Nigerian tuleva presidentti Muhammadu Buhari vaalikiertueella tammikuussa.
Kuva:
Heinrich-Böll-Stiftung
Uutistausta

Saako Nigerian vaalivoittaja korruption kuriin?

Presidentinvaalien voittaja Muhammadu Buhari on kovista otteistaan tunnettu kenraali, joka on ehkä liian lähellä eliittiä pystyäkseen suuriin uudistuksiin.
Jukka Aronen
31.3.2015

Afrikan suuriväestöisimmässä ja vauraimmassa maassa Nigeriassa koettiin historiallinen hetki eilen 31. maaliskuuta, kun vallassa oleva presidentti Goodluck Jonathan ilmoitti hyväksyvänsä vaalitappion. Koskaan aikaisemmin ei istuvaa presidenttiä ole Nigeriassa syrjäytetty vaaliuurnilla.

Vallanvaihdos on harvinainen myös afrikkalaisen mittapuun mukaan. Tämä on kahdeksas kerta, kun Saharan eteläpuolisessa Afrikassa istuva presidentti luopuu vallasta äänestystuloksen seurauksena, sanoi Afrikan demokratiaa tunteva ihmisoikeusasiantuntija Jeffrey Smith Guardian-lehdelle.

"Kaikki opposition voitot, lukuunottamatta Senegalin vuoden 2000 vaaleja, ovat tulleet vuoden 2010 jälkeen, mikä on tarkoittanut afrikkalaisen poliittisen ilmapiirin muuttumista parempaan suuntaan."

Osa kunniasta kuuluu väistyvälle presidentille Goodluck Jonathanille, joka on ajanut esimerkiksi moderneja henkilökortteja vaalipetoksen ehkäisemiseksi.

Buhari lupaa turvaa ja hyvää hallintoa

Mutta millainen on Nigerian uusi presidentti, ja pystyykö hän muuttamaan suurvaltion suuntaa? Nigeria kun tunnetaan öljystään ja korruptiostaan.

Tuleva presidentti Muhammadu Buhari on johtanut Nigeriaa jo kerran aikaisemmin, sotilasvallankaappauksen jälkeen vuosina 1983-1985. Monet muistavat hänen hallintokautensa kurittomuuden ja korruption vastaisena aikana, mutta myös ihmisoikeusloukkauksista.

Buhari sai viikonlopun vaaleissa yli kaksi miljoonaa ääntä enemmän kuin Goodluck Jonathan. Analyytikkojen mukaan monet nigerialaiset ovat kyllästyneitä Jonathanin taustalla olevaan puolueeseen, joka on pitänyt valtaa jo 16 vuotta ja ryvettynyt monessa korruptioskandaalissa.

Buhari ehti olla oppositiopuolueen presidenttiehdokas jo kolmissa edellisissä vaaleissa. Nyt hänen vaaliteemoinaan olivat turvallisuus ja kamppailu korruptiota vastaan.

Monen Buharille äänensä antaneen mielestä entistä sotilasjohtajaa (ja muslimia) tarvitaan eritoten laittamaan kuriin maan koillisosissa mellastava islamistinen Boko Haram -liike, joka on surmannut jo tuhansia ihmisiä.

Vaikka Buharilla on näyttöä korruption vastaisesta kamppailusta, hän on tehnyt selväksi, ettei lähde aukomaan vanhoja korruptioepäilyjä. Tällä hän on halunnut rauhoitella poliittisia liittolaisiaan.

Jonathanin laiha perintö

Goodluck Jonathan, joka nousi puolivahingossa presidentiksi kuolleen päämiehen tilalle, jättää vaikean perinnön seuraajalleen.

Jonathan ei ole liiemmin profiloitunut kansan miehenä tai köyhien ystävänä. Hänet esimerkiksi valokuvattiin tammikuussa viettämässä veljentyttärensä prameita häitä vain muutama päivä sen jälkeen, kun Boko Haram oli surmannut 2 000 ihmistä Bagassa.

Jonathanin aikana talous on kasvanut reipasta vauhtia, mutta köyhyys on vähentynyt tuskallisen hitaasti. Sähköä on saatavilla katkonaisesti, tiet ja sillat ovat huonossa kunnossa ja tavallisen kansalaisen on vaikea saada edes särkylääkettä julkisen terveydenhuollon puolelta. Kymmenet miljoonat nigerialaiset ovat yhä lukutaidottomia, eikä useimmilla ole varaa kouluttautua.

