Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja Somalian presidentti Hassan Sheikh Mohamud avaamassa uutta lentokenttäterminaalia Mogadishussa.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja Somalian presidentti Hassan Sheikh Mohamud avaamassa uutta lentokenttäterminaalia Mogadishussa. Turkki on laskennallisesti maailman toiseksi anteliain humanitäärisen avun antaja ja pyrkii kasvattamaan valtaansa Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa.
Kuva:
Ilyas Ahmed
AMISOM Photo
Uutistausta

”Slovenia on hyvä avunantaja” – uudet pelurit muokkaavat kehitysavun kenttää

Uudet avunantajamaat keskittyvät lähialueilleen ja haluavat osoittaa olevansa kehittyneitä valtioita siinä missä muutkin. Osa pyrkii myös haastamaan perinteisen ajattelun auttajista ja autettavista – ja toiset kasvattavat määrätietoisesti geopoliittista vaikutusvaltaansa.
Esa Salminen
18.8.2017

Slovenia sai kesällä kehuja kansainvälisen kehitysapukomitean DACin vertaisarviossa. Maahan kohdistuneen ensimmäisen arvion mukaan Slovenia on 12 vuodessa rakentanut toimivan apuohjelman erityisesti Länsi-Balkanilla.

Slovenia on monella tapaa tyypillinen uuden aallon kehitysyhteistyöpeluri. Ajatushautomo ODIn tutkija Nilima Guljarani kirjoitti elokuussa kehityspoliittiseen Devpolicy-blogiin, että uudet avunantajat tapaavat tukea lähialueitaan kahdenvälisillä sijoituksilla. Humanitääriset syyt ja kansainväliset järjestöt jäävät niillä vähemmälle huomiolle.

DACin puheenjohtaja Charlotte Petri Gornitzka kiitteli arviossa Sloveniaa siitä, että se antaa esimerkkiä omasta kehityksestään lähimaille, jotka haluavat seurata Slovenian jalanjäljissä.

Kaksi kolmasosaa Slovenian avusta menee Länsi-Balkanille. Sen avun viisi suurinta vastaanottajaa olivat itse asiassa aiemmin osa Slovenian kanssa samaa Jugoslavian valtiota: Bosnia ja Hertsegovina, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Kosovo.

Vauraammat kehitysmaat auttavat toisiaan

Siinä missä Slovenia antaa kaiken apunsa lahjamuotoisena, saa toinen uusi rahoittaja, Etelä-Korea, DACilta varovaisia moitteita siitä, että maa antaa yli 40 prosenttia avustaan lainoina. DACin mukaan on syytä olla varovainen, ettei antelias lainoitus johda velkaongelmiin. Etelä-Korean mielestä lainat kannustavat kurinalaiseen taloudenpitoon.

Lainoitus on tyypillistä niin sanottujen keskituloisten maiden antamassa kehitysrahoituksessa. Etelä-Korea on DACin jäsen, mutta myös muut ovat alkaneet antaa "apua" viime vuosina.

Brasilia, Intia, Kiina, Venäjä ja Etelä-Afrikka eli niin sanonut BRICS-maat perustivat oman kehityspankkinsa vuonna 2015. Se pitää päämajaansa Shanghaissa Kiinassa. Pankin antama, samoin kuin pitkälti näiden maiden muu kehitysapu, on lainamuotoista ja keskittyy infrastruktuurihankkeisiin ja esimerkiksi uusiutuvaan energiaan.

Koska BRICS-maat eivät kuulu teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:hen eivätkä sen kehitysapukomiteaan, ne eivät teknisesti ottaen anna virallista kehitysapua. Tiedot niiden antamasta avusta eivät ole julkisia, eikä kaikkia niiden avuksi kutsumia muotoja saisi DACin alaisuudessa kutsua avuksi. Usein juuri lainamuotoisuus erottaa näiden "avun" perinteisestä kehitysyhteistyöstä.

