Uutinen

Seminaari: Miksi Suomi häviää Ruotsille kehitysyhteistyössä?

Kehitysministerien vertaillessa Suomen ja Ruotsin kehitysyhteistyötä ilmeni, että periaatteiden tasolla ollaan samoilla linjoilla, mutta Suomi on käytännön toteutuksessa jäljessä. Syiksi maiden erilaiseen tilanteeseen löydettiin eroja poliittisessa kulttuurissa ja suhtautumistavoissa.
Jari Nousiainen
29.8.2005

Suomen ja Ruotsin kehitysyhteistyöministerit Paula Lehtomäki ja Carin Jämtin tapasivat perjantaina 26.8. Hanasaaren kulttuurikeskuksen, kehityspoliittisen toimikunnan ja ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa. Puheenaiheena olivat erot ja yhtäläisyydet maiden kehitysyhteistyön painotuksissa.

Poliittisten periaatteiden tasolla erot maiden välillä eivät ole kovin suuria. Ruotsissa on vuonna 2003 tullut voimaan laki, joka edellyttää globaalin politiikan tavoitteisiin pyrkimistä kaikilla politiikan aloilla. Vaatimus johdonmukaisuuden tavoittelusta koskee kaikkien yhteiskunnan toimijoiden välisiä suhteita viranomaisista järjestöihin ja yksityiseen sektoriin. Myös Suomen hallitus on tehnyt päätöksen vastaavanlaisen johdonmukaisuusperiaatteen noudattamisesta.

Selkein ero maiden välillä löytyy kehitysyhteistyömäärärahoista. Ruotsi on tavoittanut YK:n suositteleman 0,7 prosenttia bruttokansantulosta jo vuonna 1995. Nyt tavoite on nostettu jo yhteen prosenttiin vuoteen 2007 mennessä. Kehityspoliittisen ohjelman mukaan Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat nousemassa vuonna 2007 0,44 prosenttiin kansantulosta.

Suomen alhaisesta kehitysrahoituksen tasosta puhuttiin vähän, mutta ministeri Lehtomäki joutui hieman selittelemään hallitusohjelmaan kirjatusta aikataulusta luistamista - etenkin kun vertailukohtana on asiassa hienosti suoriutunut Ruotsi. Lehtomäki vetosi jälleen siihen, että rahoituksen määrä ei ratkaise kaikkea, vaan on kiinnitettävä huomio laatuun. "Ero kehitysyhteistyön volyymissa on osittain historiallinenkin", hän vielä lisäsi.

Kehityspoliittisen toimikunnan jäsen, Kepan hallitukseen kuuluva Seppo Kallio MTK:sta piti seminaarissa yhteenvetopuheenvuoron. Hän tiivisti Suomen ja Ruotsin kehitysyhteistyön erojen syyt neljään kohtaan: Ruotsi on pidemmällä kansainvälistymisessä, se on rikkaampi kuin Suomi, siellä on avoimempi keskustelukulttuuri ja ruotsalaiset ovat idealistisempia kuin suomalaiset.

Ministeri Jämtin kertoi, että Ruotsissa vallitsee laaja yksimielisyys yhden prosentin tason tavoittelemisesta. Asiasta puhutaan ja sitä kannatetaan. Jämtin kuitenkin harmitteli, että keskustelu jää usein pinnalliseksi pelkästä rahasta puhumiseksi, eikä varsinaisesta kehityspolitiikasta puhuta juuri lainkaan. Osallistujat pitivät tilannetta kuitenkin parempana verrattuna Suomeen, jossa keskustelu kehitysrahoituksestakin on marginalisoitunut.