Semegnew Feleke (valkoinen paita) Etiopian opetusvirastosta kertoi maansa koulutustilanteesta kehitysministeri Sirpa Paaterolle sekä Agro-BIG-maataloushankkeen Berhanu Ayichewille ja Yelbie Aneleylle Ambo Meskin ala-asteella Amharan osavaltiossa tammikuussa 2015.
Kuva:
Laura Kihlström
Uutinen

Sirpa Paatero: Mihin kehitysministeriä tarvitaan?

Kehitysministerillä riittää tehtävää. Hän toimii linkkinä kotimaassa eri toimijoiden välillä ja edustaa Suomea kansainvälisesti. Hän tuo asialleen ja koko Suomelle painoarvoa. Nykyinen kehitysministeri uskoo, että jatkossakin kehityspolitiikka kuuluu hallituksessa jonkun tontille.
Esa Salminen
30.4.2015

Hallitustunnustelija Juha Sipilä (kesk.) toivoisi Suomen seuraavaan hallitukseen 12:ta ministeriä, yhden jokaista ministeriötä kohden. Useat asiantuntijat keskustan puoluesihteeri Timo Laanisesta lähtien ovat kuitenkin huomauttaneet, että ulkoministeriössä on liikaa tehtävää yhdelle ministerille.

Tällä hetkellä ulkoministeriössä toimii ulkoministerin lisäksi ulkomaankauppaministeri ja kehitysministeri. Soitimme kehitysministeri Sirpa Paaterolle ja kysyimme, mitä tapahtuisi, jos kehitysministeriä ei olisikaan.

Sirpa Paatero, miksi meillä pitää olla kehitysministeri? Vai pitääkö?

Ministerillä on rooli kahteen suuntaan. Toinen on olla linkkinä Suomessa kaikkien toimijoiden välillä: hallituksen, eduskunnan, ministeriön, suurlähetystöjen, kansalaisjärjestöjen ja muiden.

Toinen tehtävä on olla osana ulkopolitiikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Meillä on jonkin verran yhteneviä kohtia ulkoministerin kanssa, mutta on myös paljon erilaista, koska ulkoministerin tontti on niin suuri. Ajattelu siitä, että kehitysyhteistyö on omana salkkunaan, on sillä tavalla perusteltu.

Entä yhtymäkohdat ulkomaankauppaministerin kanssa? Onko kehitysministerillä jotain Suomen kaupallisia intressejä edustavia rooleja kehitysmaissa?

On, ja on vahvistuva trendi ajatella, miten yksityinen sektori ja kehitysyhteistyö linkittyisivät paremmin toisiinsa. Mutta eihän kehitysyhteistyö ikinä tule olemaan pelkkää vienninedistämistä. Joidenkin ääriajattelussa kehitysyhteistyö tuntuu olevan vain humanitaarista apua katastrofeissa ja vienninedistämistä. Meikäläisten arvomaailmalla se ei niin kuitenkaan ole.

Mitä jäisi tekemättä ilman ministeriä?

Onko joitain asioita, jotka jäisivät tekemättä, jos kehityspolitiikkaa tekisivät vain virkamiehet, esimerkiksi poliittisen valtiosihteerin valvonnassa?

Painoarvoa tietenkin... Jos ajattelee valtionhallintoa, niin on ihan eri asia, jos on ministeri, joka voi ihan oikeasti tuoda niitä asioita esille ja vastata niistä eduskunnalle, kuin että jos kysymyksiin vastaisivat pelkästään virkamiehet.

Jos taas katsoo rajojen ulkopuolelle, niin hyvin monessa maassa on merkitystä sillä, että kehitysyhteistyöllä ja tehtävillä sopimuksilla on poliittinen hyväksyntä. Monessa maassa, missä on eri tavalla järjestäydytty ja demokratia on erilaisessa vaiheessa, on iso merkitys sillä, että asioita hoitamassa on ministeri.

Onko joitain esimerkkejä siitä, mitä olette itse pystynyt viemään läpi? Mitä ei olisi ehkä tapahtunut, jos ette olisi ollut siellä?

Nyt on käynnissä kolme isoa neuvottelua — post-2015-kehitystavoitteiden neuvottelut, kehitysrahoitusneuvottelut ja ilmastoneuvottelut —, joissa on pystytty tuomaan Suomen näkökulmaa eri tavalla esiin. Niissä Suomi näkyy ulospäin.

Toisaalta täällä sisällä keskustellaan koko ajan rahoituksesta. Esimerkiksi päästökauppatulot ovat olleet kehitysyhteistyön yhtenä rahoituselementtinä budjettirahoituksen lisäksi. Se on asia, jota pitäisi edelleenkin pitää yllä, etteivät päästökauppatulot erkane kehitysrahoituksesta.

