Uutinen

Seminaari: Ristiriitainen viesti vuosituhattavoitteista

YK:n vuosituhattavoitteiden etenemisestä on vaikea saada kokonaiskuvaa, todettiin YK-liiton seminaarissa 26.4.
Mikko Sauli
27.4.2007
070426msauli_jacob_simonsen.jpg Jacob Simonsen muistutti uudelle hallitukselle, että kehitysrahoituksen 0,7–tason saavuttamisella on merkittävää symboliarvoa ja se viestii aidosta kansainvälisestä sitoutumisesta. (Kuvaaja: Mikko Sauli)

"YK:n vuosituhattavoitteiden aikaraja lähestyy ja kehitystä on tapahtunut, mutta tavoitteiden saavuttamisesta emme voi olla varmoja", YK:n kehitysohjelman UNDP:n Pohjoismaiden-toimiston johtaja Jakob Simonsen totesi YK-liiton seminaarissa.

Vuonna 2007 ollaan ajallisesti tavoitteiden puolivälissä, ja Simonsen painotti, että edistystä on saavutettu laajasti. Esimerkiksi köyhyydenvähentämistavoite on toteutunut tai toteutumassa hyvin Aasiassa ja samaan aikaan Afrikassa on edistytty hiv/aids-ongelman ratkaisemisessa.

"Meillä ei kuitenkaan ole varaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen", Simonsen totesi. Köyhyyden vähentäminen takertelee Afrikassa, eikä Aasian hiv/aids-tilanne ole kokonaisuudessaan tiedossa.

"Emme tunne esimerkiksi Kiinan hiv-tilannetta riittävästi, ja Afganistanissa hivin leviäminen on vasta alussa", YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko totesi.

Laukon mukaan tavoitteiden toteutumisen arviointia hankaloittaa eri alueiden erilainen kehittyminen. "Paikalliset olosuhteet ovat avainasemassa. Samassa paikassa voidaan edistyä yhdellä sektorilla ja taantua toisella. Kokonaiskuvan hahmottaminen on tämän vuoksi hankalaa."

Suomi panostaa koordinaatioon

Yksi yritys helpottaa kokonaisuuksien hallintaa ovat vuoden alussa kahdeksassa maassa lanseeratut "Yksi YK" -pilottiohjelmat, joissa YK-järjestöjen toiminnan koordinaatio tapahtuu UNDP:n alaisuudessa. Maat ovat Albania, Kap Verde, Mosambik, Pakistan, Ruanda, Tansania, Uruguay ja Vietnam. Tavoitteena on välttää päällekkäisiä toimintoja ja luoda siten edellytyksiä paremmalle kehitykselle.

Päivi Luostarinen ulkoministeriöstä totesi, että koordinointi on Suomelle keskeistä. "Vuosituhattavoitteet olivat jo edellisen kehityspoliittisen ohjelman keskiössä. Suomi pyrkii keskittämään apuaan ja tukee pyrkimyksiä koordinaation lisäämiseen YK-järjestöjen välillä", hän toteaa.

Hiljattain Afganistanista palannut Laukko kertoi käytännön kokemuksia koordinaatiosta. "Afganistanissa esimerkiksi Maailman elintarvikeohjelman ja Unicefin yhteinen Ruokaa koulutuksesta -ohjelma on toiminut hyvin. Samoin koordinaatiosta on hyviä kokemuksia Vietnamista."

"Varsinaiset koordinaation pilottiohjelmat ovat kuitenkin vielä alussa ja niiden arviointi on ennenaikaista. Paikoin ne ovat luoneet tiukkojakin ristivetoja järjestöjen välille. Tällaisissa tapauksissa kyse saattaa olla ihan henkilötasonkin ongelmista", Laukko summasi.

Myös Simonsen painotti koordinaation tärkeyttä. "Avun koordinaatio on haaste niin järjestöille kuin valtioillekin. Raportointia on yhdenmukaistettava ja päällekkäisiä toimintoja karsittava."

Yksi YK ei sovi kaikille

Koordinaatio ja koherenssi kokivat hiljattain uuden arvonnousun, kun YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon otti asiaan kantaa. Etelän vastaus on skeptinen. Liittoutumattomien maiden liike ja kehitysmaiden G77-ryhmittymä ilmaisivat heti huolensa maiden itsemääräämisoikeudesta kirjeessään pääsihteeri Banille.

Uutistoimisto IPS:n mukaan maaryhmittymät pelkäävät, että "humanitaarista apua voidaan vastaisuudessa käyttää uusien avun ehtojen asettamiseen, mikä ei kehitysmaiden näkökulmasta ole hyväksyttävää". Ryhmittymät myös pelkäävät, että kehitysmaiden on vastaisuudessa vielä vaikeampaa määrittää omat kehitystarpeensa.

Samaan kuoroon yhtyy IPS:n haastattelema Global Policy Forumin johtaja James Paul. "YK:n tulisi jatkaa kehityspyrkimyksien edistämistä pääasiassa tukemalla kansallisesti määriteltyjä kehityssuunnitelmia", Paul sanoi.

Paul katsoo, että koherenssin käsite on jo sinänsä ongelma, sillä siihen sisältyy ajatus yhden kehitysmallin soveltuvuudesta kaikkialle. Ajatus on hänen mukaansa pitkälti uusliberalistinen.

Meidän kehityspolitiikasta heidän kehitysprosesseihin

Simonsen ja Laukko ovat yhtä mieltä kehitysyhteistyön tulevaisuudesta. Sen sijaan, että ajatellaan "meidän kehityspolitiikkaamme" on tuettava "heidän kehitysprosessejaan". Näin voidaan lisätä paikallisten vastuunottoa.

"Suomen kehityspolitiikassa on vähennettävä sektorikohdentamista", Laukko totesi. "On selvää, että YK-järjestöiltä tulee sektorikohtaisia pyyntöjä niin kauan kuin avunantajayhteisö niitä haluaa. Tarvitaan kuitenkin enemmän korvamerkitsemätöntä tukea."

Simonsen korosti eri kysymysten välisiä yhteyksiä. "Emme voi esimerkiksi tarkastella ilmastonmuutosta ilman köyhyyden vähentämistä. On löydettävä tapa siihen, kuinka hiilidioksidipäästöjen vähentäminen voidaan yhdistää talouskasvuun kehitysmaissa."