Uutinen

Raportti: ruokaa dumpataan kehitysmaihin jopa 40 prosentin alennuksella

Maataloustuotteiden kauppaaminen tuotantokustannukset alittavilla hinnoilla vie leivän maailman köyhimmiltä ihmisiltä, varoittaa tuore tutkimusraportti. Se syyttää erityisesti Yhdysvaltoja viljelykasvien dumppaamisesta ulkomaille.
IPS
24.2.2003

Polkumyynti koskee monia tärkeimpiä ruokakasveja, ja hintaerot ovat "sokeeraavia", sanovat yhdysvaltalaisen Maatalous- ja kauppapolitiikan instituutin (IATP) raportin laatijat pääjohtaja Mark Ritchie, johtaja Sophia Murphy ja maatalousekonomisti Mary Beth Lake.

Korkeimmat, 40:tä hipovat alennusprosentit löytyvät nykyisin vehnän ja soijan hinnoista. Puuvillaa myytiin vuonna 2001 jopa 57 prosentin alennuksella. Maissin alennukset liikkuvat 25-30 prosetissa, ja riisin hinta on asettunut noin 20 prosenttia tuotantokustannuksia alemmas. Kyse on epäreilusta kilpailusta, joka rikkoo Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjä. Lisäksi ilmiö on yksi haitallisimmista vääristymistä kansainvälisillä markkinoilla, IATP sanoo.

Murphyn mukaan dumppaus näivettää erityisesti kehitysmaiden maataloutta, jolla on monta keskeistä tehtävää: ruokaturvan ylläpitäminen, leipäpuun tarjoaminen maaseutuväestölle, köyhyyden vähentäminen ja kaupan lisääminen. "Dumppaus ajaa kehitysmaiden viljelijät ulos heidän omilta kotimarkkinoiltaan. Tätä tapahtuu kaikkialla maailmassa Jamaikasta Burkina Fasoon ja Filippiineille", Murphy selittää. Yhtä lailla ahtaalle joutuvat ne kehitysmaiden viljelijät, jotka tuottavat vientiä varten. Heidänkin tuotteensa törmäävät maailmalla halvempiin kilpailijoihin.

Raportin mukaan monet maat ovat sietäneet polkumyyntiä vuosikaudet, mutta nyt ne ovat alkaneet tutkia, rikkooko Yhdysvallat kansainvälisen kaupan sääntöjä. Esimerkiksi Brasilia harkitsee valituksen jättämistä WTO:hon Yhdysvaltain puuvillakaupasta. Kanada asetti 2001 yhdysvaltalaisen maissin tuonnille sekä tasoitus- että dumppaustullin.

WTO:ssa on vuodesta 2000 lähtien neuvoteltu maatalouskauppaa koskevan sopimuksen uudistamisesta, ja tuloksia on määrä syntyä vuoden 2004 loppuun mennessä. Neuvotteluja on jarruttanut useimpien teollisuusmaiden haluttomuus luopua maatalouden suojamekanismeista. Tukiaisilla maatalouttaan pönkittävät ahkerimmin Euroopan unionin jäsenmaat, Japani, Etelä-Korea, Norja ja Sveitsi.

WTO:n maatalouskomitean on määrä hyväksyä huhtikuun alkuun mennessä uudet säännöt neuvottelujen toisen vaiheen pohjaksi. Menossa on ankara kädenvääntö maatalouskaupan vapauttamisesta. IATP julkisti Yhdysvaltain maataloustuotteiden polkumyyntiä käsittelevän raporttinsa ajankohtana, joka on sen mukaan "kriittinen" WTO:n 145 jäsenmaalle. "Maataloussopimuksen uudistamisen pienin hyväksyttävä tulos on kieltää dumppaus maailman maatalousmarkkinoilla", raportissa vaaditaan.

IATP muistuttaa, että Yhdysvallat on itse kärkkäimmin puolustanut tuontitullien kaltaisia toimia, joilla estetään liian halpoina pidettyjen tuotteiden pääsy sen markkinoille. Tuoreen esimerkin tarjoavat USA:n viime vuonna säätämät teräksen tuontitullit. IATP:n mukaan Washingtonin kiinnostus halpatuonnin torjuntaan lakkaa kuitenkin maataloudesta puhuttaessa.

Laitos kehottaa lopettamaan maatalouden vientituet välittömästi ja pitämään alihintaiset tuotteet pois maailmanmarkkinoilta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sen mukaan kansainvälisten kauppasääntöjen kiristämistä, joten pallo siirtyy WTO:lle.