Tilastot puhuvat samaa kieltä. Nigerialaisten elinajanodote on erittäin alhainen ja on noussut vain pikkiriikkisen (51,3:sta 52,5:een) vuodesta 2010, kun Jonathan astui valtaan. Koulun penkkiä kulutetaan yhä sama määrä kuin aiemminkin.

Buharin astuessa valtaan ensi toukokuussa noin 68 prosenttia kansalaisista elää 1,25 dollarin köyhyysrajan alapuolella, ja maa on inhimillisen kehityksen indeksissä sijalle 152 maailman maiden joukossa.

Miljardiluokan korruptio

Ydinkysymys Buharin kohdalla kuuluu: pystyykö hän ottamaan niskalenkin vanhasta poliittisesta eliitistä? Kummankin pääpuolueen riveissä on miljonäärikenraaleja, jotka vetelevät taustalla naruista. Buharinkin valta nousee samasta kohortista.

Transparency Internationalin perustajajäsen Lawrence Cockroft kuvailee Nigerian korruptiota niin poikkeuksellisen syväksi ja laaja-alaiseksi, ettei sitä voi edes käyttää esimerkkinä siitä, millaista korruptio tavallisesti on.

Nigerian korruptiossa on kyse ennen kaikkea öljyrahan varastamisesta. Maa sai viime vuonna öljytuotteiden viennistä yli 89 miljardia dollaria ja on saanut miljardiluokan öljytuloja aina 1970-luvulta lähtien.

Kansallisen öljyntuotannon ympärille on rakentunut laittoman pääomapaon verkosto, jonka tehtävänä on muuttaa öljystä saatava raha eliitin henkilökohtaiseksi hyvinvoinniksi ja siinä samalla ruokkia kansainvälistä ketjua, joka ulottuu paikallisista salakuljettajista aina länsimaisiin öljykauppiaisiin ja veroparatiiseihin saakka.

Esimerkiksi viime vuoden helmikuussa Nigerian keskuspankin arvostettu johtaja Sanusi Lamido Sanusi epäili, että noin 20 miljardia dollaria öljytuloja olisi hävinnyt teille tietymättömille. Jonathan erotti Sanusin, koska tämä oli niin epäkunnioittavasti vihjannut valtion syyllistyneen petokseen.

Jättimäinen korruptio pitää Nigerian myös hyvin epätasa-arvoisena maana. Rikkaimman 10 prosentin osuus bruttokansantulosta on peräti kolminkertainen verrattuna köyhimmän 40 prosentin osuuteen.

Varoittava esimerkki

Huonoimmillaan Buharille voi käydä niin kuin kenraali Olusegun Obasanjolle, joka lähti maan ensimmäisenä siviilipresidenttinä vuonna 1999 lopettamaan korruptiota.

Obasanjon alkukausi oli lupaava. Hän liitti Nigerian mukaan EITI-järjestelmään, joka avasi öljyteollisuuden ovia valvonnalle, ja perusti talousrikoksia tutkivan komission. Jossain vaiheessa hänestä itsestään tuli kuitenkin järjestelmän osa, ja hän jäi kiinni lahjottuaan kongressia muuttamaan perustuslakia niin, että se sallisi kolmannen virkakauden presidentille.

Vuonna 2004 päivänvaloon putkahtivat Obasanjon ministereiden ottamat yli 200 miljoonan dollarin lahjukset ranskalaiselta yritykseltä, joka oli tuottamassa nyt äänestyksessä käytettyjä henkilökortteja.

On toki mahdollista, että Buhari toisi muutoksen tuulia. Ainakin hän itse toteaa, että on "kääntynyt demokratian kannattajaksi".

Poliittiset vastustajat levittävät kuitenkin tarinaa siitä, kuinka Buhari istui ensimmäisen presidenttikautensa jälkeen öljyrahoilla perustetun, kehityshankkeita edistäneen säätiön johtajana ja salli, että osa rahoista meni suoraan armeijalle, vaikka sotilaiden rahankäyttö ei ollut millään tavalla läpinäkyvää.

Totta tai ei, nähtäväksi jää, kuinka uudistusmielinen demokraatti Buharista kuoriutuu, kun hän astuu Afrikan rikkaimman ja eittämättä haasteellisen maan johtoon.