Uutinen

Raportti: Kaivonkansilla poljetaan työntekijöiden oikeuksia

Finnwatchin mukaan valurautaiset kaivonkannet tulevat Suomeen etupäässä Intiasta ja Kiinasta. Intiassa suurimman osan valmistaa vuokratyövoima lähes vailla oikeuksia. Suomen kunnat eivät tiedä, että eettisiä mahdollisuuksiakin on.
Esa Salminen
20.8.2009
ESA SALMINEN
katukaivo

Valurautaiset kaivonkannet ovat ajallemme tyypillinen tuote: ne ovat niin yksinkertaisia ja helppoja valaa, ettei niitä juuri enää tehdä Suomessa. Intialaiset ja kiinalaiset valajat tekevät saman työn niin paljon halvemmalla, että painavan raudan laivaamisenkin jälkeen kansien teettäminen Aasian nousevissa talouksissa kannattaa.

Finnwatchin 19. elokuuta julkaiseman Kaukomailta kotikatuun -raportin mukaan työolot Intian valimoissa ovat surkeat, ja valtaosa valajista on vuokratyövoimaa. Heitä ei löydy yritysten rekistereistä, eikä heillä juuri ole Intian työlain suojaa.

Välittäjät vetävät välistä

"Työvoiman välittäjät hakevat kylistä miehiä lyhyille työkeikoille valimoihin. He lupaavat köyhille viljelijöille työtä ja ottavat itse jopa kolmanneksen näiden palkoista", kuvaa Finnwatchin raportin Intia-osuuden tehnyt Jonathan Ewing.

Ewingin mukaan valimoiden johtajat väistävät vastuunsa työsuojelusta ja työntekijöiden oikeuksista kuten työajoista, lomista ja palkkauksesta sanomalla, että on työvoiman välittäjien asia pitää huolta niistä.

"Työntekijöitä käytetään systemaattisesti hyväksi. On kovaa koettaa ruokkia perhettä maassa, jossa halpaa työvoimaa on tarjolla runsaasti", työntekijöitä etupäässä salaa jututtanut Ewing kertoo.

Suurin osa työntekijöistä käsittelee sulaa rautaa ilman suojavaatteita - tai edes kenkiä. Työnantajat sanoivat Ewingille, etteivät maalaiset suostuisi kulttuurisista syistä käyttämään hengityssuojia tai muuta vaatetusta, vaan pitäisivät kehotuksista huolimatta perinteistä lanteille kietaistua puuvillakangasta. Ewingin haastattelemat työntekijät kuitenkin sanoivat että ottaisivat suojat mielellään, jos niitä olisi tarjolla.

Suomen kunnissa riittämättömät tiedot

Kuntien vesilaitokset tilaavat yleensä kaivonkannet joko suoraan kansien maahantuojilta tai sellaisten yritysten kautta, jotka valmistavat kokonaisia kaivoja kansineen.

Suomalaisten kuntien on vaikeaa selvittää kansistojen ketjua loppuun saakka, mikä ei ole Jonathan Ewingin kokemuksia kuunnellessa ihme. Ewing joutui selvittämään salapoliisin tavoin, mikä monista vieri vieressä nököttävistä valimoista kulloinkin tuotti kansia mihinkin.

Finnwatchin mukaan kuntien hankintaviranomaisilla on usein halukkuutta ottaa huomioon hankintojen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, mutta tietoa ei ole riittävästi. Monet eivät esimerkiksi tiedä, että hankintalaki mahdollistaa taloudellisten ja laatukriteerien lisäksi myös sen, että katsotaan miten ja millaisissa työoloissa tuotteet on valmistettu.

Eettisyys on poliittinen valinta

Positiivisiakin esimerkkejä löytyy. Syksyllä 2008 Helsingin Vesi sisällytti katukansistojen toimitusta koskevaan tarjouspyyntöön vaatimuksen todistuksesta, että EU-alueen ulkopuolella olevissa tuotantolaitoksissa toiminta on sosiaalisesti vastuullista. Mukana ei saa olla lapsityövoimaa eikä pakkotyötä, ja terveys- ja turvallisuusasiat tulee olla kunnossa. Helsinki vaatii myös, että valimoissa noudatetaan työaikoja ja lainmukaista palkkausta.

Kuntien hankintojen eettisyydestä vastaavat viime kädessä valtuustot. Helsingin Veden päätöstäkin on siivittänyt Helsingin kaupunginvaltuuston ponsi.

Jos kunta suosii eettisiä valintoja ja edistää Reilun kaupan tuotteita, se voi hakeutua myös Reilun kaupan kunnaksi. Utajärven kunta oli Suomen ensimmäinen Reilun kaupan kunta, ja sen jälkeen myös Espoo, Pori ja Tampere ovat saaneet saman arvonimen.

Tutkimuksen toteuttanut Finnwatch on toiminut vuodesta 2002 kansalaisjärjestöjen yhteistyöverkostona, jota on isännöinyt Suomen luonnonsuojeluliitto. 19. elokuuta 2009 Finnwatchista tuli rekisteröitynyt yhdistys. Finnwatch ry:n perustajajäseniä ovat Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Kirkon Ulkomaanapu, Maan ystävät, Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ja Suomen luonnonsuojeluliitto.

Lisää tietoa aiheesta