Uutinen

Siirtolaisten rahalähetykset pitävät nicaragualaiset pinnalla

Kun siirtolaisten rahalähetyksiin uhattiin puuttua Nicaraguan viimevuotisten presidentinvaalien alla, heräsi kansalaisissa huoli. Rahavirta jatkuu kuitenkin entisellään, ja kriitikot pohtivat, jäävätkö hallinnon heikkoudet rahalähetysten varjoon.
Larissa Bruun
23.8.2007
Larissa Bruun070820LBruun_rahalahetykset.jpg
Nubia del Socorro Bowie (kesk) tyttärineen saa lisätuloa vuokralaiselta (vas). Arkea auttavat myös rahalähetykset Kanadassa asuvilta vanhemmilta.

MANAGUA -- Rikkaiden maiden ja erilaisten järjestöjen Nicaragualle antama kehitysapu kalpenee maan omien kansalaisten kotimaahan lähettämän rahavirran rinnalla. Ulkomaille työn perässä ja köyhyyttä pakoon muuttaneiden nicaragualaisten rahalähetykset ovat maan merkittävin tulonlähde.

Tarkkoja lukuja on vaikea arvioida, sillä osa rahalähetyksistä tulee epävirallisia kanavia pitkin. Floridan yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan rahalähetyksiä tuli vuonna 2005 noin 850 miljoonan dollarin (noin 630 miljoonaa euron) edestä, mikä on noin 18 prosenttia Nicaraguan bruttokansantuotteesta.

Määrä olisi tutkimuksen mukaan jopa kolmanneksen suurempi kuin maan vastaanottama kehitysapu ja kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin suorien ulkomaisten investointien määrä. Vielä 1990-luvun alkupuolella kehitysavun määrä oli suurempi kuin rahalähetysten, mutta 1990-luvun aikana suhde muuttui päinvastaiseksi.

Rahalähetykset vaaliaseena

Nicaraguan ulkoministeriön mukaan yhteensä yli miljoona nicaragualaista, lähes 20 prosenttia reilusta viisimiljoonaisesta väestöstä, asuu maan rajojen ulkopuolella, ja yli 200 000 heistä lähettää säännöllisesti rahaa kotiin.

Keski-Amerikassa siirtolaisuus on leimannut yhteiskuntaa jo vuosikymmenten ajan. 1980-luvulla maastamuuton syyt olivat pääosin poliittisia, 1990- ja 2000-luvuilla taloudellisia. Nicaraguasta muutetaan lähinnä Yhdysvaltoihin tai Costa Ricaan.

Vaikka tyypillinen maastamuuttaja ansaitsee huonointa mahdollista palkkaa uudessa kotimaassaan, ovat tulot silti vähintäänkin nelinkertaiset verrattuna siihen, mitä Nicaraguassa voisi ansaita. Esimerkiksi Costa Ricassa siirtolaisen keskimääräinen kuukausipalkka on noin 200 dollaria (noin 150 euroa). Keskimäärin nicaragualaiset vastaanottavat ulkomailta vuosittain 150 dollaria (110 euroa).

Rahalähetyksiä pidetään erityisen tärkeinä niiden luotettavuuden takia - muuta apua kun ehdollistavat erilaiset sopimukset ja politiikka, eikä rahalähetysten kanssa velkaannu. Joka viidennen perheen Nicaraguassa on laskettu elävän ulkomailta lähetetyn rahan varassa. Rahaa käytetään perustarpeisiin: ruokaan, vaatteisiin, koulutukseen, asumiseen ja yrittämiseen.

Presidentinvaalien alla viime marraskuussa Yhdysvallat otti rahalähetykset vaaliaseeksi. Muun muassa kalifornialainen kansanedustaja Dana Rohrabacher ehdotti, että Yhdysvalloissa asuvien nicaragualaisten rahalähetykset kotimaahan pysäytettäisiin, jos 1980-luvun vallankumousjohtaja ja myöhemmin presidenttinä toiminut, Yhdysvaltain vihamiehenä pidetty Daniel Ortega ja vasemmistopuolue sandinistit voittaisivat vaalit.

Ortega valittiin, mutta toistaiseksi lähetykset ovat kuitenkin jatkuneet normaalisti, ja edellisvuosien trendin tapaan määrät kasvavat entisestään.

"Rahalähetykset korvaavat peruspalvelujen puutetta"

Maastamuutto ja rahalähetykset vaikuttavat nicaragualaisten ostovoimaan ja sijoittamismahdollisuuksiin. Lisäksi maastamuuttajat ovat vaikuttaneet esimerkiksi lentoliikenteen ja turismin kasvuun. Nicaragualaistohtori Francisco Mayorgan tuoreessa tutkimuksessa kuitenkin arvioidaan, että suuri osa rahasta päätyy lopulta perushyödykkeiden ja -palvelujen kautta muutaman vauraan omistajaperheen käsiin ja pois Nicaraguasta.

