Köyhien maiden kuten Madagaskarin on vaikeaa kilpailla tuetun EU-tuotannon kanssa - edes omilla markkinoillaan.
Kuva:
Muriel Lasure
Shutterstock
Uutinen

Sirkka-Liisa Anttila: riistopolitiikasta tulisi luopua

Ministeri Anttilan mukaan jokaisen maan tulisi voida ruokkia oman kansansa. Changemakerin toiveiden vastaisesti ratkaisu ei löydy ministerin mukaan EU:n maataloustuotteiden vientitukien poistamisesta.
Esa Salminen
10.12.2010

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila otti 7. joulukuuta vastaan Kirkon Ulkomaanavun nuorten Changemaker-verkoston vetoomuksen, jossa toivottiin Suomen edistävän Euroopan unionissa maatalouden vientituista luopumista.

Changemaker toivoo vientitukien kuoppaamista, koska ne vaarantavat miljoonien kehitysmaiden pienviljelijöiden toimeentulon ja kehitysmaiden ruokaturvan. Tukien avulla eurooppalaiset maataloustuotteet pystyvät syrjäyttämään kehitysmaiden oman maataloustuotannon: köyhät viljelijät eivät voi kilpailla länsimaiden veronmaksajien rahoilla tuetun tuotannon kanssa.

Sirkka-Liisa Anttila ymmärsi järjestön huolta.

"Lännen hyvinvointi on liikaa rakennettu kehitysmaiden halvoilla raaka-aineilla: riistopolitiikasta tulisi luopua ja kehitysmaiden tulisi itse saada jalostaa raaka-aineensa", Anttila sanoi Changemakerin tiedotteen mukaan.

"Maailmankauppaa uudistettava reilummaksi"

Anttila näki ratkaisun kuitenkin olevan ensisijaisesti Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvotteluissa. Hänen mukaansa nimittäin koko maailmankaupalle tulisi saada uudet pelisäännöt. WTO:n neuvottelut ovat olleet lukossa jo vuosia.

"Vientituet kannattaa poistaa vasta sitten, kun niille ei enää ole Euroopan ylituotannon vuoksi tarvetta", Anttila sanoi.

Anttilan toive reilummasta maailmankaupasta ei ole myötätuulessa.

WTO:n neuvottelujen ollessa jumissa Euroopan unioni on neuvotellut kehitysmaaryhmien kanssa erillisiä vapaakauppasopimuksia. Niissäkään EU ei ole suostunut keskustelemaan omista tukijärjestelmistään, jotka ovat ylituotannonkin takana.

Changemakerin mukaan ministeri Anttila korosti tapaamisessa, että jokaisen maan on voitava ruokkia kansansa.