BRICS-maat ovat itse puhuneet tasa-arvoisemmasta etelä–etelä-yhteistyöstä ja halunneet haastaa perinteiset valta-asetelmat, joissa "länsimaat" auttavat "kehitysmaita". Ne korostavat, etteivät ne halua vaikuttaa toisten maiden politiikkaan. Toisaalta niiden avusta poikkeuksellisen suuri osa on sidottu hankintoihin avunantajamaasta.

Miksi maat haluavat rahoittajiksi?

Tutkija Nilima Gulrajanin mukaan halu päästä kehitysrahoittajien kerhoon kumpuaa vaikutusvallasta: Apu ikään kuin kuuluu asiaan, jos haluaa näyttäytyä muulle maailmalle kehittyneenä valtiona.

Myös Euroopan unioni tarkastelee maiden kykyä osallistua yhteisiin kehitysohjelmiin silloin, kun se harkitsee uusia jäseniä.

"Avunantajaksi tuleminen on lihasten pullistelua, jolla näytetään maan taloudellista varallisuutta ja hallinnollista kykyä auttaa heikompia maita", Gulrajani kirjoittaa. "Tämä on tärkeä syy sille, miksi länsimaiset, liberaalit maat ovat avunantajia, miksi uusien EU-jäsenien täytyy ryhtyä rahoittajiksi ja miksi jopa maat, jotka edelleen vastaanottavat apua alkavat yhä enemmän antaa sitä."

Hänen mukaansa tyypillistä uusille rahoittajille on kuitenkin se, että avun määrä kansantuloon nähden on verrattain vähäinen. DACin uudet jäsenet (Puola, Slovakia, Tshekki, Etelä-Korea, Slovenia ja Islanti) antavat kehitysapua keskimäärin 0,125 prosenttia kansantulostaan ja DACin ulkopuoliset maat vain noin 0,09 prosenttia.

DAC-maiden keskiarvo on 0,31 prosenttia. Valtion talousarvioesityksessä Suomen apu vuonna 2018 on noin 0,39 prosenttia kansantulosta.

Koska uudet rahoittajat keskittyvät yleensä lähialueilleen, niiden tuki kaikkein köyhimmille maille on myös perinteisiä avunantajia vähäisempi: noin kahdeksan prosenttia kaikesta avusta kohdennetaan köyhimmille, kun "vanhat" avunantajat korvamerkitsevät yleensä noin viidenneksen avustaan kaikkein köyhimmille maille.

Turkki, apu ja geopolitiikka

Yksi mielenkiintoinen uusi avunantaja on Turkki. Sen on sanottu olevan maailman toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja Yhdysvaltain jälkeen (pdf). Turkin kuuden miljardin dollarin humanitäärisestä avusta valtaosa käytetään maan omien rajojen sisällä syyrialaisista pakolaisista huolehtimiseen.

Summa on niin valtava, että se nostaa Turkin avun melkein 0,8 prosenttiin maan bruttokansantulosta: selkeästi yli YK:n suositteleman 0,7 prosentin tason.

Syyrian lisäksi Turkki tukee lähimaita ja erityisesti Somaliaa. Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan on Somaliassa juhlittu hahmo, joka jo vuonna 2011 käyskenteli Mogadishun kaduilla kansan parissa.

Turkin taloudellinen ja sotilaallinen apu Somalialle on uutistoimisto Stratforin mukaan osa maan strategiaa kasvattaa vaikutusvaltaansa Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa.

Yleisesti ottaen uusien rahoittajien mukaantulo on tervetullutta, kirjoittaa Nilima Guljarani. Huolestuttavaa sen sijaan on se, että uudet rahoittajat eivät yleensä ole sitoutuneet kehitykseen perinteisessä mielessä: köyhimpien maiden auttamiseen ja yhdessä toimimiseen.

Pirstoutuvassa apumaailmassa tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, Guljarani muistuttaa. Myös DACilla on hänestä kiire uudistua.