Uutinen

Sambiassa ei juhlittu 164:ttä sijaa

Sambiassa UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportin julkaiseminen nosti keskusteluun köyhyyden perimmäiset syyt sekä perinteisten päälliköiden roolin kehitysponnisteluissa.
Janne Sivonen
15.7.2004

Sambiassa UNDP:n Inhimillisen kehityksen raportin ilmestyminen ei herättänyt juuri huomiota, vaikka julkistamistilaisuudessa oli paikalla yhteiskunnan kermaa ministereitä ja varapresidenttiä myöten. Syy vaisulle vastaanotolle lienee se, että raportti rankkaa Sambian vasta sijalle 164 inhimillisen kehityksen indeksillä. Sijoitus on pykälää huonompi kuin viime vuonna, joten maan 90-luvulla alkanut putoaminen kohti listan häntäpäätä jatkuu.

“Kukaan Sambiassa ei juhli raportin tuloksia”, tiivisti avajaistilaisuudessa puhunut varapresidentti Nevers Mumba, joka syytti huonosta tuloksesta niin johtajien kuin kansalaistenkin vuosien varrella tekemiä valintoja.

Myös rikkaat maat saivat Mumbalta kritiikkiä siitä, että ne ovat valjastaneet globalisaation kasaamaan vaurautta vain pohjoiseen. "Uskon, että Sambian ja monen muun köyhän maan inhimillinen kehitys pysyy alhaisena, jos globalisaatiota ei räätälöidä kohtelemaan köyhiä maita reilusti”, Mumba sanoi. Samalla hän korosti, ettei Sambia vastusta gobalisaatiota tai vapaata markkinataloutta sinänsä, vaan sitä ettei nykyisen kaltainen malli palvele köyhyyden poistamista.
 

Takaako rauhanomainen monikulttuurisuus valoisamman tulevaisuuden?

Raportin pääteemaksi nostettu kulttuuri toi julkistamiskeskusteluun myös myönteisiä sävyjä: yli 70 kansanryhmän Sambia on näyttänyt muulle maailmalle, että rauhanomainen monikulttuurisuus on mahdollista myös äärimmäisessä köyhyydessä – siitä huolimatta, että valtaapitävät ovat nostaneet ajoittain jännitteitä suosimalla enemmän tai vähemmän avoimesti omiaan.

Kaikki inhimillisen kehityksen listan häntäpään maat sijaitsevat Afrikassa ja joukossa on peräti viisi Sambian rajanaapuria. Monet peränpitäjistä ovat kärsineet sodista ja konflikteista, mutta Sambia on ollut alueen rauhallisimpia maita koko itsenäisyytensä ajan. Monet uskovatkin, että avain Sambian nousuun piilee juuri vakaudessa: sambialaiset jaksavat muistuttaa, että monessa muussa maassa Sambian kaltainen taloustilanne johtaisi anarkiaan ja etnisiin konflikteihin.
 

Perinteiset päälliköt päätöksentekoon

Vaikka myös nykyistä hallitusta on syytetty presidentin heimon ja sukulaisten suosimisesta, varapresidentti Mumba väitti hallituksensa politiikan noudattavan UNDP:n raportin suosituksia kulttuurikysymyksissä. Esimerkkinä tästä hän piti 90-luvulla lakkautetun “Päälliköiden neuvoston” (House of Chiefs) henkiinherättämistä.

Neuvoston löyhänä esikuvana on Britannian kaksikamarisen parlamentin ylähuone, mutta sillä ei ole todellista päätäntävaltaa. Neuvoston tehtävänä käydä dialogia kansanryhmien välillä ja varmistaa, että lainsäädäntö on linjassa perinteiden kanssa. Monet länsimaistuneetkin kansalaisjärjestöt ovat pitäneet päälliköiden neuvoston palauttamista myönteisenä askeleena.

Kaupungeissa asuu myös monia, joiden mielestä päälliköiden neuvosto ja koko perinteinen heimo- ja kyläpäällikköjärjestelmä on aikansa elänyt. Maaseudulla päälliköillä on kuitenkin edelleen paljon valtaa: Sambian perustuslaki tunnustaa valtiollisen lain rinnalla eri kansanryhmien perinteiset lait, jotka säätelevät esimerkiksi maanomistusta ja avioliittoinstituutiota. Molemmat instituutiot ovat herättäneet Sambiassa keskustelua kulttuurin ja kehityksen yhteydestä.

Varsinkin koulutetut sambialaiset pitävät moniavioisuuden hyväksyvää ja naisten perintö- ja omistusoikeutta rajoittavaa perinteistä lakia lähinnä kehityksen ja tasa-arvon esteenä. Toisaalta samat ihmiset haluavat pitää päälliköiden hallintaan kuuluvat viljelymaat jatkossakin perinteisen järjestelmän piirissä, vaikka esimerkiksi Maailmanpankki ja IMF ovat vaatineet niiden yksityistämistä. Monet pelkäävät, että yksityistämisen tuoma viljelymaiden uusjako johtaisi ennen pitkää siihen, että parhaat maat päätyisivät harvojen suurtilallisten käsiin ja köyhä enemmistö jäisi maattomaksi.