Jeffrey D. Sachs YK:n ruokakonferenssissa.
Kuva:
The Earth Institute
Uutistausta

Sachs hahmottelee eteenpäin Riossa sovittuja tavoitteita

Maailmankuulu taloustieteilijä ja YK:n pääsihteerin neuvonantaja Jeffrey D. Sachs määrittelee The Lancet -tiedelehdessä keskeiset kategoriat kestävän kehityksen tavoitteille (SDG) sekä listaa vuosituhattavoitteiden plussia ja miinuksia, joista SDG-valmistelussa tulisi ottaa vaarin.
Lauri Haapanen
30.7.2012

Vaikka monet pettyivät kesäkuisen Rio+20-konferenssin antiin, yksi päätös on kerännyt laajaa kiitosta: 190 osallistujamaata päättivät kestävän kehityksen tavoitteiden asettamisesta (Sustainable Development Goals, SDG).

Konferenssin loppuasiakirjassa todetaan, että "vuosituhattavoitteiden tapaan kestävän kehityksen tavoitteiden tulee olla toiminnallisesti suuntautuneita, ytimekkäitä, tavoitteellisia ja helposti viestittäviä. Luonteeltaan niiden tulee olla globaaleja ja yleismaailmallisesti sovellettavissa mutta kuitenkin eri valtioiden realiteetit, yksilölliset kapasiteetit ja kehitystason huomioivia ja kansallista politiikkaa ja päämääriä kunnioittavia." (kohta 247.)

Konkreettisia SDG:itä alkaa nyt luonnostella 30 valtiosta koostettava työryhmä, ja valmista pitäisi olla YK:n 68. yleiskokoukseen mennessä eli syksyllä 2013.

Taloustieteilijä ja kehitystutkimuksen grand old man, professori Jeffrey D. Sachs antaa oman luonnoksensa SDG:istä arvovaltaisen The Lancet -lehdessä kesäkuussa (Vol. 379) julkaistussa artikkelissa "From Millennium Development Goals to Sustainable Development Goals".

"Ehdotan kestävän kehityksen tavoitteiden järjestämistä kolmeen laaja-alaiseen kategoriaan – taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys – sillä olettamuksella, että onnistuminen missä tahansa näistä kategorioista (tai niiden alakategorioista) on melkeinpä välttämättä riippuvainen onnistumisesta kaikissa kolmessa", Kolumbian yliopiston The Earth Institutea johtava Sachs kirjoittaa kesäkuun alussa julkaistussa artikkelissaan.

"Lisäksi näiden kolmen tavoitteen onnistumiselle on neljäs ehto: hyvä hallinto niin paikallisella, kansallisella, alueellisella kuin globaalillakin tasolla."

SDG 1: Elämän perustarpeet

Vuoteen 2030 mennessä, ellei jo aiemmin, kaikilla maapallon ihmisillä on käytössään puhdas vesi ja sanitaatio, riittävästi ravintoa, perusterveydenhuolto ja perusinfrastruktuuri, johon sisältyy myös muun muassa sähkö, tie ja yhteys internetiin.

"Teknologisen kehityksen ja talouden kasvun ansiosta tämän tavoitteen suhteen ollaan hyvin optimistisia. Yksi huomionarvoinen seikka nykypäivän köyhyydestä on, että reilusti yli puolet miljardista vähätuloisesta elää keskitulon maissa. He siis elävät yhteiskunnissa, joilla on taloudelliset ja teknologiset mahdollisuudet ratkaista köyhyys (kuten esimerkiksi Brasilia ja Kiina ovat merkittävissä määrin ja tehokkaasti viime vuosina tehneet)", Sachs kirjoittaa.

SDG 2: Ilmastonmuutoksen taustatekijät

Vuosina 2015–2030 ihmiskunta siirtyy kohti vähähiilistä energiantuotantoa sekä kestävällä pohjalla olevaa ruoantuotantoa ja kaupunkikehitystä. Maapallon väestönkasvu tasapainottuu vapaaehtoisen syntyvyydensäännöstelyn kautta, jonka aikaansaamisessa terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämisellä on tärkeä rooli.

"[SDG 2:ssa] Olen painottanut niitä keskeisiä syitä, jotka ovat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen taustalla: energian- ja ruoantuotanto, holtiton kaupungistuminen ja väestönkasvu. [...] Nähdäkseni mikään näistä ympäristöuhkista ei luo ylitsepääsemätöntä estettä kaventaa korkean ja matalan tulontason maiden välistä teknologista ja taloudellista kuilua. Toisin sanoen uusien teknologioiden ja ihmisten käyttäytymismallien muutosten avulla kehitys ja ympäristön hyvinvointi eivät sulje toisiaan pois."

SDG 3: Inhimillinen hyvinvointi

Kaikkien ihmisten hyvinvointia ja itsensä toteuttamista tulee edistää yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen, etnisyyteen, uskontoon tai rotuun katsomatta. Erityinen huomio tulee kohdistaa lapsuuteen (kognitiivisten taitojen kehitys) ja nuoruuteen (koulutus ja siirtyminen työelämään) sekä ikäihmisiin, joiden määrä tulee kasvamaan. Kuhunkin elämänvaiheeseen liittyvät erityistarpeet ja haavoittuvaisuus tulee tunnistaa.

