Uutinen

Reilu kauppa kaikkien ulottuville

Miksi maailmankauppa on epäreilua, miten sitä voisi muuttaa ja mitkä ovat kuluttajan vaikutusmahdollisuudet? Reilu kauppa tutuksi -kiertue yrittää tarjota vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.
Sanna Jäppinen
24.8.2003

 

Kuva: Reilun kaupan kiertue alkoi Porista. (Kuvaaja: xxx_nimi_tähän)
Tauolla nautittiin - reilua kahvia. Etualalla Tuulia Syvänen Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä, takana porilainen kehitysmaa-aktivisti Tanja Lötjönen.
 

"Ylikansallisten jättiyritysten valta arveluttaa. Olen kiinnostunut kaikista mahdollisuuksista, joilla yksittäinen ihminen voi asiaan vaikuttaa", kertoi porilainen Anna-Leena Leivo. Hän oli tullut Luontotalo Arkkiin kuulemaan Reilu kauppa tutuksi -tapahtuman antia. Porista käynnistyi 23. elokuuta kiertue, joka kulkee syksyn ja kevään aikana pitkin Suomea.
 

"Uutta tietoa oli se, että reilun kaupan tuotteita pitäisi periaatteessa olla saatavissa kaikkissa marketeissa. Täällä Porissa niin ei tunnu olevan", Leino harmitteli. Projektipäällikkö Tuulia Syvänen Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä kehotti Leinoa ja muita kuulijoita valittamaan asiasta suoraan kauppiaalle – tukuista reiluja tuotteita kyllä löytyy.

Tuotteiden laaja saatavuus ihmetytti ja ilahdutti myös porilaista kehitysmaakauppa-aktivisti Tanja Lötjöstä. "Hyvä, että tuotteet ovat siellä missä ihmisetkin liikkuvat. Porissa oli aiemmin kehitysmaakauppa, mutta se lopetettiin kolme vuotta sitten. Harva kauppaan uskaltautui, sillä ennakkoluulot olivat niin suuria - puolin ja toisin. Jotkut työntekijöistä sanoivat, että turkisnaisia en palvele ja toisaalta "pitkätukkien paikka" pelotti monia periaatteessa tuotteista kiinnostuneita."

Syvänen totesi, että toisin kuin maailmankaupoille, jotka tuovat tuotteensa suoraan kehitysmaista - ilman minkäälaisia välikäsiä ja usein pienissä erissä – ovat tukkuliikkeet ja normaalit kuljetus- ja jakelukanavat reilulle kaupalle elinehto ja toiminnan perusidea. Siten tuotteet tulevat kaikkien saataville.

Lötjöstä hämmensi kuitenkin reilun kaupan merkkijärjestelmä: "Miksi tutusta norsumerkistä ollaan luopumassa, siitähän reilun kaupan tuotteet on tunnistanut?"

"Uusi merkki on kansainvälinen, ja se on käytössä kaikissa 17:ssä merkkijärjestelmään kuuluvassa maassa. Yhteinen merkki helpottaa paitsi kuluttajaa myös pakkaus-ja kuljetusprosesseja", Syvänen selvitti.

Mikä maksaa?


Yleisöä kiinnosti luonnollisesti reilujen tuotteiden korkea hinta. Mistä se johtuu ja kuka hinnasta oikein hyötyy? Kampanjakordinaattori Sari Laaksonen Kepasta koetti valottaa peruskysymystä eli sitä, mikä vallitsevassa maailmankaupassa mättää, mikä siitä tekee epäreilua.

"Maataloustuotteiden ja raaka-aineiden kohdalla vinoutuma johtuu monesta seikasta. Yksi syy ovat kehitysmaille epäedulliset kauppasopimukset, joita valvoo Maailman kauppajärjestö WTO. Teollisuusmaiden asettamat esteet muualta tuleville tuotteille sekä tuet omille viljelijöille ja vientituotteille ovat tehneet kilpailun kehitysmaille mahdottomaksi. Teollisuusmaiden tuetut tuotteet ovat halvempia jopa kehitysmaiden kotimarkkinoilla", Laaksonen selitti.

