Uutinen

Saksan velkojen perumisesta 50 vuotta

Helmikuun lopussa vietettiin edesmenneen Länsi-Saksan velkojen perumisen 50-vuotispäivää. Nykypäivän köyhät maat voivat vain unelmoida keskituloisen Länsi-Saksan saamasta kohtelusta.
Janne Sivonen
13.3.2003

Kuva: Lapsi slummissa Lusakassa (Kuvaaja: Janne Sivonen

Yli 80 prosenttia sambialaisista elää köyhyydessä, eikä köyhyyttä saada poistettua niin kauan kun rahat kuluvat velan hoitoon.



LUSAKA -- Helmikuun 27. päivä tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun Lontooseen kokoontuneet länsivaltojen nokkamiehet järjestelivät sodan runteleman Länsi-Saksan velat uuteen uskoon. Köyhien maiden kestämättömien velkojen peruuttamista vaativat Jubilee-kampanjat purkivat muistopäivänä turhautumistaan, sillä nykypäivän köyhien maiden kestämättömät velat eivät ole saaneet samanlaista kohtelua – siitä huolimatta, ettei Saksan 50 vuotta sitten saama erikoiskohtelu ollut edes ainoa laatuaan. Parikymmentä vuotta aikaisemmin myös monet muut nykyisistä velkojamaista jättivät sodanaikaiset velkansa maksamatta.

Sambian ja Saksan Jubilee-liikkeet juhlivat muistopäivää vetoamalla yhdessä Saksan hallitukseen, jotta Saksa kohtelisi Sambiaa samalla tavalla kuin Saksaa kohdeltiin vuonna 1953. Jubilee-järjestöt vaativat Saksalta kahdenvälisten velkojen mitätöimistä, jotta köyhyydessä elävien sambialaisten määrä saataisiin laskuun musertavista 80 prosentin lukemista. Köyhyyden poistaminen ilman velkojen perumista on vaikeaa, sillä tällä hetkellä Sambia joutuu käyttämään velanhoitoitoon huomattavasti enemmän rahaa kuin maalla on ohjata koko sosiaalisektorille.

Velka tappaa


Etelä-Afrikan Jubilee-liikkeen puheenjohtaja Mpumelele Giyose laskee, että jos nykypäivän köyhien maiden velat olisi järjestelty Länsi-Saksalle annetuilla ehdoilla, jopa satojen miljoonien köyhyydessä elävien ihmisten olot ja elinikä olisivat nyt huomattavasti korkeammalla tasolla.

Giyosen mukaan eriarvoinen kohtelu on räikeää, sillä 50 vuoden takainen Länsi-Saksa luokiteltaisiin nykypäivän mittareilla keskituloiseksi maaksi, joka olisi aivan liian rikas päästäkseen raskaasti velkaantuneille köyhille maille luotuun HIPC-velanhelpotusohjelmaan. Myöskään Saksan velkamäärä ei olisi oikeuttanut maata HIPC-ohjelmaan: siihen pääsevien maiden velan tulee olla vähintään 250 prosenttia maan vuotuista budjettia suurempi, kun taas Saksan velkaprosentti oli vuonna 1953 vain vajaat 5 prosenttia.

Vaikka Länsi-Saksalla meni nykypäivän köyhimpiä maita huomattavasti paremmin, se sai velkajärjestelyilleen huomattavasti paremmat ehdot kuin nykyiset HIPC-maat. Kun HIPC asettaa ehtoja velallisille, niin 50 vuotta sitten ehdot koskivat lähinnä niitä, joille Saksa velkojaan maksoi.

Velkojamaiden oli suosittava saksalaisten tuotteiden tuontia, sillä Saksa maksoi sotavelkaansa ainoastaan viennin ylijäämästä – jos vientiä ei ollut, velkojat jäivät ilman rahojaan. Lisäksi Saksalla oli oikeus rajoittaa tuontia velkojamaista, jos tuonti oli vientiä suurempaa.

Etelä-Afrikan Jubilee-kampanja muistutti myös, että Saksan oli käytettävä velanmaksuun vain reilut kolme prosenttia vientituloistaan, kun nykypäivän HIPC-maat joutuvat käyttämään peräti 20-25 prosenttia vientituloistaan velanhoitoon.

"Sekä Saksan saamat hyvät ehdot että HIPC-maille asetetut rankaisuluonteiset ehdot on helppo ymmärtää", totesi Giyose eteläarfikkalaisessa Daily Mail & Guardian –lehdessä. "Erilainen kohtelu johtuu siitä, että ehdoilla on erilaiset poliittiset tavoitteet: HIPC-ohjelman tavoitteena on köyhien maiden poliittinen kontrollointi, kun Saksan kohdalla pyrittiin ennen kaikkea maan jälleenrakentamiseen." Saksan 50 vuotta sitten saama kohtelu osoittaakin Giyosen mukaan sen, että köyhien maiden velkaloukku on ase, jota velkojat käyttävät harkitusti omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseen.

Ehtojakin tarvitaan


Vaikka Jubilee-liikkeet eri puolilla maailmaa pitävät HIPC-mailta vaadittuja rakennesopeutusohjelmia kohtuuttomina, harva haluaa perua köyhien maiden velat ilman minkäänlaisia ehtoja. "Velkojen peruuttamisesta ei ole hyötyä, jos velanhoidosta vapautuvia varoja ei käytetä köyhyyden poistamiseen", totesi Sambian Jubilee-kampanjassa työskentelevä Jack Jones Zulu. "Siksi Sambian velkojen perumiseen tulee liittää vaatimus velkamekanismista, joka varmistaa velanhoidosta vapautuvien rahojen vastuullisen käytön."

Sambian Jubilee-liike on ajanut jo pitkään niin sanottua velkamekanismia, päättäjien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien yhteistä elintä, joka hallinnoisi velanhoidosta vapautuvien rahojen käyttöä köyhyyden poistamiseen. Sambian Jubilee-kampanja ehdottaa myös, että velanmaksusta vapautuvat rahat ohjattaisiin erilliselle tilille, joka pidettäisiin irrallaan valtion kokonaisbudjetista. Tarkemmalle valvonnalle onkin tarvetta, sillä Sambian tähän mennessä saamia velkahelpotusrahoja on valunut valtion budjetin kautta korruptioon ja väärinkäytöksiin.