Uutinen

Samassa veneessä usean kumppanin kanssa

Kent Wilska
29.7.2003

Dominikaanisen tasavallan ammattiyhdistysliikkeen historiaa leimaavat hajanaisuus ja keskinäiset ristiriidat. Joulukuussa 1998 Dominikaanisen tasavallan tärkeimmät keskusjärjestöt CTU, CNTD, CASC ja CGT päättivät perustaa yhteisen pysyvän neuvotteluelimen CNUS (Consejo Nacional de Unidad Sindical). Yhdistymishanketta ovat tukeneet Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) lisäksi Espanjan, Hollannin, Norjan, Saksan, Tanskan ja Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikkeet.

Kuva:CNUS:n marssi Santo Domingossa(Kuvaaja: Kent_Wilska

CNUS:n marssi Santo Domingossa


Osallistaminen avaintekijänä



"Yhteistyö usean eri rahoittajan kanssa samaan aikaan ei ole helppoa. Jokaisella on omat toimintatapansa ja perinteensä", kertoo Dionisio Martínez INFOS (Instituto Nacional de Formación Social y Sindical) kansalaisjärjestöstä. INFOS on ollut edistämässä maan ammattiyhdistysliikkeen yhdistymistä.

"Eri kieli ja kulttuuri eivät ole suurin hankaluus hanketoteutuksessa. Kaiken avain on edunsaajien todellinen sitoutuminen hankkeisiin. Kaikki muu riippuu siitä", Martínez selittää.

"Jos he eivät ymmärrä, mistä hankkeessa on kysymys, ei tule tuloksia, mikä puolestaan johtaa raportointivaikeuksiin ja muihin ongelmiin", hän selventää. "Toinen tärkeä asia on tämä muotisana mitä te nykyään käytätte...empowerment", Martínez heittää naurahtaen.

Tässä CNUS:lla ja sen tukijoilla on vielä paljon tehtävää. Käytännössä hankkeiden suunnitteluun osallistuu vain murto-osa aivan ylintä keskusjärjestöjohtoa. Kommunikaatioon varsinaisten edunsaajien kanssa on vielä pitkä matka.

Kumppanuus hanketoiminnassa



Ulkomaisilla ammattiyhdistysjärjestöillä on erilaisia lähestymistapoja hankkeiden hallinnossa. Tanskalaisilla ja yhdysvaltalaisilla on maassa omat projektitoimistot, jotka valvovat hankkeidensa jokaista yksityiskohtaa. Hollantilaiset ja norjalaiset lähettävät rahaa muutaman kerran vuodessa ja saavat vastineeksi postissa hankeraportin. SASK:n hankkeessa on puolipäiväinen projektijohtaja, mutta käytännön hanketoteutus on INFOSilla.

"Yhteistyössä on tärkeää, minkälainen läheisyys, seuranta ja luottamus yhteistyötahojen välille syntyy."

"On eri asia olla mukana hankkeen eri vaiheissa, oppimassa yrityksen ja erehdyksen kautta, kuin vastaanottaa raportti kerran pari vuodessa. Tuskaistenkin kokemusten eläminen yhdessä auttaa ymmärtämään prosessia."

Välittäjän ristiriitainen rooli



Kansainvälinen ammattiyhdistysliike yrittää koordinoida hanketoimintaansa paremmin, jotta voimavaroja voitaisiin käyttää tehokkaammin CNUS:n hyväksi.

"Aikaisemmin oli hankalaa, kun kaikilla oli omat kysymyksensä hankkeiden suhteen. Piti olla monta eri antennia pystyssä. Jokaiselle piti antaa eri vastauksia. Nyt kaikilla on suurin piirtein samanlaiset kriteerit hankkeissa", Martínez kertoo.

Käytännössä koordinointia rajoittaa se, että hankkeet on alunperin laadittu toisistaan erillään. Yhteistyön tulisikin alkaa hankkeiden suunnitteluvaiheessa.

"Rahoittajien tulisi pyrkiä yhteiseen ohjelmaan CNUS:n kanssa. Tämän avulla resursseja jaettaisiin tehokkaammin todellisiin tarpeisiin", Martínez ehdottaa.

"Hankkeiden tulisi perustua ennalta laadittuihin selvityksiin. On tunnettava paikallinen kulttuuri ja poliittinen ympäristö, muuten hankkeesta ei tule mitään. Raportit kyllä saadaan laadittua, mutta mitään ei oikeasti välttämättä tapahdu."

Välittäjäorganisaationa INFOSin rooli ei ole helppo. Sen tulisi auttaa ammattiyhdistysliikettä tulemaan toimeen omillaan, mutta onnistuessaan se tekee itsensä tarpeettomaksi.

CNUS haluaisi hankkeet paremmin omaan kontrolliinsa. Näin kaikki hankkeet toteutettaisiin keskitetysti edunsaajien oman organisaation kautta. Toimiston pystyttämistä vaikeuttavat varojen niukkuus, keskusjärjestöjen hallinnolliset puutteet sekä rahoittajien ja välittäjien intressit.

"Välittäjän asema riippuu sen toimintaideasta ja visiosta. INFOSille on hyvä, jos CNUS pystyy kävelemään omilla jaloillaan. Teimme 1980-luvulla virheen takertuessamme edunsaajiin", Martínez selittää.

Kaiken kaikkiaan Martínez pitää kansainvälistä yhteistyötä myönteisenä ja opettavaisena kokemuksena: "On tässä ainakin yksi maisterintutkinto näistä kokemuksista vuosien varrella kertynyt."