Kuva:
Christian Knospe
Shutterstock
Uutinen

Raportti: Vuonna 2050 ruokaa tarvitaan 70 prosenttia enemmän

Väestön myötä kasvava ruuan tarve pitää ratkoa niin, että samalla parannetaan köyhien asemaa, rajoitetaan metsähakkuita ja vähennetään kasvihuonepäästöjä, todetaan maailman resursseja ja kestävää ruuantuotantoa arvioivassa raportissa.
Sanna Jäppinen
4.12.2013

Maailma tarvitsee vuonna 2050 kaloreissa mitattuna jopa 70 prosenttia enemmän ruokaa kuin tänä päivänä, jotta tuolloin 9,6-miljardinen väestö saadaan ruokittua, todetaan World Resources Instituten, YK:n kehitysohjelman UNDP:n ja ympäristöohjelman Unepin sekä Maailmanpankin tuoreessa raportissa ”World Resources Report: Creating a Sustainable Food Future”.

"Jos ruuantuotannon ekologinen perusta jätetään huomiotta, tulevat seuraukset kalliiksi ympäristölle. Vaikutukset näkyvät maan ja veden laadussa, luonnon monimuotoisuudessa ja ilmastossa", Unepin toimitusjohtaja Achim Steiner toteaa järjestön tiedotteessa.

"Jotta visio oikeasti kestävästä maailmasta toteutuisi, meidän on muutettava tapoja, joilla tuotamme ruokaa ja käytämme luonnonvarojamme. Ekosysteemien elvyttäminen ei ainoastaan lisää tuotetun ruuan määrää vaan se myös parantaa luonnon tilaa, josta ruuantuotanto on riippuvainen."

Ruokahävikki kuriin

Raportissa annetaan suosituksia sekä kulutuksen vähentämiseksi ja kulutustottumusten muuttamiseksi että ruuantuotannon parantamiseksi. Suurta muutosta kaivataan varsinkin roskiin ja jätteeksi päätyvän ruuan määriin: hukkaan menee vuosittain kaloreissa mitattuna 25 prosenttia ihmisravinnoksi tuotetusta ruuasta eli yli 1,3 miljardia tonnia. Rahallinen arvo on noin 1000 miljardia dollaria.

Puolittamalla hukkaan päätyvän ruuan määrä vuoteen 2050 mennessä kurottaisiin nykytilanteen ja tarvittavan ruokamäärän välistä kuilua umpeen 20 prosenttia, raportissa todetaan. Kehitysmaissa kaksi kolmasosaa hävikistä syntyy sadonkorjuun sekä ruuan käsittelyn ja varastoinnin yhteydessä, ja teollisuusmaissa puolet ruokajätteestä on kuluttajien aiheuttamaa.

Merkittävä vaikutus on myös ihmiskunnan ruokavalion muokkaamisella: nykytrendin jatkuessa lihansyönti tulee kasvamaan globaalisti jopa 80 prosenttia vuosien 2005-2050 välillä. Jos varsinkin teollisuusmaissa vähennettäisiin eläinkunnan tuotteiden kysyntää, voitaisiin tutkimuksen mukaan säästää satoja miljoonia hehtaareja metsää, joka tarvittaisiin laidunmaaksi.

Lisäksi huomiota on kiinnitettävä lapsiluvun määrään, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa väestönkasvu on nopeaa. Nykytahdilla maanosan on lisättävä viljantuotantoa jopa kolminkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Raportin mukaan syntyvyyteen vaikutetaan parhaiten kouluttamalla tyttöjä, vähentämällä lapsikuolleisuutta ja tarjoamalla naisille parempia lisääntymisterveyspalveluja. Syntyvyyttä vähentämällä voidaan ruokakuilua kaventaa 25 prosentilla ja samalla parantaa varsinkin naisten taloudellista ja sosiaalista asemaa.

Pienviljelijää ei jätetä

Ruuantuotannon tehostamiseksi raportissa suositellaan muun muassa maan- ja vedenkäytön järkevämpää yhteensovittamisesta, kuten maatalouden ja metsänhoidon yhdistämistä, sekä laidunmaiden tuottavuuden kohentamista. Tällä hetkellä karjan laitumena käytetyn maan pinta-ala on kaksi kertaa suurempi kuin viljelysmaan ala. 

Maidon- ja lihantuotantoa voidaan parantaa esimerkiksi vuorottelemalla laidunalueiden paikkaa ja antamalla siten kasvillisuudelle tilaisuus elpyä, parantamalla karjan terveydenhuoltoa sekä istuttamalla laitumille puita ja typpeä sitovia pensaita, jotka vähentävät eläinten stressiä ja parantavat ruohon laatua.

Raportin mukaan olisi myös syytä kiinnittää ympäri maailmaa huomiota sellaisiin hylättyihin maa-alueisiin, jotka on aikanaan kaluttu loppuun ravinteista. Näitä alueita olisi nyt pyrittävä elvyttämään sen sijaan, että vallataan aina vain lisää maa-alaa ruuantuotantoon.

Maanviljelys on monissa kehitysmaissa edelleen pääelinkeino, ja raportissa muistutetaan, että moni köyhä pienviljelijä kykenee saavuttamaan vain osan maalänttinsä potentiaalisesta tuotosta.

"'Yhtäkään viljelijää ei jätetä' -asenne on nyt tarpeen. Naiset tuottavat kehitysmaissa 60-80 prosenttia viljasadosta, joten asennetta voitaisiin alkaa toteuttaa käytännössä kaventamalla sukupuolten välistä kuilua maataloudessa", UNDP:n Helen Clark toteaa. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että naisilla on samat taloudelliset ja maaoikeudet kuin miehillä ja samat mahdollisuudet hankkia esimerkiksi siemeniä ja lannoitteita viljelmilleen.