Uutinen

Sosiaalifoorumi: Historia kirjoitettava uudelleen

Aasian sosiaalifoorumi päättyi Intian Hyderabadissa sieltä välitetyn sanoman suhteen yksimielisesti, mutta tapahtuman aikana tuli esiin erilaisia näkökulmia siitä, toteuttiko foorumi tehtävänsä Aasian kansalaisliikkeiden kokoajana.
Timo Kuronen
9.1.2003

Kuva maanviljelijöiden mielenosoitusmarssista (kuvaaja: Timo Kuronen)
Maanviljelijät osoittavat mieltään sosiaalifoorumissa Hyderabadissa

HYDERABAD -- Tiistain päättäjäistilaisuudessa julistettiin, että historia on kirjoitettava uudelleen. Sen kirjoittajina täytyy kuitenkin olla kansan enemmistön, eikä kansainvälisten tai kansallisten johtajien, rasistien, kasteistien, ääriuskonnollisten johtajien tai ylikansallisten yritysten, jotka ovat määrittäneet kehityksen suunnan tähän saakka. Sanoma osoitettiin etenkin Intian pääministerille Atal Behari Vajpayeelle, joka on kertonut hallituksensa valmistelevan Intian historian uudelleenkirjoittamista. Vajpayeen hallitus ajaa Intian muuttamista hinduvaltioksi, missä muiden uskontojen asema heikkenisi.
 

Moninapaiseen globalisaatioon

Intian entinen presidentti K. R. Narayanan kuvasi sosiaalifoorumin päätöspuheessaan, että ”nykyinen globalisaatioprosessi, joka on maailman alistamiseen keskittyvän yksittäisen voiman inspiroimaa, on kuin mieletön marssi, joka tallaa ihmiset alleen”. Hän toivoi, että Aasian maat voisivat ajaa tuon voiman pois samoin kuin ne tekivät brittiläiselle imperialismille. ”Aasian ja maailman sosiaalifoorumit ovat vastaisku Maailman talousfoorumille. Ne voivat johtaa kansanliikkeitä nykyisenlaisen globalisaation vastaisessa taistelussa”, hän jatkoi.

Talousuudistuksista Narayanan sanoi, että ”reformit ovat tarpeellisia, mutta keitä ja mitä varten niitä tehdään? Uudistusten tulisi hyödyttää ihmisiä, tarjota heille työtä, eikä heittää heitä työttömiksi. Emme voi yksityistää julkista sektoria voitontavoittelun vuoksi.” Valtion tärkeää roolia Narayanan puolusti sillä, että jopa Yhdysvalloissa George Bushin hallinto joutuu tukemaan yksityisyrityksiä valtion varoista.

Lopuksi Narayanan totesi, että globalisaatio on tosiasia, eikä sitä voi paeta. Sitä voi kuitenkin pyrkiä muuttamaan. ”Me uskomme maailmaan, joka on monimuotoinen eri uskontoineen ja kansallisuuksineen. Haluamme sen säilyvän sellaisena. Emme halua yhden voiman hallitsemaa vaan moninapaista globalisaatiota.”

Burman demokraattisen oppositioliikkeen johtohahmo Aung San Suu Kyi puhui foorumin päättäjäisissä nauhoitetun puhelinviestin kautta, sillä hän ei voi poistua sotilasjuntan hallitsemasta kotimaastaan. Suu Kyi sanoi, että ”Emme saisi vain uskoa että toisenlainen maailma on mahdollinen, mutta meidän tulisi sanoa, että toisenlainen maailma pitää luoda, jotta voimme elää ihmisolentojen arvoista elämää. Sosiaalifoorumin kaltaiset tapahtumat auttavat meitä näkemään tämän maailman ongelmat. Olette puhuneet siellä antineoliberalismista. Me Burmassa emme ole vielä saavuttaneet edes sellaista asiaa kuin liberalismi.”

Malesialainen Mohideen Abdul Kadir valoi uskoa siihen, että toisenlainen maailma vielä koittaa. Siihen pääsemiseksi on kuitenkin siirryttävä konferensseista tehtaisiin ja pelloille, jotta suuret massat tulevat tietoisiksi maailman nykytilasta ja sen vaihtoehdoista.