Olenko ymmärtänyt oikein, että teillä on ollut iso työ verokysymysten tuomisessa yhä enemmän mukaan kehityspolitiikkaan?

Kyllä, Suomessa on onneksi pystytty tekemään hyvää yhteistyötä valtiovarainministeriön kanssa. Kansainväliset verojen keräämiseen kohdistuvat ohjelmat sekä Suomessa, Euroopan tasolla että ihan globaalilla tasolla — niihin on pystytty Suomena pistämään omia panoksia. Verokysymykset on otettu mukaan myös kehitysyhteistyöhön. Meillä on Afrikassa tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka järjestävät kehitysmaiden verotusta parempaan kuntoon.

Se on yksi näkökulma, mikä on erittäin hyvä. Toinen konkreettinen asia, mitä on pystytty nostamaan on, että me liityttiin mukaan ILOn työturvallisuushankkeeseen, jotta työehdot ja etenkin työturvallisuus olisivat myös kehitysmaissa säällisellä tasolla.

Mikä salkku sopisi kehitysministerin toiseen käteen?

Ovatko nämä sellaisia asioita, jotka uhkaavat jäädä kesken tai jotka tulevat Suomelle vastaan riippumatta siitä, kuka kantaa salkkua — tai onko ylipäätään salkkua, mitä kantaa?

Minä uskon, että jonkun tehtäviin kehitysyhteistyö joka tapauksessa kuuluu. Toinen asia on, kuinka iso asia se on. Onhan minullakin ollut omistajaohjaus koko ajan, eli tälläkään hetkellä ei ole ollut koko aikaa käytettävänä kehityskysymyksiin. Ja niin kuin ihmiset varmaan tietääkin, siellä omistajaohjauspuolella tapahtuu lähes päivittäin kaikenlaisia tilanteita...

En usko, että mikään asia ihan kokonaan jää hoitamatta, mutta jos ajatellaan, että eletään kansainvälisessä maailmassa, niin toivoisin, ettei me tulevaisuudessakaan luovutettaisi siitä, että Suomi on yksi osa tätä kansainvälistä toimintakenttää.

Kun nyt mainitsitte tuon yhdistelmäsalkkuasian, niin onko teillä mitään kantaa siihen, mikä olisi optimaalinen yhdistelmä? Aiemminhan kehitysministeri on kantanut myös esimerkiksi ympäristöministerin tai ulkomaankauppaministerin salkkua.

Ulkomaankauppa ja kehitys on aika tutun kuuloinen yhdistelmä. Me teemme osin samoissa maissa töitä. Suomalaiset yritykset ovat joka tapauksessa joko tekemässä kehitysyhteistyötä tai menossa näihin maihin muuten. Jos pitää olla puolitus, niin se olisi minusta luonteva.

Viime aikoina on puhuttu kehityspolitiikan pitkäjänteisyydestä ja tekin olette väläytellyt kehitysyhteistyön periaatteiden kirjaamista lakiin. Isoimmat suunnanmuutokset kehityspolitiikassa ovat olleet ministerien painotuksia — ihmisoikeudet Hautalan kaudella ja suomalainen lisäarvo Väyrysen kaudella — eikö se toisi osaltaan pitkäjänteisyyttä, jos meillä ei olisi ministeriä tuomassa uusia painotuksia?

Kehityspoliittisista ohjelmista on tehty evaluaatio, ja vaikka ohjelman tekemisen prosessi on hyvä, niin se on aika pitkä. Eduskuntakaudesta kestää puolet, ennen kuin linjaukset on oikeasti käytettävissä. Ja käytännössä ne ei ole kuitenkaan toteutuneet ihan siinä mittakaavassa kuin ne on päätetty.

On täällä sitten ministereitä tai virkamiehiä, niin pidemmän kaaren saaminen on se tärkeä kysymys. Se antaisi pitkäjänteisyyttä. Nyt ministerit ovat vaihtuneet tiuhaan, kolme saman vaalikauden aikana, ja iso linja tulisi kuitenkin jatkua.

Onko teillä edelleen tavoitteena jonkinlaisen kehitysyhteistyölain valmistelu?

Kyllä se minun mielestäni pitää arvioida. On kaksi vaihtoehtoa: joko tehdään useamman vaalikauden mittainen ohjelma eikä vaan yhden, tai sitten tehdään laki. Olen itse kallistunut sille lain puolelle, koska muissa Pohjoismaissa ja Euroopan maissa on kokemuksia siitä, että pohjalla oleva laki vahvistaa kehitysyhteistyön asemaa.