Uutinen

Seminaari: Missä viipyvät eettiset ohjeet julkisille hankinnoille?

Halu vaikuttaa globaaleihin asioihin heijastuu yhä useamman suomalaisen ostopäätöksiin. Siirtyvätkö asenteet myös verovaroin tehtyihin julkisiin hankintoihin?
Sanna Jäppinen
30.11.2006
Ostoksilla verovaroin -kansi (Kuva: FinnWatch/Ansell) Suomeen tulevien sairaalahansikkaiden valmistusta Malesiassa (Kuva: FinnWatch/Ansell)

Verovaroilla kustannettavien julkisten hankintojen arvo kohosi vuonna 2005 Suomessa yli 22,5 miljardiin euroon, mikä vastaa noin 15 prosenttia maan bkt:stä. Jos hankintojen kilpailutuksessa käytetään eettisiä kriteerejä, voivat vaikutukset esimerkiksi kehitysmaiden työoloihin olla huomattavat, todettiin eduskunnassa 30. marraskuuta pidetyssä seminaarissa.

Järjestäjinä olivat Reilun kaupan edistämisyhdistys, Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK, Maailmankauppojen liitto sekä eduskunnan globaaliryhmä. Seminaarin taustamateriaaliksi SASK oli tilannut FinnWatch-tietotoimistolta raportin "Ostoksilla verovaroin. Julkiset hankinnat kehitysmaista ja niiden eettisyys".

"Tarkoitus on saada keskustelu käyntiin", totesi SASKin tiedottaja Jukka Pääkkönen, ja totesi, ettei selvitys ole mikään kaikenkattava tutkimus, vaan siinä on keskitytty tiettyihin alueisiin. Esimerkiksi yksi merkittävä julkisen sektorin toimija eli seurakunnat on tietoisesti rajattu pois.

"Tarkoitus ei ole osoitella niitä, jotka eivät vielä käytä eettisiä kriteerejä hankinnoissaan", muistutti Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen. "Positiivista huomiota on kuitenkin varmasti luvassa niille, jotka sen aloittavat."

Esimerkiksi suuryritykset ovat viime vuosina panostaneet omiin eettisiin ohjeistuksiinsa ja alihankkijoiden valvontaan, ja yhtä lailla julkisen sektorin olisi syytä alkaa ostopäätöksillään vaikuttaa tuotanto-olosuhteisiin, järjestöt esittivät.

Mieli on avoin, mutta ohjeet puuttuvat

"Hankintaviranomaiset ovat avoimia, mutta mitkään tahot eivät olleet asettaneet eettisiä vaatimuksia tuotteiden toimittajille", totesi "Ostoksilla verovaroin" -raportin tekijä Päivi Pöyhönen. Selvityksessä on tarkasteltu muun muassa sairaalatekstiilien ja -tarvikkeiden, armeijan vaatetuksen ja katukivien hankintaketjuja.

Esimerkkejä kehitysmaista tehdyistä hankinnoista löytyy runsaasti: työvaatteita tulee Euroopan suurimman työvaatekonsernin Kwintet-yhtymän kautta Kiinasta, armeijan paitoja teetään Thaimaassa suomalaisen Logonet Oy:n tehtaassa ja valtaosa katukivistä on peräisin Kiinan Xiamenistä. Sairaalatarviketta hankitaan niin Kiinasta, Thaimaasta, Malesiasta kuin Pakistanistakin.

"Useimmat haastattelemani yritykset eivät esimerkiksi tunteneet alihankkijoidensa työolosuhteita ja palkkoja", Pöyhönen selitti.

Esimerkiksi Pakistanin Sialkotissa sijaitsevasta pieninstrumentteja valmistavasta tehtaasta tiedetään muiden raporttien perusteella, että siellä käytetään lapsityövoimaa, mutta FinnWatchin haastattelussa suomalainen tavarantoimittaja ei ollut asiasta tietoinen. Tosin kyseisen pienyrityksen johtaja ei ollut vieraillut alihankkijansa tehtaalla.

Uudesta hankintalaista potkua eettisille valinnoille?

Vaikka eettisyyden huomioimista julkisissa hankinnoissa ei vielä ole ohjeistettu, voidaan jo nyt asettaa eettisiä kriteerejä "kokonaistaloudellisuuteen" vedoten, raportissa todetaan.

Suomessa ollaan parhaillaan valmistelemassa uutta EU:n hankintadirektiiviin pohjaavaa hankintalakia, jonka olisi tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa. Päivi Pöyhönen toteaa sen tarjoavan mahdollisuuden asettaa kilpailutuskriteerien esimerkiksi työolosuhteille.

Valtion, kuntien ja seurakuntien ohella " julkisia hankintayksiköitä" muodostavat äkkiseltään yllättävätkin tahot, joiden toiminnasta yli 50 prosenttia katetaan valtion tuella. "Näitä ovat esimerkiksi maanviljelijät ja useimmat kansalaisjärjestöt", muistutti ulkoministeriön neuvonantaja Vesa Leino seminaarissa.

Leino painotti myös sitä, että jos eettisiä kriteerejä halutaan käyttää julkisissa hankinnoissa, on ehdot asetettava prosessin ensimmäisessä vaiheessa, kun tarpeet määritellään. Myöhemmissä vaiheissa ei kriteerejä saa enää ruveta muuttelemaan.

Uuden lain tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää vaikka FinnWatchin esittelemien edelläkävijöiden innoittamana. Esimerkiksi Barcelonassa puistotyöntekijät pukeutuvat eettisiin vaatteisiin, ja vuositasolla tämä tarkoittaa 150 000 euron menoerää. Kaupunki on myös asettanut ILOn perusoikeudet tavarantoimittajiensa kelpoisuuskriteereiksi.

Myös Ruotsissa puolustusvoimat vaatii ILOn keskeisten sopimusten toteutumista tilaamiensa tekstiilien valmistuksessa, ja Mariestadin kaupunki noudattaa ostopolitiikkaa, jolla halutaan varmistaa, että kaikkien sen tilaamien tavaroiden valmistuksessa pätevät perustavanlaatuiset työoikeudet, mukaan lukien ammatillinen järjestäytymisoikeus, raportissa kerrotaan.

Suomessa mallia eettisten valintojen tekemisessä näyttää Utajärvi, joka sai joulukuussa 2004 ensimmäisenä oikeuden käyttää Reilun kaupan kunta -arvonimeä. Utajärvellä niin kunta, seurakunta kuin useat yritykset ja yhdistyksetkin ovat päättäneet suosia reiluja tuotteita.

Lisää tietoa aiheesta