Tutsi-hutu-pariskunta John Giraneza ja Marie-Jean Wimana olivat kotikylänsä Bugeseran ensimmäinen sekapari. Sovitteluprosessin ansiosta he ovat antaneet anteeksi toisilleen ja toistensa suvuille.
Kuva:
Eeva Suhonen
Uutistausta

Ruandan demokratia on yhä hauras

Kaksikymmentä vuotta sitten Ruandan nykyinen presidentti Paul Kagame lupasi lopettaa diktatuurin kansanmurhan runtelemassa maassa. Kagamen hallitus on saanut paljon hyvää aikaan, mutta mikä on demokratian ja ihmisoikeuksien tila?
Eeva Suhonen & Evans Wafula
15.10.2014

Vuonna 1994 huhtikuussa Ruandan hutu-presidentti Juvénal Habyarimanan lentokone ammuttiin alas. Siitä alkoi sata päivää kestänyt teurastus, jossa kuoli yli 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Ruandan kansanmurha on historian pahin sitten holokaustin.

Paul Kagamen johtama armeija, Rwandan Patriotic Front (RPF), taisteli hutu-hallituksen joukkoja vastaan. Lopulta 4. heinäkuuta 1994 se sai yliotteen ja syrjäytti taistelijat. Armeijan voitto päätti systemaattisen valtiojohtoisen terrorin sekä kansalaisten keskinäiset erimielisyydet. Kagame lupasi lopettaa diktatuurin.

Vuonna 2003 Kagamesta tuli Ruandan presidentti, ja hänet valittiin toiselle seitsenvuotiskaudelle vuonna 2010. Nykyhallituksen saavutuksia on kiitelty kansainvälisesti, ja maahan on saatu pysyvä rauha ja kehitystä.

Kansalaisoikeudet rajoitettuja turvallisuussyistä

Epäilemättä monen ruandalaisen elämä on parantunut. Maan talous on kohentunut nopeasti – paremmin kuin Afrikassa keskimäärin. Koulutus- ja terveyspalvelut kehittyvät vauhdilla. Hivin torjunnassa on onnistuttu.

Presidentin julkinen arvostelu on vähäistä, mutta ilmassa on kysymyksiä siitä, onko Kagame sitoutunut ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja laillisuusperiaatteisiin.

Ihmisoikeusryhmät uskovat maahan syntyneen lisää ongelmia: esimerkiksi silloin, kun asetettiin laki, joka suitsii terrorismia ja rahanpesua. Poliisille on annettu kaksinkertaiset valtaoikeudet.

Ihmisoikeusryhmät väittävät, että armeijan ja turvallisuuspalvelun toiminnassa on laajoja väärinkäytöksiä, kuten sattumanvaraisia pidätyksiä ja vangitsemisia sekä kidutusta.

Entä Kagamen vaatimukset siitä, että armeija voi ampua tappaakseen, jos se on kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeää? Tällä vaatimuksella Kagame haluaa kuriin muun muassa Kongossa toimivan tutsivastaisen armeijan, Democratic Forces for the Liberation of Rwanda (FDLR).

Oppositio hiljennetty

Ruandan parlamentti- ja presidentinvaalit on pidetty luvatusti. Siitä huolimatta moni ruandalainen kokee, että ne ovat olleet kompromisseja. Nyky-Ruanda ja sen eliitti on hiljentänyt ja alistanut opposition, joiden johtajat toimivat pelon ja uhkailujen varjossa.

Vuonna 2003 asetettiin laki, jonka mukaan poliittisten puolueiden on rekisteröidyttävä. Lakia on kritisoitu erityisen ankarista rajoituksista puolueiden muodostamisessa. Monet poliittiset liikkeet ovat lähinnä painostusryhmiä.

Sama laki estää yli viisi vuotta vankilassa istuneita henkilöitä toimimasta poliittisten järjestöjen johtotehtävissä. Johtajaksi pääsee vasta, kun tuomion suorittamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Lisäksi julkisten poliittisten tilaisuuksien ja mielenosoituksien järjestäjien on haettava lupa poliisilta viisi päivää ennen tapahtumaa sekä välitettävä tieto turvallisuusvoimille.

