Uutinen

Professori Väyrysen puhe Kepan 15-vuotisjuhlissa

Jukka Aronen
4.3.2000


Professori Raimo Väyrynen
Notre Damen yliopisto
(Professori Väyrynen toimi Kepan perustavan kokouksen puheenjohtajana 4.3.1985)

Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen vahvistuminen on synnyttänyt globaalin kolmannen sektorin kansallisvaltioiden ja maailmanmarkkinoiden rinnalle. Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan liki 30.000 kansainvälistä kansalaisjärjestöä, joiden lukumäärä lisäksi viisinkertaistui 1990-luvun aikana. Nämä järjestöt täyttävät tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä: niiden arvioidaan antavan enemmän kehitysapua kuin koko YK-järjestelmä ja esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksien tai ympäristöongelmien seuranta ei toimisi lainkaan nykyisellä tehollaan ilman kansalaisjärjestöjen panosta.

Kansainvälisesti aktiivisia kansalaisjärjestöjä ei voi kuitenkaan kuitenkaan niputtaa yhteen, vaan niiden moninaisuus täytyy tunnustaa. Kuten Kepan esimerkki Suomessa osoittaa, kansalaisjärjestöistä on kehitysyhteistyössä tullut tärkeitä julkisesti rahoitettujen hankkeiden toteuttajia. Euroopan unionin humanitaarisesta avusta annetaan 2/3 kansalaisjärjestöjen kautta ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut Lääkärit ilman rajoja -järjestö hankkii puolet budjetistaan hallituksilta.

Perusteena tälle järjestelylle voidaan pitää sitä, että kansalaisjärjestöt usein pääsevät lähemmäksi vastaanottavaa yhteiskuntaa ja voivat kiertää hallitusten byrokratian. Toisaalta järjestöjen suuri määrä luo myös ongelmia. Esimerkiksi Ruandassa ja Kosovossa an arvioitu toimineen enimmillään noin 250 avustusjärjestöä, joiden kokemus ja voimavarat olivat hyvin erilaisia. Kriittisten arvioiden mukaan lähinnä julkisuutta hakeneet pikkujärjestöt itse asiassa vaikeuttivat "ammattiauttajien", mukaan lukien YK:n pakolaiskomissaarin työtä.

Elektroninen tiedonvälitys on mahdollistanut kansalaisjärjestöille aivan uudenlaisia kansainvälisiä yhteistyömuotoja. Tietoa voidaan välittää ilman keskitettyä organisaatiota laajalle ja nopeasti. Kuten Maailman kauppajärjestö WTO:n vastainen laaja mielenosoitus Seattlessa osoittaa, tällaista poliittista prosessia on miltei mahdoton pysäyttää. Kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina toteuttaneet useita positiivisia ja menestyksellisiä toimintakampanjoita, joiden ansiota pitkälle ovat maamiinat kieltävä kansainvälinen sopimus, kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen sekä köyhimpien maiden velkojen anteeksiannon aloittaminen.

Toisaalta erilaiset vastakampanjat ovat olleet pysäyttämässä kansainvälistä investointisopimusta (MAI) sekä Kansainvälisen kauppajärjestön uutta neuvottelukierrosta. Nämä kampanjat ovat pakottaneet kohteena olleita järjestöjä lisäämään avoimmuuttaan ja laajentamaan suhteitaan yhteiskuntaan hallitusten ja yritysten ulkopuolelle. Toisaalta kampanjoiden taustalla on Yhdysvalloissa havaittu myös aika outoja liittoja kuten konservatiivisen ja protektionismia kannattavan tekstiiliteollisuuden antaman taloudellinen tuki globalisaatiota vastustaville kansalaisjärjestöille.