"Toinen suuri syy on perusraaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen raju lasku. Vuosina 1980-2000 ne tippuivat lähes 70 prosenttia. Yli 50 kehitysmaan vientitulot ovat riippuvaisia enintään kolmesta tällaisesta perushyödykkeestä. Jokainen voi laskea lopputuloksen. Osin hintakriisi johtuu rakenteellisesta ylituotannosta – liian monia maita kehotettiin samanaikaisesti ratkaisemaan velkaongelmansa vaikkapa kahvilla – mutta myös siitä, että ennen vapaakauppaa valtiot vakauttivat perushyödykkeiden hintoja."

Reilu kauppa pyrkii tietyllä tavalla samanlaiseen vakauttamiseen, mutta nyt sitä eivät tee valtiot vaan kuluttajat maksamalla tuotteista maailmanmarkkinahintaa korkeamman hinnan. Tuottaja sitoutuu tiettyihin ympäristö- ja työlainsäädäntöehtoihin, ja järjestelmä puolestaan takaa, että reilu kauppa -merkillä varustetuista tuotteista palautuu viljelijälle toimeentuloon riittävä korvaus.

"Tuottajia olisi tulossa jatkuvasti lisää, mutta kaikkia ei voida ottaa järjestelmään mukaan, sillä kysyntää ei vielä ole tarpeeksi", Tuulia Syvänen kertoi.

Pukeutuisitko banaaniksi?


Tiedonjakamisen ohella Reilu kauppa tutuksi -kiertueen tavoitteena on aktivistien etsiminen. Porin tilaisuudessa vapaaehtoistoiminnasta oli puhumassa Antti Vähä-Sipilä Reilun kaupan puolesta ry:stä. Porissa ei paikallisyhdistystä vielä ole, joten Vähä-Sipilä ja Syvänen olivat tyytyväiä lopputulokseen: nimiä kertyi kourallinen postituslistalle.

"Tämä on hyvä alku. Erityisesti kaksi kertaa vuodessa järjestettävillä Reilun kaupan viikoilla kaivataan paljon vapaaehtoisia. Silloin tuotteita maistatetaan ympäri maata marketeissa."

Eikä kaikkien vapaaehtoisten tarvitse pukeutua reiluksi banaaniksi, toppuuttelivat järjestäjät joidenkin osallistujien pelkoa toimintamuodoista.

"Vaikka se on kyllä tehokas tapa jakaa tietoa. Kävelevä banaani huomataan väkijoukoissa, ja sen luokse tullaan helposti ihmettelemään, mistä oikein on kyse."

Lisätietoja ja kiertueen aikataulu: www.reilukauppa.fi

 

Reilu kauppa pähkinänkuoressa

reilun kaupan logo
Reilun kaupan tuotteet tunnistaa nykyään samasta merkistä kaikissa 17:ssä maassa, joissa tuotteita on saatavissa.
Ajatus reilusta kaupasta lähti liikkeelle Meksikosta vuonna 1988, kun paikalliset viljelijät sanoivat hollantilaisille kehitysyhteistyöntekijöille, että ennemmin kuin kehitysapua, he kaipaavat työstään korvausta, jolla tulee toimeen.

Merkkijärjestelmässä on nyt noin 900 000 tuottajaperhettä eli noin viisi miljoonaa ihmistä yli 40 maassa.

Suomessa tuotteita on ollut vuodesta 1999 lähtien.

Reilun kaupan tuotteiden myynnin arvioidaan olleen vuonna 2002 noin 260 miljoonaa euroa, josta kehitysmaihin palautui 60-70 miljoonaa euroa – noin 35-40 miljoonaa enemmän kuin maailmanmarkkinahinnoilla.

Suomesta reilun kaupan ostoksista kanavoitui vuonna 2002 lisätuloja suoraan tuottajille eli kehitysmaiden maaseuduille yli miljoona euroa.

Reilun kaupan tuotteet maksavat kuluttajille 20-150 prosenttia enemmän kuin perinteisesti tuotetut tuotteet.

Merkkijärjestelmää ylläpitää ja valvoo kansainvälinen kattojärjestö FLO.

Suomessa toimivat julkisin varoin sekä lisenssi- ja jäsenmaksuin toimintansa rahoittava Reilun kaupan edistämisyhdistys sekä vapaaehtoistoimintaan perustuva Reilun kaupan puolesta ry. Yhdistykset tekevät tiivistä yhteistyötä.

Suomessa myytäviä reilun kaupan tuotteita ovat banaanit, kahvi, tee, sokeri, hunaja ja suklaa.