Kalatusalusta tarkistetaan Gambian aluevesillä.
Kuva:
Daniel Mennuto / Wikimedia Commons / Public domain
Uutinen

Ryöstökalastus voidaan saada kuriin Länsi-Afrikan vesillä

Ryöstökalastukseen puuttumalla voidaan pelastaa paitsi kalakantoja myös luoda satojatuhansia työpaikkoja ja varmistaa valtioille roimasti lisää vientituloja, brittiläinen ajatushautomo arvioi.
Sanna Jäppinen
5.7.2016

Liikakalastus on yksi suurista maapallon kestokykyä uhkaavista tekijöistä. Selkeimmin sen seuraukset näkyvät Saharan eteläpuolisen Länsi-Afrikan vesillä ja rannikkovaltioissa: kalakannat ehtyvät ja kalastuksesta toimeentulonsa saaneet yhteisöt menettävät elinkeinonsa.

Erityisen tuhoisaa liikakalastus on silloin, kun se on laitonta ja säätelemätöntä ryöstökalastusta. Länsi-Afrikan alueen valtiot menettävät vuonna 2014 tehdyn arvion mukaan joka vuosi jopa 1,3 miljardia dollaria laittoman kalastuksen takia, kirjoittaa Thomson Reuters Foundation.

Brittiläinen ajatushautomo Overseas Develoment Institute (ODI) selvittää tuoreessa raportissaan, mitkä käytännöt ylläpitävät ryöstökalastusta ja miten niihin voitaisiin nykyistä tehokkaammin puuttua.

ODI muistuttaa, että ryöstökalastus ei ole ongelma vain siellä, missä se tapahtuu, vaan se heijastuu myös meille Eurooppaan: noin viidennes maailman kalansaaliista pyydetään laittomin keinoin.

Kaksi kavalaa käytäntöä

Ryöstökalastusta on toki yritetty saada jo vuosien ajan kuriin, mutta ODIn  mukaan sinänsä hienot säädökset ovat jääneet neuvottelupöytiin. Raportissa nostetaan esiin kaksi toimintatapaa, joissa kestävän kalastuksen periaatteet ja tosielämän käytännöt eivät kohtaa.

Ensimmäisenä on niin sanottujen kylmäalusten käyttö: saaliit siirretään heti merellä kalastusveneistä isoihin laivoihin, joissa kalat käsitellään ja pakastetaan. ODI arvioi, että noin 16 prosenttia Länsi-Afrikan alueen kalaviennistä kulkee näiden kylmäalusten kautta. ODIn tutkijaryhmä on etsinyt vesillä liikkuvia kylmäaluksia tehokkaan satelliittipaikannuksen avulla, ja vuonna esimerkiksi 2013 alueella tunnistettiin 35 kylmäalusta. Niistä valtaosa purjehti mukavuuslipun alla, jolloin sääntelyn välttely on helpompaa.

Raportti suosittaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ja Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO ryhtyisivät hallinnoimaan satelliittipaikannukseen liitettyä tietokantaa, joihin paikallisilla viranomaisilla olisi vapaa pääsy. Kaikkien kalastusalusten olisi myös pidettävä mukana virallista tunnistetta laillisuuden varmistamiseksi.

Toinen ryöstökalastusta ylläpitävä käytäntö on vientikalan kuljetustapa: arvion mukaan yli 80 prosenttia Länsi-Afrikan kalasta viedään maailmalle konteissa. Ongelmana on kontrollointi, sillä konttialuksia valvotaan satamissa huomattavasti löysemmin kuin perinteisiä kalastusveneitä tai kylmäaluksia – niin Afrikassa kuin EU:ssakin.

Heikosta valvonnasta kielii ODIn mukaan esimerkiksi se, että EU:n meri- ja kalastusasioiden pääosastolta kerrottiin raportin tekijöille, että vuosina 2012–2014 vain 135 konttierään puututtiin ryöstökalastukseen liittyvien epäilyjen takia. Määrä on häviävän pieni suhteutettuna kaikkiin EU:n satamiin saapuviin kalakuljetuksiin.

Jatkossa konttialuksiin liittyvät porsaanreiät pitäisi tilkitä ja kohdistaa laivoihin satamissa samanlainen valvonta kuin muihinkin kalastusaluksiin, ODI suosittaa. Sen lisäksi alukset, jotka syystä tai toisesta on havaittu osallisiksi ryöstökalastukseen pitäisi laittaa toimintakieltoon ja niiden omistajia olisi estettävä rekisteröimästä uusia aluksia. Erityisen tärkeää on saada ryöstökalastus kansainvälisen rikoslainsäädännön ja Interpolin toiminnan piiriin.

Globaalit säännöt, paikallinen johtajuus

Ryöstökalastuksen lopettamisella voisi parhaimmillaan olla merkittäviä kehitysvaikutuksia Länsi-Afrikan rannikkovaltioille. ODIn arvion mukaan alueelle voisi syntyä jopa 300 000 uutta työpaikkaa sekä kalastuksen että siihen linkittyvän alueellisen kaupan piiriin. Myös kaloista saatavat vientitulot voisivat ODIn laskelmien mukaan tuottaa alueen valtioille vuositasolla useita miljardeja dollaria. Lisäksi kalakantojen kestävä käyttö vahvistaisi alueen ruokaturvaa.

Paremmat kansainväliset säädökset eivät kuitenkaan automaattisesti takaa ryöstökalastuksen loppumista, vaan siihen tarvitaan ennen muuta vahvaa paikallista johtajuutta, ODI muistuttaa.

Tärkeintä olisi taata kalastukseen liittyvien sopimusten läpinäkyvyyys, jotta kaikilla osapuolilla on selvää millaisilla luvilla toimitaan ja millaisista saalismääristä ja hinnoista on sovittu.

Lisäksi valvontaa satamissa olisi parannettava ja alueelle olisi luotava kansainvälisen yhteisön tuella tehokas rannikkovalvontajärjestelmä.