Uutinen

Seminaari: Epätasa-arvo altistaa konflikteille

Yhteiskunnan pelastamiseen tarvitaan sekä politiikkaa, tiedettä ja uskontoa, arvioivat Kepan kevätkokouksen yhteydessä pidetyn seminaarin puhujat.
Eeva Eronen
28.4.2008
EEVA ERONEN080426_eeronen.seminaari.jpg

Yleisö tenttasi seminaaripuhujilta, löytyykö politiikasta enää pitkäjänteistä visiönäärisyyttä. Kimmo Sasin mukaan kauaskantoisten päätösten tekeminen on hankalaa.

Mitä vahvempi sukupuolten välinen tasa-arvo maassa vallitsee, sitä vähemmän se on altis konflikteille, sotien ja konfliktien tutkija Tarja Väyrynen siteerasi tuoretta tutkimusta huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Kepan kevätkokouksen yhteydessä pidetyssä seminaarissa Tampereella.

"Se on merkittävä löytö", Väyrynen arvioi. "Mutta ovatko uskonnot esteenä tiedon hyödyntämiselle?" tutkija jäi kuitenkin miettimään.

Siinä missä Tampereen yliopistossa työskentelevä Väyrynen edusti tiedettä ja tutkimusta Kepan seminaarissa, politiikan roolista vastasi kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi, joka vahvisti Väyrysen näkemystä sukupuolikysymysten tärkeydestä.

"Suurimpia konfliktin syitä on se, että jossakin on liikaa toimettomia nuoria miehiä", Sasi muistutti. "Miksei sama tapahdu toimettomien nuorten naisten kanssa", hän ihmetteli. Sasi arvioikin, että miehet ja voimankäyttö ovat ongelmallinen yhtälö, jota pitäisi jotenkin yrittää muuttaa.

Tiedon hyödyntäminen vaatii tahtoa

Väyrysen mukaan tiede voi parantaa maailmaa pääasiassa kahdella tavalla: Ensinnäkin se voi luoda teknologisia ratkaisuja kehittäessään esimerkiksi ankaraa säätä kestäviä viljelykasveja. ”Niihin liittyy kuitenkin suuria eettisiä kysymyksiä”, Väyrynen muistutti viitaten esimerkiksi geenimuunteluun.

Toiseksi tiede tuottaa alun tasa-arvohuomion tapaista tietoa ja ymmärrystä siitä, miten yhteiskunnat toimivat ja miten kehitykseen voi vaikuttaa. ”Kestää kuitenkin kauan ennen kuin tieteen tulokset suodattuvat yhteiskunnan toiminnaksi ja politiikkaan”, Väyrynen sanoi.

Myös Sasi toppuutteli kuulijoitaan uskomasta liikaa politiikkaan, vaikka hän sen ja yhteisten sääntöjen voimaan eniten sanoi luottavansakin. Yksi suurimmista ongelmista on, että politiikka on tahdon asia, eikä sitä tahtoa aina löytyä.

Esimerkiksi Sasi muistutteli kuulijoita Suomen kehitysapurahoituksesta käydystä keskustelusta: hallitusohjelmaa hioessa kaikki kyllä tahtoivat hilata kehitysavun ylös, mutta kun päätöksiä todella tehtiin, tahto himmeni.

"Solidaarisuutta puuttuu jossain määrin", hän arvioi. Hänen mukaansa päättäjien huoli tulevista vaaleista saa heidät tekemään lyhytnäköistä politiikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että ikäviä päätöksiä tehdään vasta, kun on oikeasti pakko.

Sasi toi esiin, että maailman parantaminen vaatii tahtoa ja moraalia poliitikkojen lisäksi tavallisilta ihmisiltä. "Pitää ymmärtää, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia ihmisillä on", hän arvioi.

Ihmiset voisivat löytää tahtoa rauhan ja kestävän kehityksen rakentamiseen uskonnosta, esitti Kirkon Ulkomaanavussa työskentelevä Mahid Abdilen, joka on tutkinut väitöskirjassaan Somalian perinteisiä sovinnontekomenetelmiä.

Silkka lähimmäisen rakkaus on vahva voima, ja uskonnon merkitys on suurempi siellä, missä ei ole demokratiaa tai sosiaaliturvaa, hän arvioi.