Uutinen

Sosiaalifoorumi: Kuluttaja tahtoo lähiruokaa!

Eräs globalisaation kipeimmistä kääntöpuolista on maailman ruokavarojen epäoikeudenmukainen jakautuminen ja pienviljelijöiden heikentyvä asema. Siihen pureuduttiin myös Suomen sosiaalifoorumissa 3.-4. huhtikuuta.
Sanna Jäppinen
4.4.2004

Tämänvuotisen Maailman sosiaalifoorumin keskeisiä teemoja oli ruokaturva, jokaisen oikeus riittävään ruokaan, tai oikeastaan vielä laajemmin ruokasuvereniteetti eli jokaisen maan oikeus päättää omasta ruoka- ja maataloustuotannostaan.

Kansalaisjärjestöt ovat ajaneet ruokasuvereniteettia nykyisen WTO-vetoisen maatalouskaupan vaihtoehdoksi jo vuodesta 1996, jolloin pidettiin Maailman ruokahuippukokous. Nykyiset sopimukset kun eivät anna mahdollisuutta ottaa huomioon maiden ekologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia erityispiirteitä, vaan pakottavat kaikki samojen kiintiöiden ja tullien muottiin. Tässä pelissä myös Suomen oma maatalous on vaakalaudalla, sillä pohjolan pikkuvaltion maanviljely ei ilman erikoisjärjestelyjä ole järin kilpailukykyistä - edes omilla markkinoilla.

"Aivan viime aikoina termi on vihdoin ilmaantunut myös viralliseen ruokaturvaa koskevaan keskusteluun, muun muassa tuoreessa YK-raportissa. Ruokasuvereniteetti nähdään varteenotettavana tapana ohjata kansainvälistä ruokataloutta", kertoi kansalaisjärjestöjen Ruoka-aika-kampanjaa koordinoiva Miia Toikka Kepasta sosiaalifoorumin Globaali ruokaturva ja maaseudun tulevaisuus -työpajassa.

Toikka korosti, kuinka ruokasuvereniteetti-käsite pyrkii asettumaan sen perinteisen näkemyksen yläpuolelle, että pohjoisen maatalous- ja vientituet aiheuttavat etelän nälkäongelmat. "Nyt pyritään siihen, että etsitään yhteyksiä etelän ja pohjoisen välillä, esimerkiksi sellaisten viljelijöiden välille, jotka tuottavat pääasiassa kotimarkkinoille."

Veteraaniaktivisti, entinen Suomen YK-liiton pääsihteeri Hilkka Pietilä korosti, että luonto asettaa maataloudelle vaatimukset, joita ei voida kaupan keinoin ohittaa. Mumbain sosiaaliaalifoorumissa Pietilä oli tutustunut intialaisviljelijöiden karuun todellisuuteen: maan saanti on tiukassa ja samalla kun valtio antaa ulkomaailmalle kuvaa omavaraisesta ja suorastaan vientikelpoisesta maasta, miljoonat ihmiset näkevät nälkää. Hallitus myy viljaa sianrehuksi Yhdysvaltoihin kolmella rupialla kilo samalla kun maatyöläinen maksaa siitä kuusi rupiaa.

"Intiassa kymmenettuhannet viljelijät ovat viime vuosina päätyneet epätoivoiseen ratkaisuun – itsemurhaan – kun elämältä on viety edellytykset. Suomessa eivät kuole ihmiset, mutta tilat kylläkin. Viime vuosikymmenellä meillä lopetettiin noin 50 000 maatilaa", Pietilä totesi.

Kuunnelkaa kuluttajaa


Luomuviljelijä Jukka Lassila Tuusulasta huomautti, että viljelijän lähtötilanne on tänä päivänä sama kaikkialla maailmassa: jokainen on täysin riippuvainen maailman maatalouspolitiikasta, vaikkakin eri tavoin eri paikoissa.

Luomutuotannossakaan ei pääse eroon vallitsevasta järjestelmästä. "Tällä hetkellä esimerkiksi ravinteet eivät palaa luomutuotteiden kuluttajilta takaisin peltoon, vaan joudumme ostamaan karjalantaa normaalitiloilta, jotka puolestaan joutuvat sitä enemmän turvautumaan keinotekoisiin lannotteisiin. Olemme siis joka tapauksessa tehotuotannon varassa."

Lassila etsii parempaa maailmaa kuluttajan ja tuottajan välisestä vuoropuhelusta. "Viljelijät viljelevät sitä, mitä ihmiset haluavat syödä – kyse on meidän elinkeinostamme. Nykyistä lyhyempi kierto tuottajan ja kuluttajan välillä vaikuttaisi myös hintatasoon, kun moni välikäsi jäisi ketjusta pois."

Yleisöryntäyksen aiheuttanut tilaisuus antoi Miia Toikan mielestä jälleen näyttöä siitä, että globaali ruokaturva koetaan meillä tärkeäksi asiaksi, ja että suomalainen haluaa tietää, missä hänen ruokansa tuotetaan – mielellään lähellä.

"Tilaisuudesta saatiin uutta potkua Ruoka-aika-kampanjaan, jonka avulla pyritään vaikuttamaan päättäjiin, jotta he toimisivat oikeudenmukaisemman kauppajärjestelmän puolesta. Suomelta toivoisi enemmän aloitteellisuutta myös EU-tasolla. Nyt on lähinnä tyydytty siihen, että pyritään sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen. Me voisimme puolustuskannan sijaan olla aktiivisesti tekemässä ehdotuksia, jotka hyödyttävät paitsi suomalaisia myös muiden maiden viljelijöitä ja samalla omavaraisuuden säilymistä", Toikka totesi.