Uutinen

Sambian lakkoilijat vaativat palkkojaan ja hallitusta vastuuseen

12.6.2000

Viimeisten viikkojen aikana on Sambiassa puhjennut useampia lakkoja, jotka ovat nostaneet esille Sambian hallituksen törkeitä laiminlyöntejä.

Ensimmäiset lakot alkoivat jo puoli vuotta sitten, kun kunnallislääkärit kieltäytyivät työskentelemästä ruokapalkalla sairaaloissa, joista puuttuivat sekä työvälineet että lääkkeet.

Nyt lakkoon ovat yhtyneet myös Lusakan ja kuparialueella sijaitsevan Ndolan kaupungin julkiset työntekijät. Muun muassa haudankaivajat ovat molemmissa kaupungeissa kieltäytyneet tekemästä työtä hautausmailla ilman palkkaa.

Lusakan Leopards Hillin hautausmaalle haudataan arvioiden mukaan 30-70 vainajaa päivässä. Olosuhteet ovat epähygieeniset ja haudankaivajien lakko lisää erilaisten tautien tartuntariskiä entisestään.

Kafuen kaupungissa lakkoiltiin myös viime viikolla. Kafuen tekstiilitehdas on jo useamman vuoden ajan ollut konkurssin partaalla. Työntekijöille ei ole maksettu palkkoja viimeiseltä puolelta vuodelta.

Kafuen tehdas kuuluu niihin surkeassa jamassa oleviin valtionyrityksiin, joita ei ole saatu yksityistettyä. Vuosien myyntiyritysten aikana tehdasta on pyöritetty alikierroksilla ja velkarahoilla.

Nyt Kafue Textiles onkin velkaa niin paljon, että eilen kauppa- ja teollisuusministeri William Harrington julkisti sen olevan konkurssissa. Hän ilmoitti, että tehtaan koko kalusto pitäisi uusia ennen kuin tuotantoa olisi järkevä aloittaa uudestaan. Sambian olisi siis tehtävä suuria sijoituksia, jotta tehdas saataisiin tehtyä sijoittajille kiinnostavaksi.

Toisen Kafuessa sijaitsevan valtion omistaman tehtaan, Nitrogen Chemicals of Zambian, työntekijät löivät myös hanskansa naulaan viime viikolla. He syyttivät tehtaan rappiollisesta tilasta tehtaan johtoa ja sen törkeitä laiminlyöntejä. Myös heidän palkkojaan ei ole maksettu aikoihin.

Nitrogen Chemicals -tehdas on tuottanut jo pitkään tappioita. Osittain sen tila on seurausta siitä, että sellaiset valtion laitokset kuten Food Reserve Agency sekä maatalousministeriö eivät ole maksaneet tehtaalle velkojaan. Verottaja ja kansallinen eläkelaitos, National Pension Scheme Authority, taas kärkkyvät tehtaalta omia saataviaan.

Myös kuparialueella on osoitettu mieltä. Sambian kuparikaivokset myytiin vastikään ulkomaiselle sijoittajalle. Myynti tehtiin sillä ehdolla, ettei nykyinen omistaja Anglo American Corporation ota mitään vastuuta kaupan sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista.

Nyt irtisanottuja kaivosmiehiä perheineen ajetaan kodeistaan muun muassa Chingolan kaupungissa. Viime viikolla työttömät kaivosmiehet osoittivat mieltään rikkomalla muun muassa ikkunoita.

Sekä Kafue että Chingola kuuluvat niiden surullisten kaupunkien joukkoon, joiden väestö on ollut täysin yhdestä elinkeinosta riippuvainen. Tehtaiden ja kaivosten kuoleman vanavedessä tuhannet jäävät työttömiksi: nälkä, lukutaidottomuus, alttiudet sairauksille ja prostituutio lisääntyvät.

Kafuen kaupungissa on esimerkiksi todettu kouluja käymättömien ja prostituoitujen määrän viime vuosina kasvaneen. Myös hiv-tartunnat ovat Kafuessa kääntyneet huimaan nousuun.

Ensiapua ja irtisanomisia

Sambian hallitus ei ole tarttunut lakkoilijoiden esittämiin ongelmiin kovin ammattitaitoisesti. Niin kunnallislääkärit kuin kaupunkien työntekijätkin ovat saaneet mennä: toisin sanoen suurinta osaa lakkoilijoista on uhkailtu irtisanomisilla. Syyksi irtisanomisiin on ilmoitettu laiton lakkoilu.

Osa lakkoilijoista onkin palannut työpaikoille näennäissuorittamaan, sillä resurssit työntekoon ovat olemattomat. Sambian johto on halunnut estää lakkojen laajenemisen tyynnyttelemällä muun muassa televisiouutisten propagandalla: kertomalla, että työntekijät ovat palanneet työpaikoilleen ja ongelmat ovat tältä erää ohi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Harrington kiirehti viime viikolla Kafueen viemään tekstiilityöntekijöille sekin, jolla kuitattiin puolen vuoden palkat. Ele vaikutti halvalta ja hätäiseltä ensiavulta.

Lääkäreiden kohdalla on taas käynnissä ulkomailta rekrytointi eli Kuuban ja Kiinan kanssa 1970-luvulla solmitun bilateraalisen sopimuksen puitteissa maahan saapuu tällä hetkellä lisää kiinalaisia ja kuubalaisia lääkäreitä.

Lakkoilun ongelmat ovat kuitenkin syvemmällä. Heinäkuussa Pariisin klubin kokouksessa Lusakassa aiotaan puuttua niistä kahteen pahimpaan: heikkoon hallintoon ja korruptioon.

Nykyinen lakkoilu muistuttaa hyvin samanlaista liikehdintää kuin 1990-luvun alussa, jolloin Sambian kansa oli suuressa ahdingossa ja tyytymätön silloisen presidentin Kenneth Kaundan yksipuoluehallintoon.

Nykyinen MMD-hallitus on ollut vallassa 1991 lähtien. 1990-luvun alun lupauksia hyvinvoinnista ei ole kuitenkaan saavutettu: maa on painunut yhä syvempään köyhyyteen ja talouden taantumaan.

Tyytymättömyyden maaperä on siis otollinen vuoden 2001 presidentin- ja yleisvaaleille. Sambialaiset tuntuvat olevan valmiita muutokseen.

Ongelmana kuitenkin on vaihtoehtojen puute: oppositiopuolueet ovat heikkoja, eikä vahvoja johtajia ole näköpiirissä. Nekin harvat, jotka ovat ilmaisseet halunsa asettua ehdolle, ovat viime vuosien varrella antaneet todistusaineistoa soluttautumisesta korruptoituneeseen järjestelmään.

Tiina-Maria Levamo
tiedottaja
KEPA Sambia