"Tuhannet miljoonat dollarit imeytyvät ylöspäin, kunnes päätyvät lopulta megapääoman joukkoon - sieltä voitto sijoitetaan Nicaraguan ulkopuolelle, eikä maassa investoida mihinkään, mikä toisi tänne töitä ja taloudellista kasvua", Mayorga kommentoi El Nuevo Diario -sanomalehden haastattelussa. Mayorgan mukaan suuromistajaperheitä on Nicaraguassa noin 12.

Keskiamerikkalaisen Banco Uno -pankin johtoryhmään kuuluva nicaragualainen Ernesto Fernández Holman toteaa, että rahalähetykset ovat jo jonkin aikaa korvanneet Nicaraguan hallinnon heikkouden ja peruspalvelujen puutteen. Hän pitää suuntausta erittäin huolestuttavana: "Maa ei voi elää siitä, että ihmiset joutuvat lähtemään täältä. Tämä on ihmisvientiä."

Maastamuutto vaikuttaa koulutetun työvoiman määrään Nicaraguassa. Usein rahalähetysten väitetään myös laiskistavan maahan jääneiden työintoa maassa, jossa työmahdollisuuksia on vaikea löytää. Työnteko parin euron päiväpalkalla tuntuu kohtuuttomalta, jos moninkertainen summa joka tapauksessa rapsahtaa kuukausittain pankkiin tilipussin tavoin.

Pienet summat auttavat paljon
Larissa Bruun
070820LBruun_rahalahetykset2.jpgElba Maria Sosa Gadean 12 lapsesta kaksi asuu Costa Ricassa.

Elba Maria Sosa Gadea asuu Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa ja työllistää itsensä kotiapulaisena. Hän tuli Managuaan maan pohjoisosista, kun töitä ei kotiseudulta löytynyt. Sosa Gadea ansaitsee kotiapulaisena 2 000 córdobaa eli noin 80 euroa kuukaudessa.

Hänen ulkomailla asuvat lapset lähettävät epäsäännöllisesti 30-50 dollarin (22-38 euron) suuruisia summia äidilleen. Kotimaassa asuvat lapset eivät äitiään auta, sillä Nicaraguassa ei tienaa tarpeeksi.

Sosa Gadean 12 lapsesta kaksi poikaa lähti teini-ikäisinä Costa Ricaan töiden perässä. Nyt pojat ovat olleet yli kymmenen vuotta siirtolaisina - viime aikoina laillisesti, vaikka menivätkin ensimmäisellä kertaa laittomasti rajan ylitse. Molemmat tekevät tyypillisiä maahanmuuttajien töitä: yksi on töissä rakennustyömaalla, toinen tekee sesonkitöitä maatiloilla.

Äiti sanoo tietävänsä, että eläminen on kallista Costa Ricassa, ja toisella pojista on perhettäkin. Hän ilmoittaa olevansa kiitollinen kaikesta avusta. "En laske rahalähetysten varaan. Sen minkä saan, saan. Toinen pojista on aika kova ottamaan, joten tiedän myös, että suuri osa rahoista menee hänellä kurkusta alas."

Pohjoisen autonomisen alueen pääkaupungissa Bilwissä asuvan Nubia del Socorro Bowien perhettä on Kanadassa ja Yhdysvalloissa; hänelle itselleen viisumia ei ole myönnetty.

"Meitä pelotti, että Ortegan valitseminen presidentiksi merkitsisi, että rahalähetyksiin puututaan. Olemme vieläkin huolissamme", del Socorro Bowie kertoo.

Hänen 20-vuotias poikansa lähti helmikuussa Yhdysvaltoihin. Nuorukainen on taitava baseballin pelaaja ja saanut aiemmin viisumin kilpailumatkaa varten. Toistaiseksi hän ei ole löytänyt kuin satunnaistöitä.

Del Socorro Bowie saa rahaa lähinnä Kanadasta, jossa asuvat muun muassa hänen vanhempansa. Isänsä noin 50 euron nicaragualaisen eläkkeen del Socorro Bowie saa kokonaan käyttöönsä, muu raha on harvinaista ja satunnaista.

"Taloudellisesti meillä ei mene erityisen hyvin", del Socorro Bowie ilmoittaa. Rahaa ei kuitenkaan äidillä ja tyttärellä mene juuri muuhun kuin energiaan ja ruokaan. Vanhemmilta jääneen talon del Socorro Bowie sai omakseen. Hän vuokraa yhtä huonetta saadakseen lisätuloja, ja joskus hän leipoo ja myy kakkuja sekä tekee siivoustöitä veljelleen.

"Ihmiset puhuvat täällä paljon selän takana - mitä tuokin tekee selvitäkseen", del Socorro Bowie nauraa. Hänet pitävät pinnalla oma kekseliäisyys ja pienet ulkomailta saadut raha-avustukset.

Molempien naisten haaveena on saada oma koti siedettävään kuntoon ja hieman säästöjä kokoon pahan päivän varalle.

Lisää tietoa aiheesta