Siirtolaisten rahalähetysten suurimmat vastaanottajamaat vuonna 2012 olivat Maailmapankin mukaan Intia (69 miljardia dollaria), Kiina (60 miljardia), Filippiinit (24 miljardia) ja Meksiko (23 miljardia).
Kuva:
Luka Skywalker
Shutterstock
Uutinen

Siirtolaisten rahalähetykset kulkevat entistä halvemmalla

Muun muassa Facebookiin panostanut suursijoittaja Peter Thiel on haistanut uuden rahasammon: siirtolaisten rahalähetykset. Tarkoitus on tehdä bisnestä, mutta uusi palvelu voi hyödyttää myös maailman köyhiä. Kun siirtolainen voi lähettää rahaa halvemmalla, päätyy vastaanottajalle suurempi summa.
Sanna Jäppinen
22.5.2013

Maailmanpankin arvioiden mukaan vuonna 2012 siirtolaisten rekisteröidyt rahalähetykset kotimaihinsa kohosivat 530 miljardiin dollariin. Rahalähetyksillä on huomattava rooli köyhyyden vähentämisessä, sillä vuosikymmenessä kolminkertaistunut summa on nyt kolme kertaa suurempi kuin maailman yhteenlaskettu kehitysapu. 

Suuruusluokkaa kuvaa myös se, että jos rahalähetykset kasattaisiin yhdeksi talousalueeksi, olisi se maailman 22. suurin talous, esimerkiksi Irania tai Argentiinaa suurempi, Guardian-lehti kirjoittaa.

Toki suuri osa rahalähetyksistä kulkee myös vauraasta maasta toiseen: Guardianin rahalähetyksien virroista koostaman tietokartan mukaan esimerkiksi Suomessa asuvat ulkomaalaiset lähettivät vuonna 2011 rahaa 484 miljoonaa dollaria – eniten Ruotsiin, Viroon, Kiinaan, Thaimaahan ja Saksaan. Suomeen taas lähetettiin 872 miljoonaa dollaria.

Monopoli on murtunut

Vielä vuosikymmen sitten rahalähetykset olivat pääosin kahden yrityksen käsissä, Western Unionin ja Money Gramin. Western Unionin markkinaosuus on romahtanut 1990-luvun lopun huimasta 75 prosentista 15 prosenttiin.

"Nykyään kilpailijoita on ilmaantunut kymmenittäin, ja rahan lähettäminen on maailmanlaajuisesti tullut edullisemmaksi. 1990-luvun lopulla esimerkiksi 300 dollarin lähettämisestä perittiin kuluja keskimäärin 15 prosenttia, nykyään alle 10", toteaa Maailmanpankin rahalähetyksiä seuraavaa ohjelmaa johtava ekonomisti Dilip Ratha New York Timesin mukaan.

Paikallisesti erot voivat olla vielä suurempia: esimerkiksi Yhdysvalloista Meksikoon siirtyvän rahan välityskulut ovat 300 dollarin kohdalla pudonneet 9,5 prosentista kahteen. Maailmapankin laskelmien mukaan välityspalkkion laskeminen keskimäärin viiteen prosenttiin tietäisi siirtolaisille säästöä 16 miljardia dollaria vuodessa.

Siirtolaisten lähettämissä summissa pienetkin muutokset voivat merkitä paljon vastaanottajalle.

"Maksan nyt viisi dollaria vähemmän rahansiirrosta kuin tullessani vuonna 2005. Lähetän nekin rahat Meksikoon, ja lapseni ovat iloisia tietäessään saavansa hieman enemmän rahaa joka viikko", toteaa Yhdysvalloissa asuva meksikolainen Estefena Bautista New York Timesin artikkelissa.

Facebook-sijoittajana ja PayPal-rahansiirtopalvelun perustajana tunnetun Peter Thielin rahoittama btittiläinen TransferWise-yritys saattaa muuttaa asetelman vielä dramaattisemmin, sillä asiantuntijat nimittävät uutta palvelua "rahalähetysten skypeksi", kirjoittaa talousuutispalvelu Quartz.

Mallia ikivanhasta rahanvaihtojärjestelmästä

Miten uusi "lähes-ilmaispalvelu" sitten toimii?

Yllättäen siitä löytyy paljon yhtäläisyyksiä ikivanhaan, mutta edelleen toimivaan islamilaisen maailman käyttämään hawala-rahanvaihtojärjestelmään. Kummatkin perustuvat vastavuoroiseen vaihtamiseen niin, ettei rahaa varsinaisesti tarvitse siirrellä mihinkään.

Yksinkertaistettuna: Kun kreikkalainen Nikos haluaa lähettää Lontoosta sata puntaa veljelleen Ateenaan, lähettää hän verkkopalvelun kautta pyynnön TransferWisen järjestelmään. Järjestelmä etsii Kreikasta henkilön, Alexan, joka haluaa lähettää vastaavan summan Lontooseen. Tämän jälkeen yrityksen haarakonttorit kummassakin maassa siirtävät yrityksen omista varoista rahat maan sisäisesti pankkitileille, Quartz kuvailee toimintaideaa.

TransferWisen kilpailuvaltti on todella edulliset välityspalkkiot, koska se pystyy pitkälti ohittamaan pankit: 200 euroon asti kuluja napsaistaan yhden euron verran. Heikkouksiakin järjestelmässä on, pitkälti juuri vastavuoroisuuden vaatimuksen tähden – ja ongelmat tuntuvat juuri köyhimmistä maista tulevien siirtolaisten rahalähetyksissä.

Palvelu toimii vielä parhaiten Euroopan sisällä, ja järjestelmän toimivuus on koetuksilla erityisesti sellaisissa maissa, joiden vastaanottamat rahalähetykset ovat huomattavasti suurempia kuin niistä lähetetyt, kuten Haitilla ja Filippiineillä.