Uutinen

Seminaari: Kansalaisjärjestöt uhattuina Venäjällä

Venäjän duuman hyväksymä uusi kansalaisjärjestölaki herättää huolta sekä ulkomailla että Venäjän sisällä. Eduskunnan ihmisoikeusryhmä kokosi alan asiantuntijat vaihtamaan ajatuksia aiheesta.
Janne Hukka
15.2.2006

Kansalaisyhteiskunta ja demokratiakehitys Venäjällä -seminaari (Kuva: Janne Hukka)

Kansalaisyhteiskunta ja demokratiakehitys Venäjällä -seminaarissa puhui muiden muassa kansanedustaja Outi Ojala. Puheenvuoroa kuuntelevat (vas.) Margarita Urmantšejeva, Vladimir Lukin, Ulla Anttila ja Anatoli Jermolin.

Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehitys on ollut viime aikoina huolenaiheena  niin ulkomailla kuin Venäjälläkin maan parlamentin hyväksyttyä uuden järjestölain tammikuussa. Eduskunnan ihmisoikeusvaltuuskunnan 9. helmikuuta järjestämä seminaari "Kansalaisyhteiskunta ja demokratiakehitys Venäjällä" toi esille nykytilanteen monimutkaisuuden kokoamalla yhteen niin Venäjän valtion kuin kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjenkin edustajia.

Kansainväliset tarkkailijat ovat esittäneet huolensa uuden lain vuoksi, sillä heidän mielestään laki lisää huomattavasti valtion oikeuksia tarkkailla ja hallita kansalaisjärjestöjä. Lakia on myös kritisoitu Venäjän demokratiakehityksen vastaisena ja osana presidentti Vladimir Putinin hallinnon pyrkimyksiä keskittää valtaa.

Kansainvälisille järjestöille laki on huolestuttava, sillä se lisää rajoitteita järjestöjen rahoitukseen kieltämällä poliittisten kansalaisjärjestöjen tukemisen ulkomaisista lähteistä.

Venäjän hallituksen mukaan lakimuutokset ovat tarpeellisia, koska nykyisin järjestöjen rahavirtoja käytetään veronkierron välineenä. Lisäksi hallitus näkee nykyisen lainsäädännön epäonnistuvan kannustaessaan järjestöjä perustamaan projekteja ainoastaan ulkomaisen rahoituksen turvaamiseksi.

Kansalaisyhteiskunnan todellinen kuva

Puolueettomien arvioiden mukaan hallitus ei kuitenkaan suhtaudu kaikkiin järjestöihin tasavertaisesti. Kansanedustaja Outi Ojalan Pohjoismaiden neuvostolle valmisteleman raportin mukaan erityisesti ihmisoikeus-, ympäristö-, ja poliittiset järjestöt tuntevat asemansa Venäjällä uhatuiksi valtiovallan suunnalta.

Paikalliset erot vaikuttavat myös huomattavasti järjestöjen asemaan, sillä eri hallintoalueiden johtajat saattavat olla hyvin järjestövastaisia tai heidän suhtautumisensa riippuu henkilösuhteista.

Venäjän valtion ihmisoikeusvaltuutettu Vladimir Lukin myönsi puheenvuorossaan kansalaisyhteiskunnan tilanteen olevan hankala ja monimutkaisempi kuin esimerkiksi Suomessa, mutta muistutti tilanteen maassa kehittyvän oikeaan suuntaan ja parantuneen selvästi Neuvostoliiton ajoilta.

"Länsimainen media ja kansalaisjärjestöt antavat kuitenkin vääristyneen kuvan venäläisen kansalaisyhteiskunnan todellisuudesta keskittyessään ainoastaan skandaalimaisiin aiheisiin, kuten Tšetšenian tilanteeseen tai varusmiesten kohteluun", Lukin lisäsi.

