Uutinen

Seminaari: Naisen paras ystävä - globalisaatio

Jos Sinikka Saloa on uskominen, Marilyn oli väärässä. Naisen paras ystävä on nimittäin timanttien sijaan globalisaatio. Kaikki eivät kuitenkaan ole varauksetta samaa mieltä.
Esa Salminen
31.10.2006

Itä-Sambian naisiaAfrikan naiset ovat globalisaation suuria häviäjiä. (Kuva: Esa Salminen)

"Tervetuloa naiset ja... herrat", aloitti Suomen Pankin johtokunnan jäsen Sinikka Salo ja katsoi minua hymyillen. Suomen Unifemin järjesti "Naiset ja talous" -seminaarin 27. syyskuuta. Tilaisuus veti useita kymmeniä ihmisiä, mutta joukkoon oli eksynyt vain yksi miespuolinen, työn puolesta.

"Globalisaatio on naisen paras ystävä", täräytti Salo ja sai yleisössä muutamat kulmakarvat nousemaan.

Salon argumentti oli yksioikoinen: naisia kunnioittavaa hyvinvointivaltiota ei voi olla ilman talouskasvua. Talouskasvua ei taas voi olla ilman talouden vapauttamista eli talouden globalisaatiota.

Kehityksen – ja naisten aseman – avain Salon mukaan on siis vapaakauppa.

"Kehitysmaat tarvitsevat laajempia markkinoita ja parempia hintoja tuotteilleen. Yhdelläkään maalla ei ole varaa jäädä eristyksiin. Globalisaation suurimmat häviäjät ovat ne, jotka eivät ole päässeet siitä osallisiksi", Salo sanoi YK:n pääsihteeriä Kofi Annania mukaillen.

Vapaat markkinat auttavat naisia myös suoraan: "Avoimuus tekee syrjinnästä vaikeampaa, myös naisten syrjinnästä", Salo totesi.

Tukiaiset pannaan

Sinikka SaloSinikka Salo (Kuva: Esa Salminen)

"Köyhien maiden pitäisi saada tuoda tuotteitaan meidän markkinoillemme", Salo linjasi. "Se vaatisi meiltä vapaampaa kauppapolitiikkaa."

Salon mukaan lopulta kaikki voittaisivat: köyhät maat saisivat markkinoita tuotteilleen ja suurin osa länsimaiden asukkaista saisi halvempia tuotteita.

Tällä hetkellä maataloustuet tekevät teollisuusmaiden tuotteista keinotekoisesti kehitysmaiden tuotteista halvempia – esimerkiksi EU:n maataloustuet ovat suuremmat kuin koko eteläisen Afrikan bruttokansantulo.

Salo toivoo, että Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelut jatkuisivat pian, sillä Dohan-neuvottelukierroksella oltiin jo vähentämässä sellaisia tukia, jotka hankaloittavat maataloustuotteiden tuontia kehitysmaista. Tätä kaikki kuulijat eivät enää nielleet.

"Pari viikkoa sitten luin lehdestä, että kahdenkymmenen vuoden päästä Suomi menettää omavaraisuutensa ruoantuotannossa. Jonkin verran sen jälkeen meillä ei ole enää maatiloja. Vapaakauppaa ei tulisi ulottaa maatalouteen", ilmoitti yleisössä istunut tietokirjailija ja YK-liiton entinen pääsihteeri Hilkka Pietilä.

"Maatalous on riippuvainen luonnonoloista. Ei ole kenellekään hyvä, että maa joka on aiemmin pystynyt ruokkimaan väestönsä, ei enää sitä pysty tekemään. Ei se auta kehitysmaiden naisia", Pietilä sanoi.

"Tuettu ylituotanto on suurin ongelma", Salo vastasi. "Nyt köyhät naiset eivät voi kilpailla tuetun eurooppalaisen ja amerikkalaisen ruoan kanssa edes omilla markkinoillaan. Mutta Suomessakin tuetaan joitain tuotteita suotta. Voisimme esimerkiksi hyvin ostaa sokerimme sokeriruokoa tuottavista maista sen sijaan että tuemme sokerijuurikkaan tuotantoa täällä."

Tukien turmiollisesta vaikutuksesta oli samaa mieltä myös argentiinalainen tutkija Veronica Baracat.

"Omilla markkinoilla kilpailun vaikeus on totta joillekin kehitysmaille, muttei kaikille. Länsimaiden dumppaaminen on kuitenkin ongelma myös niille kehitysmaille, jotka vievät maasta maataloustuotteita, kuten Argentiinalle, Brasilialle ja Intialle."

"Monissa oikein köyhissä maissa, esimerkiksi Keski-Amerikassa, ei juuri ole maataloutta, ja he ostavat ruokaa ulkomailta. Me voisimme myydä tuotteitamme näihin maihin, mutta nyt he ostavat eurooppalaista tuettua ylituotantoa."

Ei yksin kaupasta

Veronica BaracatVeronica Baracat (Kuva: Esa Salminen)

"Kehitysapu on tärkeää, mutta sitä ei voida koskaan nostaa riittävälle tasolle. Köyhät maat tarvitsevat yksityistä pääomaa, sillä julkista pääomaa ei vain ole tarpeeksi", Sinikka Salo sanoi. Hän myönsi kuitenkin, ettei vapaakauppa automaattisesti ratkaise kaikkia ongelmia.

Ulkoministeriön tasa-arvoasioiden neuvonantaja Satu Lassila oli samoilla linjoilla.

"Talouskasvu ei automaattisesti johda köyhyyden vähenemiseen. Tarvitaan konkreettista, tasa-arvon huomioon ottavaa sosiaalipolitiikkaa. Globalisaatio voi olla naisen paras ystävä, muttei joka tapauksessa", hän sanoi.

Kaupan vapauttaminen on tuonut Itä-Aasiaan talouskasvua, mutta tasa-arvo-ongelmat eivät ole ratkenneet. Talouskasvun mallimaa Kiina on hyvä esimerkki siitä, että ihmisoikeusloukkaukset eivät automaattisesti poistu avoimempien markkinoiden myötä. Monet väittävät globalisaation myös lisäävän eriarvoisuutta.

"Latinalaisessa Amerikassa on maailman suurimmat tuloerot köyhimpien ja rikkaiden välillä", sanoi Baracat. Hän näytti väitteensä tueksi taulukon tulonjaosta eri mantereilla: Latinalaisen Amerikan rikkaat ovat rikkaampia kuin Euroopan rikkaat, ja köyhät köyhempiä kuin Afrikan köyhät.

"Ja tämä on globalisaation syytä", hän sanoi.

"Ei, vaan huonon politiikan", vastasi Sinikka Salo.

"Naisten länsimaissa tulisi käyttää taloudellista valtaansa, käyttää kukkaron voimaa ja ostaa osakkeita yrityksistä, joilla on tasa-arvo-ohjelma. Eikä ole mitään syytä, miksei tämä eettisen sijoittamisen periaate voisi toimia globaalilla tasolla", Salo jatkoi.

"Tämä onkin kiinnostavaa", kommentoi Satu Lassila. "Taloudellisen vallan lisäksi meidän pitää käyttää myös poliittista valtaa, jotta globalisaatiosta tehdään tasa-arvoista naisille. Vaalit ovat tulossa, äänestetään naisia valtaan", Lassila kehotti.