Uutinen

Sorrettujen äänet kuuluviin Hyderabadissa

Globaalitalouden ja perinteisen luokkajaon yhdistelmä on johtanut huonompiosaisten entistä tukalampaan asemaan Aasiassa. Sosiaalifoorumissa heidän äänensä pääsi kuuluviin.
Timo Kuronen
7.1.2003

 


Kuva sosiaalifoorumiin osallistuvista naisista ruokatauolla (kuvaaja: Timo Kuronen)


HYDERABAD -- Intian Hyderabadissa jatkuvassa Aasian sosiaalifoorumissa on puhuttu paljon globaalitaloudesta, kehitysmaiden velasta, luonnonvarojen yksityistämisestä, työläisten ja maanviljelijöiden asemasta sekä yksinapaisesta maailmanpolitiikasta. Osanottajia on ollut kuitenkin enemmän tapahtumissa, joissa on keskusteltu syrjittyjen ihmisten asemasta. Intialaiset dalitien, eri etnisten ryhmien sekä naisliikkeiden useiden tuhansien henkilöiden joukkoesiintymiset ovat tuoneet ääntä ja väriä foorumikentälle.

Dalitien eli kastittomien asemaa pohtivassa suurkokouksessa peräänkuulutettiin vahvaa sosiaalista liikettä dalitien sosiaalisen aseman parantamiseksi. Jawaharlal Nehru –yliopiston professori S.K.Thorat sanoi, että aiemmin kansallismielisen liikkeen luoma Intian talouspolitiikka antoi erityisen aseman daliteille koulutuksessa, työllisyydessä ja maakysymyksissä. Nykyinen hallitus on muuttanut politiikan suunnan ja dalitit joutuvat kamppailemaan markkinavoimia vastaan kärsien yhä suuremmasta työttömyydestä ja köyhyydestä.

Padmalal Viswakarma Nepalista kertoi dalitien asemasta hinduvaltiossa. Heitä eivät syrji pelkästään brahminit eli yläkasti, vaan jopa etniset vähemmistöt, jotka seuraavat hindufundamentalismin oppeja. ”Epäpuhtaat” dalitit eivät voi myydä ruokaa ja vettä. Vain prosentti Nepalin viljelymaasta on heidän omistuksessaan ja niinpä maareformi nähdään ainoaksi keinoksi taloudellisen aseman parantumiseen. Maolainen vastarintaliike on saanut paljon kannatusta nimenomaan dalitien keskuudessa.

Suurelle osalle foorumiyleisöä Nozomi Bandon viesti rikkaan Japanin syrjitystä buraku-kansasta tuli suurena yllätyksenä. Burakut, joita on noin kolme miljoonaa, ovat Japanin yhteiskunnan pohjasakkaa. He eivät eroa ulkoiselta olemukseltaan muista japanilaisista, mutta työ teurastettujen eläinten nahkojen irrottajina leimaa koko perheen ja sukulaiset – heidät pakotetaan elämään vain burakuille varatuilla alueilla.

Naisten asemasta puhuttiin useissa tapahtumissa. Dalit-naisten asema lienee heikoimpia koko maailmassa, mutta taloudellinen globalisaatio heikentää muidenkin naisten asemaa suhteessa miehiin. Srilankalaisaktivisti S. Chandrawathien mukaan Sri Lankan vapaakauppa-alueella toimivien yritysten naistyöntekijät velvoitetaan tekemään 720 tuntia ylitöitä vuodessa. ”Työnteko vapaakauppa-alueella on tuonut meille taloudellista itsenäisyyttä, mutta siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat saaneet meidät ajattelemaan, onko työ sen arvoista”, hän totesi.

Tunnettu sosiaaliaktivisti Vandana Shiva korosti yritysten ympäristöpiratismin ja Maailman kauppajärjestö WTO:n aiheuttamaa ongelmaa maaseudun naisille. Hänen mukaansa tekijänoikeussuojasäännökset leimaavat naiset rikollisiksi. Perinteiset oikeudet, kuten veden hankinta, siementen varastointi ja ruoan kasvattaminen ”investoidaan pois” naisilta. Yksi lukuisista Hyderabadin protestimarsseista suunnattiinkin kaupallisia siemeniä myyvien liikkeiden kautta ylikansallisen Syngenta-yhtiön paikallisen edustajan toimiston eteen.

Puhdas vesi, jonka riittävyys on Intiassa suuri kysymys, on ollut myös Aasian sosiaalifoorumin kuumista aiheista. Taluka Wadan kyläläiset Maharashtran osavaltiosta toivat foorumiin koskettavan viestinsä siitä, miten osavaltion hallinnon erityisetuisuuksin toimiva Coca Colan pullotustehdas kuivatti joen, mistä 75 000 ihmistä sai aiemmin juomavetensä. Intialaiset sosiaalikriitikot arvostelivat kovasti maan hallituksen suunnitelmia yhdistää maan joet mammuttimaisen kanavaverkoston avulla. Muun muassa palestiinalaiset ja thaimaalaiset kertoivat omista vesivarojen epäoikeudenmukaiseen käyttöön liittyvistä kokemuksistaan. Bolivialainen Oscar Oliveira sen sijaan kertoi, miten Cochabamban kaupunkilaiset pystyivät torjumaan sopimuksen, joka olisi antanut ulkomaiselle yritykselle yksinoikeuden vesihuollon järjestämiseksi kaupungissa.