Uutinen

Presidentti etsii oikeudenmukaista globalisaatiota

Tasavallan presidentti Tarja Halonen kutsui keskiviikkona presidentinlinnaan laajan joukon politiikan, hallinnon, talouselämän ja kansalaisjärjestöjen edustajia keskustelemaan ihmiskasvoisemmasta globalisaatiosta. Väittelyä herätti erityisesti kansainvälisten rahoituslaitosten ja YK:n rooli luotaessa maapalloistumiselle uusia normeja.
Eija Palosuo
14.11.2002

Viime helmikuussa aloitti työnsä Kansainvälisen Työjärjestön (ILO) asettama globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio, jonka puheenjohtajina toimivat presidentti Tarja Halonen sekä Tansanian presidentti Benjamin Mkapa. Maailmankomission tehtäväksi määriteltiin kansainvälisen vuoropuhelun herättäminen ideoista, joiden avulla globalisaatiota voitaisiin ohjata oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan.

Eräs tapa kerätä ideoita ovat kansalliset keskustelutilaisuudet, jollaisen Halonen kutsui keskiviikkona koolle presidentinlinnaan. Yli neljänkymmenen osallistujan joukossa oli poliitikkoja, virkamiehiä, yritysjohtajia, tutkijoita, journalisteja ja järjestöjen edustajia. "Ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei nykyisen menon pidä antaa jatkua", sanoi presidentti avauspuheenvuorossaan - ja siitä lienee vallinnut yksimielisyys myös keskustelijoiden joukossa. Ratkaisujen suhteen tilanne ei sitten ollutkaan yhtä selkeä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä globalisaation yhteisölliseen hallintaan, "global governance", päästään jatkossakin hallitustenvälisen yhteistyön pikemmin kuin jonkin maailmanhallitus-utopian avulla. Tässä työssä tarvitaan myös kansalaisjärjestöjä, jotka jo nyt ovat osoittaneet tarpeellisuutensa ja vaikutusvaltansa. Tuomiojan mukaan oli tavallaan hyvä, että Seattlen WTO-kokous epäonnistui tavoitteissaan, sillä myöhemmin vastaavassa kokouksessa Dohassa myös kehitysmaiden näkökulmat olivat ehtineet vaikuttaa neuvottelujen agendaan. Tuomioja myös kyseenalaisti valtiovarainministeriön keskeisen aseman Maailmanpankkia ja IMF:iä koskevien asioiden hoidossa, koska talouden vaikutukset ulottuvat yhä laajemmalle yhteiskuntaan globalisaation edetessä.

Professori Raimo Väyrysen esittämät keinot globalisaation suitsimiseksi - institutionaaliset reformit sekä kansainvälisen normiston luominen - herättivät runsaasti väittelyä. Professori Heikki Patomäki piti Maailmanpankin ja IMF:n uudistamista mahdottomana, ja hän vaati niiden syrjäyttämistä kokonaan. Kepan toiminnanjohtaja Folke Sundman ei yhtynyt Patomäen ajatukseen, vaan uskoi reformien välttämättömyyteen.

Normien luomisen Sundman katsoi luontevimmin kuuluvan YK:lle. Vanhat aloitteet talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) vahvistamisesta tai uuden taloudellisen turvaneuvoston perustamisesta tulisi Sundmanin mielestä ottaa vakavaan harkintaan: "Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan", hän huomautti.

Ongelmia löytyy myös lähialueilta



Ministeri Sauli Niinistö toi esille ristiriidat, joita odotukset talouskasvusta kehitysmaissa ja esimerkiksi luontoarvojen suojelusta tuovat mukanaan. Niinistön mukaan "ei ole olemassa ihmisryhmää, joka ei esittäisi vaatimuksia taloudellisista eduista". Itsekkyys on näkynyt myös kehitysyhteistyöpolitiikassa, jota länsimaat ovat harjoittaneet valikoiden entisissä siirtomaissaan ja höystäneet omaa vientiteollisuuttaan edistävillä sopimuksilla. Samaan aikaan kansalaisten luottamus kehitysavun toimivuuteen on kärsinyt koettujen epäonnistumisten vuoksi. Tulevaisuudessa Niinistö kannattaa mm. avun ehdollistamista hyvään hallintoon.

Europarlamentaarikko Astrid Thors kumosi väitteen siitä, etteikö kehitysyhteistyöllä olisi viime vuosikymmenellä saatu paljon hyvääkin aikaan, ja muistuttaa sen poliittisesta ulottuvuudesta lähimenneisyydessämme. "Sen jälkeen kun kylmä sota päättyi, myös kehityspolitiikan tulokset ovat parantuneet. Toisaalta avun määrä samalla väheni - mitä tämä siis kertoo todellisista motiiveistamme?" Thors heitti. Kehitysavun ehdollistamisessa demokratiaan hän kaipasi perusteellisempaa ja pitkäjänteisempää otetta, ja siteerasi ghanalaista ystäväänsä: "Kun olette saaneet demokraattiset vaalit aikaan jossakin maassa, siirtykää seuraavaksi tukemaan oppositiota!"

Lopulta keskustelu globalisaatiosta tuotiin oman maan kamaralle, kun maakuntajohtaja Pentti Hyttinen nosti esiin kylmän faktan: maailman toiseksi suurin elintasokuilu sijaitsee omalla itärajallamme. Suomessa miesten keskimääräinen elinikä on 74 vuotta, Karjalassa vain 48 vuotta. "Suomella on tiennäyttäjän rooli siinä, millaisen roolin EU luo laajenemisen myötä avautuvan elintasokuilun käsittelijänä", Hyttinen huomautti.

Myös Huvudstadsbladetin pääkirjoitustoimittaja Björn Månsson halusi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä tapahtuu lähialueillamme. Esimerkkinä hän mainitsi ruotsalaiset ja norjalaiset, Baltiaan laajentuneet mediajätit: "Jopa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta noissa maissa on loukattu", Pohjoismaiden Journalistiliitossa toiminut Månsson tiesi. "Meidän olisi vähintäänkin syytä kiinnittää huomiota siihen, miten omat läntiset yrityksemme globalisaation myötä käyttäytyvät."