Uutinen

Seminaari: Yksityistämisestä ongelmia Latinalaisen Amerikan vesihuollolle

Suuryritykset vetäytyivät Argentiinan vesihuoltoyhtiöstä - kysymykseksi jää miten infrastruktuurin kehitys rahoitetaan jatkossa.
Jari Nousiainen
24.10.2005

Argentiinassa yksityistettiin vesihuoltoa laajamittaisesti 1990-luvulla. Suurimpia toimijoita ovat olleet ranskalainen Suez ja yhdysvaltalainen Enron. Argentiinan tapaus on selkeimpiä osoituksia vesihuollon yksityistämisen uhkista, totesi Jussi Raumolin Helsingin yliopistosta Kirkon ulkomaanavun (KUA) järjestämässä seminaarissa 24.10. Seminaari oli osa 23.-31.10. vietettävää kirkkojen vastuuviikkoa, jonka aikana tuodaan esille kehitysmaiden heikko vesitilanne ja erityisesti veden yksityistämiseen liittyviä ongelmia.

Enronin osallistuminen Argentiinan vesihuoltoon päättyi yhtiön kaatuessa kirjanpitoskandaaliin, minkä seurauksena sen pyörittämä Azurix-yhtiö lopetti pikaisesti toimintansa Argentiinassa.

Buenos Airesin maakunnassa yhtiön saavutuksiin kuului juomavesihuollon piirissä olevien ihmisten osuuden laskeminen 74 prosentista 68 prosenttiin, kirjoittavat Raumolin ja Maan ystävien Olli-Pekka Haavisto KUA:n vesikampanjan esitteessä.

Julkishallinto ja vesiosuuskunnat ottivat hoitaakseen Azurixin jättämän kaaoksen ja onnistuivat kahdessa vuodessa palauttamaan vesihuollon yksityistämistä edeltäneelle tasolle, Raumolin ja Haavisto kirjoittavat.

Suez-yhtiö taisteli tuottojensa puolesta pitkään Argentiinan hallitusta vastaan. Maan talouskriisi vuonna 2002, devalvointi ja hintojen säätely eivät miellyttäneet Suezia ja yhtiö valitti asiasta Maailmanpankin välityselimelle.

Kiista päättyi lopulta tämän vuoden syyskuussa siihen, että Suez ja monet muut kansainväliset yritykset ja rahoittajat vetäytyivät Argentiinan vesimarkkinoilta, tilannetta seurannut Raumolin kertoi.

Yhtiöt eivät ole toteuttaneet niiltä odotettuja investointeja ja Argentiinassa on noussut vaatimuksia vesihuollon kansallistamisesta. Ongelmaa ei kuitenkaan voida ratkaista näin, koska Argentiinan ulkomaanvelka on suuri eikä sillä ole voimavaroja kehittää vesihuoltoa siten, että vettä saataisiin kaikille. Paikallisia vesiosuuskuntien toimintaa on kuitenkin viritelty uudelleen menestyksellä, Raumolin ja Haavisto kirjoittavat.

Nicaraguassa köyhillä ei ole varaa yksityiseen veteen

Nicaraguassa on toteutettu laaja yksityistämiskampanja, jonka myötä muun muassa tietoliikenne ja koulutus on yksityistetty, Katia Cortez Nicaraguan luterilaisesta kirkosta kertoi samassa tilaisuudessa. Hän kertoi, että palvelut myytiin ilman, että ihmiset edes huomasivat mitä on tapahtumassa.

Yksityistäminen ei ole Cortezin mukaan tuonut mitään parannuksia palveluihin: hinnat ovat nousseet, palvelut eivät ole paremmin ihmisten saatavilla, eikä todellista kilpailua ole syntynyt vaan pikemminkin prosessissa on luotu monopoleja. Kansainvälisten yhtiöiden tekemät sijoitukset on viime kädessä maksatettu kansalla, Cortez totesi.

Uutena pyrkimyksenä Nicaraguassa on nostettu esille vesihuollon yksityistäminen. Tällä hetkellä maassa vain 54 prosenttia väestöstä on vesihuollon piirissä, Cortez kertoi.

Nicaragua hyväksyi hiljattain Keski-Amerikan vapaakauppasopimuksen Caftan, jonka puitteissa vesi on vain yksi hyödyke muiden joukossa. Cortez pitää sopimusta vakavana uhkana maan köyhien vedensaannille jatkossa, sillä heillä ei ole varaa ostaa vettä.

Ensimmäisen aallon jälkeen yksityistämisen aiheuttamat uhat on havaittu Nicaraguassa ja kansalaisyhteiskunta on puuttunut tilanteeseen. Nicaraguan parlamentissa on esillä vesihuoltoa koskeva laki, johon on pyydetty ehdotuksia. Pyrkimyksenä on muotoilla laki siten, että kansallista omaisuutta suojeltaisiin ja vesi saataisiin kaikkien ulottuville.

Huomion heräämisen myötä veden yksityistämisprosessi on Cortezin mukaan hidastunut Nicaraguassa. Esille on nostettu vaihtoehto veden hallinnan siirtämisestä kunnille.

Lisää tietoa aiheesta