Uutinen

Prosessi oikeudenmukaisen globalisaation puolesta jatkuu

Helsinki-konferenssi yllyttää hallituksia, yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä yhteistyöhön, kirjoittavat Suomen ja Tansanian ulkoministerit.
Erkki Tuomioja Jakaya M. Kikwete
4.9.2005

IPS -- Kun käynnistimme Helsinki-prosessin kaksi vuotta sitten, ajatuksenamme oli lähentää pohjoista ja etelää toisiinsa ja koota yhteen erilaiset ryhmät, joita globalisaation haasteet koskettavat.

Globalisaation tarjoamat mahdollisuudet ovat itsestään selviä, mutta meidän on löydettävä entistä tehokkaampia keinoja hallita ja ohjata sitä, jotta hyödyt leviävät aiempaa tasaisemmin kansallisesti ja kansainvälisesti.

Ei ole olemassa maailmanhallitusta, eikä sellaisen perustaminen tunnu realistiselta. Siksi globalisaation hallinta on järjestettävä toisin.

***

Helsinki-prosessin perusoletus on, että koska globalisaatio ylittää valtioiden rajat, sen hallinta edellyttää samaa ja vaatii erilaisten sidosryhmien - hallitusten, kansalaisjärjestöjen, yritysten, kansainvälisten organisaatioiden, akateemisen maailman ja median - mukanaoloa.

Kaikilla ryhmillä on mielestämme tärkeä rooli globaalien ongelmien ratkaisussa ja jo tehtyjen sitoumusten täyttämisessä. Hallitukset voivat sopia säännöistä ja laillisista puitteista, elinkeinoelämä tarjoaa usein teknisiä ratkaisuja ja tietotaitoa tehokkaan ongelmanratkaisun avuksi ja kansalaisyhteiskunnalla on kyky lisätä tietoisuutta ja herätellä poliittista tahtoa.

Erilaisten kumppaneiden ei välttämättä tarvitse päästä yksimielisyyteen jokaisesta yksityiskohdasta voidakseen työskennellä yhdessä - syyllisten etsinnän sijasta tehtävänä on löytää yhteisiä ratkaisuja polttaviin ongelmiin.

Meillä on ollut kunnia johtaa yhdessä puhetta korkean tason Helsinki-ryhmässä, joka aloitti työnsä tammikuussa 2004. Sen kokouksissa keskusteltiin laajasta aiheiden kirjosta aina turvallisuudesta ihmisoikeuksiin ja kehityksestä ympäristönsuojeluun. Ryhmän loppuraportissa tarjoamme yhtäältä monitoimijayhteistyötä globaaliin ongelmanratkaisuun ja toisaalta listaamme aiheet, joihin tätä lähestymistapaa tulisi kiireesti soveltaa.

Valittu lähestymistapa tarjoaa mielestämme useita etuja:

  • Se yhdistää eri tahojen voimat laajentaen samalla "omistajuutta" ja sitoutumista.
  • Se auttaa ohittamaan pattitilanteet keskittymällä syyttelyn sijasta etsimään käytännöllisiä askeleita eteenpäin.
  • Sitä voidaan soveltaa erityisongelmien ratkaisuun ja eri toimijoiden roolijaon suunnitteluun, samoin kuin laajempiin kysymyksiin rakentamalla luottamusta ja yhteisymmärrystä hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavien toimijoiden välille.

Lyhyesti sanottuna malli on toimintakeskeinen, mukaan ottava ja voimia antava.

***

Onnistuakseen tällainen yhteistyö vaatii avoimuutta, rehellisyyttä ja kykyä kunnioittaa erilaisia näkemyksiä ja oppia niistä. Pääpaino on pantava yhdistäville tekijöille erottavien sijaan. Yhteistyön ja vuoropuhelun on rakennuttava eri sidosryhmien vahvuuksille eikä heikkouksille. Vuoropuhelun on aina tähdättävä toimintaan, muuten saavutukset jäävät vähäisiksi.

Kaksi vuotta jatkunut Helsinki-prosessi on tuottanut kokemusta vuoropuhelusta ja keskustelua globaalin asialistan painopisteistä.

Jatkossa on kiinnitettävä erityistä huomiota kumppaneiden ja liittolaisten etsintään, jotta prosessit etenisivät. Toiseksi on välttämätöntä esitellä työmme tulokset kansainvälisille järjestöille, jotta niiden toteuttamiselle saadaan puitteet.

Helsinki-ryhmä suosittaa "pyöreän pöydän ryhmien" muodostamista pohtimaan jatkotoimia eri asia-alueilla, kuten köyhyys ja kehitys, ihmisoikeudet, ympäristö, hallinto sekä rauha ja turvallisuus, jotka esiintyvät myös YK:n vuosituhatjulistuksessa.

Ryhmien haasteena olisi osoittaa Helsinki-prosessin monitoimijayhteistyön tehokkuus kanavoimalla avoin vuoropuhelu yhteisiksi käytännön toimiksi. Vaikka Helsinki-prosessin avainsanoma on monitoimijayhteistyön soveltaminen globaaliin ongelmanratkaisuun, on selvää, että ehdotusten toteuttamisesta lankeaa päävastuu hallituksille. Siksi Suomi ja Tansania ovat jo lähestyneet valittujen hallitusten ryhmää, joka tunnetaan nimellä "Helsinki-prosessin ystävät".

"Ystävät" - Algeria, Brasilia, Britannia, Egypti, Espanja, Etelä-Afrikka, Intia, Kanada, Malesia, Meksiko, Thaimaa ja Unkari - ovat seuranneet läheisesti Helsinki-prosessin työtä, ja niiden ulkoministerit on kutsuttu koolle Helsinki-konferenssin yhteydessä. Toivomme, että siellä sovitaan yhteisistä toimista prosessin viemiseksi eteenpäin.

"Ystävien" ryhmä on jatkossa avoin kaikille kiinnostuneille hallituksille ja muille.

***

Helsingissä 7.-9. syyskuuta järjestettävä Helsinki-konferenssi on otsikoitu Mobilising Political Will (mobilisoidaan poliittista tahtoa). Se huipentaa prosessin, mutta testaa samalla Helsinki-ryhmän suosittelemaa pyöreän pöydän metodia. Toivomme, että eri sidosryhmien kumppanuus vahvistuu, kun ne kokoontuvat yhteisiin vuoropuheluihin ja pöytiin pohtimaan tehtyjen ehdotusten käytännön toteutusta.

Tarkoituksenamme on tarjota Helsinki-prosessin tuloksia kansainväliselle yhteisölle esimerkkinä eri ryhmien keskinäisen luottamuksen vahvistamisesta. Kansainväliseltä yhteisöltä ei puutu ehdotuksia ongelmien ratkaisusta; useimmiten puuttuu poliittista tahtoa, joka takaisi voimavarat niiden toteuttamiseen.

Uskomme, että rakentamalla luottamusta kansainvälisellä tasolla, voimme koota voimat niiden yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen, joihin olemme sitoutuneet.


Kirjoittajista Erkki Tuomioja on Suomen ja Jakaya M. Kikwete Tansanian ulkoministeri.