Päättäjäispuheiden jälkeen marssikulkueet suuntasivat Hyderabadin kaduille, suuntana Intian teollisuusliiton vuosikokouksen pitopaikka. Aasian sosiaalifoorumin kanssa samaan kaupunkiin osuneen teollisuuskokouksen kunniavieraisiin kuului Maailman kauppajärjestön WTO:n pääjohtaja Supachai Panitchpakhti, mutta lehtitietojen mukaan Supachai viivästytti tuloaan kaupunkiin, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata sosiaalifoorumin äänekkäitä massoja.

Kuva paluumatkalle lähtevistä intialaisista kuorma-auton lavalla (kuvaaja: Timo Kuronen)
Sosiaalifoorumiin osallistuneita intialaisia kotimatkalla

Entä sosiaalifoorumin tulevaisuus?


Sosiaalifoorumi alkoi kysymyksellä ”onko toisenlainen maailma ja Aasia mahdollinen?” Tuota kysymystä pohti kuuden päivän aikana yhteensä 14 426 rekisteröitynyttä osallistujaa (joista 780 Intian ulkopuolelta) ja 840 eri organisaatiota 160 seminaarin ja 164 työryhmän aikana.

Osallistujamäärät vaikuttavat pieniltä verrattuna viimesyksyiseen Euroopan sosiaalifoorumiin tai aiempiin Maailman sosiaalifoorumeihin, varsinkin kun kyseessä on maailman väkirikkain manner. Foorumin aikana käytiin ainakin epävirallista keskustelua siitä, oliko tapahtuma onnistunut eli kokosiko se todella yhteen aasialaiset kansanliikkeet ja kansalaisjärjestöt. Kannattaako Aasian sosiaalifoorumia järjestää joka vuosi ja voidaanko Maailman sosiaalifoorumi järjestää Brasilian ohella muissakin maissa, kuten Intiassa?

Idea Intian sosiaalifoorumista syntyi vuosi sitten Porto Alegressa. Intian sosiaalifoorumin järjestelytoimikunta kuitenkin hajosi, kun osa sen jäsenistä halusi foorumin olevan koko Aasian kattava, mitä useat kansainväliset ryhmät olivat toivoneet. Aasian sosiaalifoorumin järjestelyistä vastanneet kutsuivat mukaan etupäässä niitä järjestöjä ja aktivisteja muista maista, joihin heillä oli valmiit suhteet. Tapahtuman mainostus ei tavoittanut koko aasialaista kansalaisyhteiskuntaa, ja niinpä ei-intialaisten osanotto jäi melko vaatimattomasti vain viiteen prosenttiin koko tapahtuman yleisömäärästä.

Monet ulkomaiset osanottajat nimittivätkin tapahtumaa Intian sosiaalifoorumiksi, sillä suurin osa puhujista oli intialaisia, aiheet käsittelivät Intian sisäisiä ongelmia, ja paikoin keskustelu käytiin hindiksi ilman tulkkausta. Suurkokoustenkin simultaanitulkkauksesta luovuttiin teknisten ongelmien vuoksi ja puheista, joista tosin suuri osa pidettiin englanniksi, tehtiin vain yhteenvedot muille kielille.

Ainakin ulkomaisten osallistujien keskuudessa kummastusta herätti myös poliittisten puolueiden hyvin näkyvä rooli foorumikentällä. Monissa Aasian maissa, kuten Thaimaassa ja Indonesiassa, kansalaisaktivismi on erillään puoluepoliittisesta toiminnasta, mutta Intiassa puolueiden ulkopuolista vaikuttamistoimintaa on ollut hyvin vähän, mikä näkyi tapahtuman järjestelyissä.

Hyderabadissa pidetyissä epävirallisissa kriittisissä kokouksissa arvioitiin, että Intia ei ole valmis järjestämään vuoden 2004 Maailman sosiaalifoorumia, mitä sille ollaan tarjottu. Tällä hetkellä lähinnä vasemmistopuolueisiin liittyvä aktivistijoukko ja puolueisiin sitoutumattomat kansalaisjärjestöt ja kansalaisliikkeet ovat sen verran erillään toisistaan, että lisää aikaa tarvitaan Maailman sosiaalifoorumin kaltaisen jättitapahtuman onnistuneeseen järjestämiseen. Myös Aasian sosiaalifoorumi toivottiin ensi vuonna järjestettäväksi jossakin toisessa maassa, esimerkiksi Filippiineillä.