Uutinen

Raportti: Oppeja kestävään talouskasvuun

13 maailman maata on onnistunut pitämään yllä vähintään seitsemän prosentin talouskasvua yli 25 vuoden ajan. Köyhyyden voittaminen on mahdollista muillekin, todetaan tuoreessa raportissa.
Eeva Eronen
23.5.2008

Mikä on yhteistä Etelä-Korealle, Maltalle, Thaimaalle, Indonesialle ja Botswanalle? Pitkään, yli neljännesvuosisadan jatkunut vahva, yli seitsemän prosentin vuotuinen talouskasvu.

Niiden lisäksi köyhyydestä ovat onnistuneet kiipeämään myös Brasilia, Kiina, Hong Kong, Japani, Malesia, Oman, Singapore ja Taiwan, selviää Maailmanpankin sekä Kasvun ja kehityksen komission (the Commission on Growth and and Development) tuoreesta raportista.

Kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen teossa on ollut mukana lukuisia poliitikkoja myös kehitysmaista. Maailmanpankin mukaan raportin takana olevat "maailman politiikan huippunimet ja ajattelijat" uskovat, että kehityskulku voidaan toistaa muualla. Raportin päätarkoitus onkin antaa kehitysmaiden poliitikoille suuntaa kestävälle kasvu-uralle.

Jollei sitä löydetä, köyhyydessä elävien määrä voi kaksinkertaistua nykyisestä kahdesta miljardista ihmisestä neljään miljardiin ennen vuotta 2050, raportti varoittaa.

Maailmantalous avainsana

Komeaan kasvuun yltäneet maat ovat hyvin erilaisia, mutta niistä kaikista on löydettävissä ainakin viisi yhteistä piirrettä. Päällimmäinen on se, että ne kaikki hyödynsivät globaalin talouden mahdollisuuksia.

"Näin nopea kestävä kasvu ei ollut mahdollista ennen vuotta 1950, ja se mahdollistui, koska maailmantalous tuli avoimemmaksi ja yhtenäisemmäksi", raportissa arvioidaan. Maat hyötyivät maailmantaloudesta kahdella tapaa: ne imivät ulkomailta itselleen ideoita, teknologiaa ja tietotaitoa, ja myivät ulos, mitä muu maailma kaipasi.

Yhteistä maille oli myös se, että ne onnistuivat keräämään investointeja ja antoivat markkinoiden huolehtia resurssien jakautumisesta. Lisäksi kaikki saavuttivat makrotaloudellisen vakauden ja niiden hallitukset olivat luotettavia ja työhönsä sitoutuneita.

Neuvoja Afrikalle ja Etelä-Amerikalle

Yleisten oppituntien lisäksi raportissa annetaan suosituksia kasvusta jälkeen jääneille Saharan eteläpuoliselle Afrikalle ja Latinalaiselle Amerikalle.

Yksi Afrikalle annetuista neuvoista kannustaa maita alueelliseen yhteistyöhön ja integraatioon. Tätä pidetään erityisen tärkeänä sisämaassa oleville maille. Saharan eteläpuolisten maiden tulisi myös huolehtia siitä, että niiden asukkailla on mahdollisuudet turvalliseen säästämiseen ja luoton saamiseen. Lisäksi luonnonvaroja pitäisi hyödyntää paremmin ja kestävämmin.

Suositukset Afrikan nostamisesta jaloilleen eivät koske vain Afrikkaa; raportti vaatii, että Pohjoinen takaisi Afrikan teollisuustuotteille kauppahelpotuksia, jotta se pääsisi kauppaan mukaan myöhäisestä aloituksesta huolimatta. Teollisuusmailta kuulutetaan myös rahoitusapua peruskoulutuksen järjestämiseen.

Latinalaista Amerikkaa taas ohjastetaan siirtymään enemmän tieto- ja pääomapohjaiseen talouteen, minkä lisäksi maanosaa kannustetaan nostamaan säästämisastettaan.

Maanosaa kiusaavat suuret tuloerot, ja raportissa muistutetaan siitä, että tulojen tasaaminen ja palveluiden takaaminen köyhemmille kannattaa.

Kasvu tulee joka tapauksessa jakaa, muistuttaa yksi kirjoittajista, Robert Solow: "Hallinto ja johtajat eivät onnistu työssä yksinään, jolleivät ne saa yleistä tukea suurelta osalta väestöä".

Lisää tietoa aiheesta