Myanmarilla on mittavat luonnonvarat, mutta diktatuuri on tuhonnut infrastruktuurin.
Kuva:
Timo Kuronen
Kepan arkisto
Uutistausta

Rynnäköllä Myanmarin rikkauksien pariin on pimeät puolensa

Kaakkoisaasialaista Myanmaria pidetään Aasian seuraavana talousihmeenä. Länsimaat kurkkivat investointiapajille — naapurimaat ovat siellä jo nyt. Ongelmat ovat kuitenkin mittavia: maan rahoitusala, koulutussysteemi ja infrastruktuuri ovat retuperällä. Pelkkä luonnonvarojen ja halpatyövoiman hyödyntäminen ei tuo maahan kestävää kehitystä.
Timo Kuronen
23.2.2012

Myanmarin (ent. Burma) poliittisen muutoksen vauhti on yllättänyt niin ulkomaiset tarkkailijat kuin maan kansalaisetkin. Toissa syksynä pidettyjä parlamenttivaaleja pidettiin vain savuverhona, ja sotilasjuntan arveltiin pitävän vallan tiukasti itsellään.

Vuosi sitten maaliskuussa hallituksen johtoon nimitetty presidentti Thein Sein on kuitenkin pistänyt tuulemaan. Hän on kutsunut opposition keulahahmon Aung San Suu Kyin osallistumaan tulevan huhtikuun täytevaaleihin, vapauttanut yli tuhat poliittista vankia ja ilmoittanut korruption kitkemisen olevan hänen hallintonsa prioriteetti.

Yangonilaisten diplomaattilähteiden mukaan Thein Sein kertoi äskettäin Norjan kehitysministerille, että hän halusi uudistaa Myanmaria jo pääministerikaudellaan, mutta oli voimaton sotilasjuntan kenraali Than Shwen edessä. Nyt Than Shwe on eläkkeellä.

Myös rauhanprosessi maan etnisten vähemmistöjen kanssa etenee: neuvotteluita johtava rautatieministeri Aung Min uskoo kaikkien kapinallisarmeijoiden tekevän tulitaukosopimuksen hallituksen kanssa kolmen kuukauden sisällä. Etnisten vähemmistöjen osuus on noin 40 prosenttia Myanmarin 60-miljoonaisesta väestöstä.

Nopea muutos on saanut monet länsimaiden ulkoministerit vierailemaan Myanmarissa pika-aikataululla. Sekä EU että Yhdysvallat miettivät nyt talouspakotteiden purkamista. Helmikuun puolivälissä EU:n kehityskomissaari Andris Piebalgs kertoi toimittajille EU:n jatkotoimien riippuvan siitä, kuinka vapaat ja rehelliset huhtikuun alun parlamentin täytevaalit ovat.

Piebalgs ilmoitti EU:n jo hyväksyneen 150 miljoonan euron apupaketin Myanmarin terveys-, koulutus-, ja maataloussektoreille sekä institutionaalisen kapasiteetin vahvistamiseen.

Luonnonvarat ja sijainti kutsuvat

Myanmarilla on eväitä taloutensa kohentamiseen. Maassa on mittavat öljy-, maakaasu-, mineraali- ja jalokivivarannot sekä viljavaa maatalousmaata. Viime vuosisadan alkupuolella siirtomaa-ajan Burma oli Aasian rikkaimpia maita, mutta vuonna 1962 valtaan nousseet sotilaat tuhosivat maan talouden, infrastruktuurin ja koulutusjärjestelmän.

Maan sijainti Intian valtameren rannalla Intian, Kiinan ja Thaimaan välissä on erityisen otollinen. Myanmar avaa uuden kauppareitin Kiinasta Intiaan ja kauemmas länteen — kaikkien laivojen ei tarvitse enää kiertää Singaporen kautta.

Kiina onkin jo investoinut Myanmariin suuressa mittakaavassa: vuosina 2010—11 sijoitusten arvo oli noin 10 miljardia euroa. Kiinalaisyritykset ovat rakentamassa 800 kilometrin mittaisia öljy- ja kaasuputkia Bengalinlahdelta Kiinan Yunnanin maakuntaan. Putkien lounaispäähän Myanmarin Kyaukpyuhun on nousemassa erityistalousalue kiinalaisen teollisuuden tarpeisiin.

Kiinalaisyritykset rakentavat myös vesivoimapatoja Salween-joen yläjuoksulle sekä ovat aktiivisia kaivoksilla ja maatalousmaan vuokrauksessa. Kuten muuallakin Kiinan toiminta-alueilla, rakennustyömailla käytetään etupäässä kiinalaista työvoimaa. Kiinan jälkeen seuraavaksi eniten Myanmariin ovat investoineet korealaiset, thaimaalaiset ja intialaiset yritykset.

Sotilasjuntan aikana päätetyt suurhankkeet ovat viime aikoina joutuneet tarkempaan syyniin. Syyskuun lopulla presidentti Thein Sein ilmoitti, että kiinalaisten on lopetettava yli 2,5 miljardin euron arvoisen Myitsonen suurpadon rakentaminen, koska se on vastoin paikallisten kachin-ihmisten tahtoa. Myös öljy- ja kaasuputkia on vastustettu ankarasti, vaikka hanketta suojelee yli 6000 Myanmarin armeijan sotilasta.

Analyytikkojen mukaan Myitsonen padon pysäyttäminen oli selkeä viesti siitä, että Myanmar haluaa lähemmät suhteet länsivaltoihin. Talouspakotteet ovat osaltaan olleet ajamassa sotilasjunttaa läheisiin taloussuhteisiin Kiinan kanssa.