"Perinteiset talouden mittarit – bruttokansantuote ja kotitalouksien tulot – tavoittavat vain pienen osan siitä, mistä ihmisten hyvinvointi muodostuu. [...] 15 vuoden SDG-kauden kuluessa hallitusten tulee ottaa käyttöön moniulotteisia mittareita hyvinvoinnin ja sen tasaisen jakautumisen mittaamiseksi."

SDG 4: Hyvä hallinto

SDG:iden toteutuminen edellyttää hallitusten maailmanlaajuista yhteistyötä ja sitoutumista hyvään ja läpinäkyvään hallintoon sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Yksityiselle ja julkiselle sektorille sekä kansalaisyhteiskunnalle tulee taata tasapuoliset toimintamahdollisuudet.

"Yksityinen sektori on maailmantalouden tärkein tuottava sektori, ja sen käytössä on paljon SDG:iden toteutumisen edellyttämää kehittynyttä teknologiaa ja työnjohdollista osaamista. [...] Yritysten tulee tukea SDG:itä ja pidättäytyä sellaisesta lobbaamisesta ja poliittisesta aktiivisuudesta, joka saattaisi vaarantaa niiden toteutumisen."

Otetaan opiksi vuosituhattavoitteista

Vuosituhattavoitteet ovat olleet YK:n historiassa poikkeuksellinen menestys. Ne ovat pysyneet esillä ja aktiivisen työn kohteena jo 12 vuotta, joskaan eivät ole täysin kritiikiltäkään välttyneet.

Jeffrey D. Sachs listaa artikkelissaan vuosituhattavoitteiden (Millenium Development Goals, MDG) vahvuuksia ja heikkouksia, joista SDG:itä suunniteltaessa olisi otettava opiksi.

Plussat

  • MDG:t on helppo esittää: 8 yksinkertaista tavoitetta. Vertailun vuoksi, kukapa osaisi ulkomuistista referoida Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksyttyä Agenda 21:tä, joka käsitti 351 sivua.
  • MDG:t sitovat jäsenmaita vain moraalisesti, eivät laillisesti. Tällä tavalla säästyttiin vuosikausien kädenväännöltä, joka niin sisällöistä kuin sanavalinnoistakin olisi epäilemättä käyty. Lisäksi silloinkin kun laillisesti sitovia sopimuksia saadaan aikaan (esim. Kioton sopimus), tehokkaiden painostuskeinojen puuttuessa velvoitteista käytännössä usein luistetaan.
  • MDG:iden saavuttamiseksi on ollut käytettävissä käytännönläheiset ja tarkat mittarit.

Miinukset

  • 15 vuoden MDG-jaksosta ovat puuttuneet välitavoitteet. 15 vuotta on hyvä aikajänne vakavasti otettaville kehitystavoitteille, mutta välietapit mahdollistaisivat toimintatapojen arvioinnin ja tarvittaessa uudelleen suuntaamisen.
  • Vanhentunut tilastotieto on ollut yksi MDG-prosessin suurimmista heikkouksista, joten SDG:issä tiedon paikkansapitävyyden, ajankohtaisuuden ja julkisuuden tulee olla kaiken a ja o. Nykyinen tietotekniikan edesauttaa tätä tavoitetta.
  • Yksityinen sektori tulee ottaa mukaan alusta alkaen. Erityisesti monikansallisilla yrityksillä on käytössään ainutlaatuisia edellytyksiä kehitystavoitteiden ratkaisemiseksi: globaali saavutettavuus, huipputeknologia sekä massiivinen kapasiteetti.
  • MDG:n rahoitus on perustunut vapaaehtoisuuteen, ja kokemus on näyttänyt, että vapaamatkustus on tällöin normi, ei poikkeus. Sen vuoksi SDG-prosessin rahoituksen tulee perustua kiintiöihin ja esimerkiksi kunkin maan päästöihin suhteutettuihin veroihin. Sachsin arvioiden mukaan tarvittavat investoinnit ovat kuitenkin suhteellisen pieniä: keskeisiin tavoitteisiin riittää noin 2–3 prosenttia globaalin tuotannon arvosta.

Tämän ja tulevien sukupolvien hyväksi

"MDG:t olivat pääasiassa köyhille maille suunnattuja tavoitteita, joiden saavuttamiseen rikkaat maat tarjosivat solidaarisuutta ja avustusta rahallisessa ja teknologisessa muodossa. SDG:issä on – välttämättäkin – toisenlainen tunnelma. Kestävä kehitys koskee koko planeettaamme, ja sen vuoksi SDG:t ovat tavoitteita ja haasteita kaikille valtioille", Sachs kirjoittaa.

"Kysymys ei siis ole siitä, mitä rikkaiden valtioiden pitäisi tehdä köyhien valtioiden hyväksi, vaan mitä kaikkien valtioiden pitäisi tehdä yhdessä tämän ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin vuoksi", hän painottaa.

"Vuosien 2015 ja 2030 välillä maailman ei tule ainoastaan pyrkiä vielä saavuttamatta olevien MDG:iden täyttämiseen, vaan jatkaa sitä työtä, josta jo YK:ta perustettaessa päätettiin ja joka ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa toistettiin: turvata perustavanlaatuiset materiaaliset tarpeet – ja ihmisoikeudet – kaikille maapallon asukkaille."