Kansalaisyhteiskunnan todelliset ongelmat ovat hänen näkökulmastaan aivan toiset. Lukinin toimisto vastaanottaa  kuukaudessa 3 000 valitusta, joista valtaosa on vetoomuksia eläkeläisiltä, valtion virkamiehiltä ja yhteiskunnan vähäosaisilta elinolosuhteiden parantamiseksi. Lukin sanoi myös toimistonsa käsittelevän suuria määriä oikeusviranomaisten, miliisien ja tuomareiden rikkeitä.

"Yksittäiset toimenpiteet eivät tule vaikuttamaan Venäjän ihmisoikeustilanteeseen merkittävästi", Lukin sanoo. Sen sijaan hänen mukaansa vaaditaan laajamittaista ja pitkäaikaista sitoutumista ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Käytännön ongelmat

Käytännössä uuteen lakiin sisältyy kaksi ongelmaa, sanoi apulaisihmisoikeusvaltuutettu Georgi Kunadze puheenvuorossaan.

"Ensinnäkin laki on kirjoitettu muun oikeusajattelun vastaisesti, sillä se asettaa talousrikkeistä syytetyn järjestön vastuuseen oman syyttömyytensä todistamisesta. Tämän lisäksi laki ei määrittele tarpeeksi selkeästi, mitä poliittinen toiminta on, ja jättää näin sen tulkinnan yksittäisten viranomaisten vastuulle", Kunadze määritteli.

Tämän saman ongelmakohdan toi esille myös Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston puheenjohtaja Marita Ruohonen. Hän huomautti erityisenä ongelmana olevan sen, että myös sosiaalialalla tehtävä työ on poliittista, sillä siinä toimitaan ihmisoikeuksien, tasavertaisuuden ja vähemmistöjen etujen puolesta.

Ruohosen mielestä epäselvyys laissa voi heikentää sosiaalialan kansalaisjärjestöjen lainsuojaa, sillä ne ovat usein riippuvaisia juuri ulkomaisesta tuesta. Ruohonen puolusti myös järjestöjen oikeutta saada valita omat rahoittajansa, sillä hänen mielestään järjestöt useimmiten tietävät itse parhaiten, minkälaista rahoitusta tarvitsevat.

Tulevaisuuden haasteet

Vladimir Lukin muistutti, että lakiehdotus on nyt hyväksytty ja mahdolliset muutokset tulevat kyseeseen vasta myöhemmin. Hän kuitenkin kannusti suomalaisia ottamaan aktiivisemmin kantaa Venäjän, ja erityisesti Pietarin, tapahtumiin. Hän kehotti suomalaisia ajattelemaan Pietaria pikemminkin naapurikaupunkina kuin kaupunkina toisessa maassa.

Osanottajat näkivät parantamisen varaa myös valtiovallan ja kansalaisjärjestöjen suhteessa. Venäjän duuman jäsenen Anatoli Jermolinin mukaan Venäjän kansallisten järjestöjen kommunikaatio ulkomaisten järjestöjen kanssa on jo nyt toimivaa. Sen sijaan hän haluaisi nähdä selkeästi enemmän vuoropuhelua järjestöjen ja valtion välillä.

Tähän näkemykseen yhtyivät myös valtion edustajat. Heidän mielestään valtio ottaa järjestöjen mielipiteet huomioon, mutta vielä ei ole päästy vaiheeseen, jossa niitä kunnioitettaisiin välttämättömänä osana kansalaisyhteiskuntaa.

Euroopan neuvostossa istuva kansanedustaja Mikko Elo sen sijaan kehotti kansalaisjärjestöjä hienovaraisuuteen ja harkintaan. Erityisesti hän viittasi Tšetšenian tilanteeseen ja kapinallisten tukemiseen, sillä Elon mielestä järjestöt voivat lähettää vaarallisia viestejä tukiessaan sanallisesti kapinallisten työtä. Heistä voi tulla näin myös epäsuorasti väkivallan tukijoita. Tämän sijaan Elo kehotti järjestöjä tukemaan kaikin mahdollisin keinoin poliittisten ratkaisujen etsimistä.

Lisää tietoa aiheesta