Daweihin Kaakkois-Aasian suurin teollisuusalue

Thaimaalainen rakennusyhtiö Italian-Thai Development (ITD) on panemassa kiinalaisiakin paremmaksi. Yhtiö teki kaksi vuotta sitten juntan kanssa sopimuksen todellisesta megaluokan hankkeesta: investoinnit 250 neliökilometrin laajuiseen syväsatama-, teollisuus- ja vapaa-ajan kompleksiin nousisivat lähes 40 miljardiin euroon.

Dawein kaupungin lähelle Andamaanien meren rannikolle nouseva teollisuusalue olisi neljä kertaa Thaimaan suurinta teollisuusaluetta suurempi, ja syväsatama kymmenen kertaa Thaimaan suurinta satamaa suurempi. Hankkeeseen kuuluu moottoritien ja rautatien rakentaminen vuoriston yli Thaimaan puolelle, jolloin teollisuustuotteita voitaisiin rahdata Dawein ja thaimaalaisten teollisuusalueiden välillä.

Dawein rannikon hiekkarannat, mangrovemetsiköt sekä cashew- ja kookosviljelmät vaihtunevat lähivuosina syväsataman lisäksi öljynjalostamoon, petrokemian kompleksiin, teräs- ja sementtitehtaaseen, voimalaitokseen sekä suureen lomakeskukseen kaksine golfkenttineen.

Thaimaan hallitus näkee Dawein megahankkeen hyödyttävän myös Thaimaata, vaikka samalla raskaan teollisuuden investoinnit kotimaahan saattavat vähetä. Dawein erityistalousalueella voitaisiin tuottaa edullisemmin komponentteja Thaimaan autotehtaita varten ja Thaimaan asema Suur-Mekongin alueen liikenteen solmukohtana vahvistuisi entisestään.

ITD-yhtiön suunnitelmat saivat kuitenkin takapakkia tammikuussa, jolloin Myanmarin hallitus perui 4000 megawatin tehoisen hiilivoimalan rakennusluvan. Osa voimalan sähköstä olisi viety suoraan Thaimaahan. Myös Thaimaassa on alettu keskustella Dawein investoinnin vaikutuksista ja eettisyydestä. Onko hankkeen perimmäisenä tarkoituksena siirtää saastuttava teollisuus köyhään naapurimaahan? Pääsisikö Thaimaa hankkeen myötä eroon laittomista myanmarilaisista siirtotyöläisistä?

Sijoitusten tie on kuoppainen

Suurinvestointien tekijöillä Myanmariin on vastassa monia riskejä. Koska salaisia sopimuksia kenraaleiden tai heidän businessliittolaisten kanssa ei enää kannata solmia, luotettavien paikallisten yrityskumppaneiden löytäminen voi olla vaikeaa. Myöskään lainsäädäntö ei vielä turvaa investoijien oikeuksia.

Taloudellisia riskejä aiheuttaa se, ettei maan pankkisysteemi toimi ja maan valuutalla kyatilla on kaksi vaihtokurssia suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Epävirallinen kurssi on yli 100-kertainen viralliseen verrattuna, ja se suosii paikallisia businessosapuolia investoijien (mutta myös paikallisten työläisten ja maanviljelijöiden) kustannuksella. Maailman valuuttarahaston IMF:n neuvonantajat vierailivat vastikään maassa neuvottelemassa valuuttaongelman ratkaisemisesta.

Maataloussektorille investointeja tarvittaisiin, sillä se työllistää kaksi kolmesta myanmarilaisesta. Suurin pullonkaula on teiden ja rautateiden surkea kunto, mikä estää tuoreiden maataloustuotteiden ja elintarviketeollisuuden tuotteiden pääsyn markkinoille. Maan huono sähköverkko ei edistä pienteollisuuden syntyä suurten teollisuusalueiden ulkopuolelle.

Yksi suurimmista ongelmista on koulutetun työvoiman puute. Maan korkeakoulujärjestelmä on romutettu ja suurin osa koulutetuista myanmarilaisista elää maanpaossa. Myanmarin hallitus ei ole vielä houkutellut koulutettuja kansalaisiaan palaamaan, eivätkä tämänhetkiset talousnäkymät vedä paluumuuttajia.

Jos riskit ovat suuria investoijille, ovat ne sitä myös maan omille kansalaisille. Verotulojen saaminen ulkomaisilta yrityksiltä voi olla niukkaa, sillä hallitus aikoo myöntää kahdeksan vuoden verovapauden ulkomaisille investoijille. Hallitus aikoo kuitenkin nostaa koulutukseen ja terveydenhuoltoon käytettävän rahamäärän kolmanneksella 7,5 prosenttiin maan budjetista.

Sotilasjuntan aikana ulkomaisten yritysten ei tarvinnut välittää ihmisoikeuksista: niin energia- kuin maataloushankkeissakin pakkotyö ja yhteisöjen pakkosiirrot olivat etnisillä vähemmistöalueilla arkipäivää. Nyt käytännön on muututtava, sillä vähemmistöt voinevat vapaammin päättää hankkeista alueillaan. Ongelmana tulee olemaan rajanveto investointien tuomien työpaikkojen ja ympäristöongelmien välillä.

Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö Aseanin pääsihteeri Surin Pitsuwan muistutti helmikuussa Myanmaria ja Aseanin jäsenmaita hyväksikäytön vaaroista. "Yrittäjyyshenki ei saa jättää varjoonsa koulujen, sairaaloiden, puhtaan veden ynnä muun tarvetta. Emme halua Myanmarin avautumisen tuovan lisää epätasa-arvoa ja vahinkoa", Pitsuwan sanoi.

"Se mitä Myanmarin ystävien tarvitsee tehdä, on varmistaa, että muistutamme maan johtajia, että kansan hyvinvointi on kaikkein tärkeintä."