomaisten yhtiöiden palveluksessa. Kulta puolestaan on viety maasta muille markkinoille.

"Kehotamme keuhko-oireista kärsiviä ihmisiä käymään terveystarkastuksissa. Sitten vaadimme yhtiöiltä korvauksia. Myös terveyshaitat ovat osa ekologista velkaa", Economic Justice Network -järjestössä Kapkaupungissa työskentelevä Ng'ambi toteaa.

Hän vaatii Pohjoista korvaamaan aiheuttamansa ympäristö- ja terveysvahingot, mutta myöntää samalla, että velkaa on hankala laskea rahassa. Laskentaongelman ratkaisemiseen hän suhtautuu optimistisesti: "Olen varma, että keksimme tavan mitata ekologista velkaa muutamassa vuodessa."

Attacin velkakampanjan vetäjä Teppo Eskelinen katsoo, että Suomen olisi hyvä selvittää velkojensa kestävyys ekologisen velan näkökulmasta. "Erityisesti Indonesian velkoja tulisi selvittää", Eskelinen pohtii. Hän organisoi Ng’ambin vierailun.

"Suomi on velkaa Intian alkuperäiskansoille"

Suomalaisen näkökulman velkaan löysi myös Siemenpuu-säätiön foorumiin tuoma intialaisvieras. Jarkhandlaisen freelance-toimittajan ja aktivistin Dayamani Barlan mielestä Suomella on velkaa hänen alueensa alkuperäiskansoille.

"Metso Minerals on toimittanut koneita alueen kaivoksiin. Jokainen kone vie 50-60 ihmisen työpaikan, eivätkä kaivosyhtiöt velvoitteistaan huolimatta siivoa jälkiään", Barla totesi.

Hänen mukaansa yksin hiilikaivoksista on viimeisen neljän vuoden aikana jäänyt työttömäksi 30 000 ihmistä Jarkhandin alueella. "Konetta käyttämään tarvitaan vain yksi ihminen, eikä työpaikkoja näin synny."

Jarkhandissa kaivetaan rautaa, uraania, kuparia, boksiittia ja hiiltä. Koneellistuminen on ongelma kaikilla kaivoksilla.

"Paikallisille heimolaisille ulkomaisten yhtiöiden toiminta on sekä sosiaalisesti että ekologisesti hyvin negatiivista. Yhtiöt toimivat ihmisoikeuksia vastaan."

Barlan mukaan kaivosyhtiöiden valtaukset ovat ajaneet 300 kylän ihmiset kodeistaan.

Sekä osavaltion että liittovaltion hallitukset tukevat yhtiöiden toimia, mutta alkuperäisväestön suuntaan niillä on vähemmän annettavaa. "Kansanliikkeiden toiminnan ansiosta hallitus lupasi hiljattain sijoittaa uudelleen kaikki valtauksien vuoksi kotinsa menettäneet. Kaksi vuotta sitten hallitus lupasi kahden kylän ihmisille uuden asuinpaikan, mutta mitään ei tapahtunut."

"Kun hallitus taipui lupaamaan uudelleensijoittamisen 300 kylän ihmisille kysyimme, kuinka se aikoo tehtävästä suoriutua. Jos kahden kylän uudelleenasuttaminen ei onnistu kahdessa vuodessa, kuinka he yhtäkkiä onnistuisivat 300 kylän kanssa?" Barla jatkaa.

"Yritysten tarjottava työtä paikallisille"

Täysin negatiivinen Barlan suhtautuminen ulkomaisiin yhtiöihin ei kuitenkaan ole.

"Nykyisin yhtiöt tuovat mukanaan kaiken insinööreistä ja materiaaleista lähtien, vaikka paikallisistakin löytyisi työvoimaa. Koneet myös jättävät maan käyttökelvottomaan kuntoon", Barla sanoo.

Hänen viestinsä suomalaisille on selvä: "Jos suomalaiset investoivat Intiaan, investointien on luotava työpaikkoja paikallisille. Nyt Suomen tuomat koneet rikkovat ihmisoikeuksia, kun alkuperäisasukkaat joutuvat muuttamaan mailtaan. Jos halutaan oikeutta köyhille työläisille ja metsäkansoille, ei pidä lähettää koneita ja ihmisiä vaan luoda paikallisille työpaikkoja."