Oppositio väittää, että puoluelaki loukkaa kansalaisten vapautta ja oikeutta demokratiaan sekä ihmisoikeuksiin. Laki rajoittaa poliittista elämää.

Oppositio väittää myös, että maahan palanneen oppositiojohtaja Victoire Ingabiren pidätys vuonna 2010 oli tulos poliittisesta yllytyksestä. Ingabire ei saanut muodostaa puoluetta eikä ottaa osaa vaaleihin. Sen sijaan hän istuu nyt 15 vuoden vankilatuomiota kansallisen turvallisuuden uhkaamisesta. Tuomio on aiheuttanut levottomuutta ja pelkoa poliittisten toimijoiden parissa.

Rauha vaati sovittelua

Hyvää on se, että kovalla kädellä johdetussa Ruandassa on suhteellisen turvallista asua. Maassa on koulutettu ja ammattimainen armeija sekä hyvin organisoitu poliisi. Hallituksella on vaikutusvaltaa koko maassa.

Sijoittajat ovat jälleen löytäneet Ruandan ja kehitysyhteistyöjärjestöt palaavat hiljalleen ja kontrolloidusti. Hallituksella on silti paljon tehtävää korruption ja korkeiden kuolleisuuslukujen kanssa.

Kansanmurhan selvittelyssä Paul Kagame kannatti perinteistä tuomioistuinta Gacacaa. Se oli osa kansallista sovittelu- ja yhtenäisyysohjelmaa. Tuomioistuin kävi kesäkuuhun 2012 jatkuneen toimintansa aikana läpi yli 100 000 syytettä. Naapurit ja perheet ovat yhdistyneet, kun vangit ovat palanneet koteihinsa rangaistusten suorittamisen jälkeen.

Mutta voivatko ruandalaiset vain puhua kansanmurhan kauheuksista ja sitten unohtaa? Eivät voi. Sovittelu jatkuu edelleen, ja Ruanda on yhä sairas. Silti ehkä juuri rajaamalla kansallisen keskustelun ja sovittelun Kagame loi maahan oikeuden ja sovinnon. Rauhaa ei varmaankaan olisi saatu aikaan ilman oikeutta ja rangaistuksia.

Mistä Kagame muistetaan?

Kagamen toinen kausi päättyy vuonna 2017, ja vallan pitäisi vaihtua, jollei hän muuta mieltään. Kagame on luvannut tekevänsä tietä rauhalliselle vallanvaihdolle ja siirtyvänsä eläkkeelle viljelemään maata.

Millaisena presidenttinä hänet tullaan muistamaan vallan vaihduttua?

Journalistit Ruandassa muistanevat hänet presidenttinä, joka otti etäisyyttä tiedotusvälineisiin. Kriitikot ehkä sanovat, että hän oli heikko ja päättämätön, vaikkakin perusteellinen. Jotkut muistavat hänet arvaamattomana yksilönä, joka ei pelännyt rangaista korruptioon syyllistyneitä hallituksen virkamiehiä. Joidenkin mielestä hän rakensi poliisivaltion, jossa tiedonvälittäjien verkosto yritti hallita kasvavaa turvattomuutta.

Eri näkemyksistä huolimatta on todettava, että Paul Kagame on kyvykkäästi luonut riittävän ympäristön kansan yhtenäisyydelle, sovittelulle, talouden kehitykselle ja turvallisuudelle. Vaikka maa on edennyt harppauksin parempaan, demokratia on edelleen hyvin hauras.

Evans Wafula on kenialainen toimittaja, joka on erikoistunut ihmisoikeuksiin. Eeva Suhonen on toimittaja, joka on erikoistunut kehityskysymyksiin. Kirjoittajat vierailivat Ruandassa kesä-heinäkuussa, kansanmurhan 20-vuotismuistojuhlan aikaan.