Brasilialaisia poikia.
Kuva:
Yosef Hadar
Maailmanpankki
Uutinen

Poistuuko globaali köyhyys vuoteen 2030 mennessä?

YK ja Maailmanpankki haluavat päästä eroon äärimmäisestä köyhyydestä 15 vuodessa, mutta se saattaa onnistua vain, jos taloudelliseen epätasa-arvoon puututaan, kirjoittaa The Economist -lehti.
Jukka Aronen
27.2.2015

Maailmanpankki asetti itselleen toissavuonna kunnianhimoisen tavoitteen: toimia niin, että globaali köyhyys poistuu seuraavan 15 vuoden aikana.

Samanlaisia ajatuksia on heitetty myös YK:ssa. Tänä vuonna päätettävien niin sanottujen kestävän kehityksen tavoitteiden (jotka tunnetaan myös Post 2015 -tavoitteina) ykköstavoitteeksi on muotoutumassa "köyhyyden lopettaminen kaikissa muodoissaan ja kaikkialla" vuoteen 2030 mennessä.

Brittiläinen The Economist -lehti kirjoitti viime numerossaan, että ajatus näin kunnianhimoisista tavoitteista syntyi todennäköisesti niin sanottujen vuosituhattavoitteiden menestyksestä: tavoitteeksi asetettu köyhyyden puolittaminen (vuoden 1990 tasosta) toteutui jo vuonna 2010 — viisi vuotta edellä aikataulusta.

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä onnistuttiin siis pudottamaan 36 prosentista 18 prosenttiin kahdessa vuosikymmenessä. 

Maailmanpankin uusi tavoite tiivistyy alle 1,25 dollarin päiväansioilla toimeentulevien määrän nollaamiseen. Tai ei oikeastaan nollaamiseen, vaan leikkaamiseen kolmen prosentin tasolle.

Näin siksi, että pankin ekonomistit uskovat jonkinlaisen "köyhyyskitkan" säilyvän. Yhteiskunnat ovat ennalta-arvaamattomia, ja aina jossain päin maailmaa saattaa jokin kansanosa tippua köyhyysrajan alapuolelle yllättävien poliittisten tai taloudellisten syiden vuoksi.

Kaksi eri laskutapaa

Radikaalilta kuulostavan leikkaustavoitteen voi The Economistin mukaan ymmärtää kahta eri ajatusreittiä pitkin.

Ensimmäinen tapa on laskea kylmästi, montako prosenttia köyhyys on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana ja olettaa, että se tulee laskemaan samaa vauhtia jatkossakin.

Tulokseksi saadaan prosenttiyksikön lasku per vuosi aina 1980-luvulta lähtien. Ja kun janaa jatketaan eteenpäin, päästään alle kolmen prosentin vuonna 2030.

Toisessa laskutavassa tarkastellaan, paljonko kehitysmaiden kulutuksen pitäisi kasvaa, jotta kolmen prosentin köyhyystavoitteeseen päästäisiin.

Tällä tavalla laskettuna voidaan todeta, että tavoite saavutettaisiin noin neljän prosentin keskimääräisellä vuosittaisella kulutuksella — vauhdilla, johon on päästy vuonna 1999 ja joka jatkuu yhä.

Liikaa optimismia

The Economist pitää kuitenkin kumpaakin laskutapaa ongelmallisena ja perustaa kritiikkinsä Maailmanpankin omiin laskelmiin.

Ensimmäinen visio — prosenttiyksikön tasainen pudotus vuosi toisensa jälkeen — on hyvin optimistinen.

Vuonna 1990 maailmassa eli valtava joukko ihmisiä juuri 1,25 dollarin tulotason alapuolella. Tarvittiin vain suhteellisen pieni panos, jotta heidät kyettiin nostamaan köyhyysrajan yli — ja näin onnistuttiin tekemään suuriväestöisissä maissa kuten Kiinassa ja Intiassa.

Nyt köyhien määrä on suhteellisesti pienempi, ja he asuvat maissa, joilla on kroonisia talousongelmia. Siksi heidän nostamisensa marginaalista ja köyhyydestä voi osoittautua paljon vaikeammaksi.

Jälkimmäinen, henkilökohtaista kulutusta mittaava laskutapa jättää pankin tutkijoiden mukaan huomiotta, että köyhimmillä alueilla väestö kasvaa nopeammin kuin muualla. Toisaalta myös kulutuksella on taipumus kasvaa keskivertoa heikommin juuri köyhissä maissa, kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Ja juuri niissä maissa tulot ovat jakautuneet epätasaisemmin kuin muualla.

Kun kaikki nämä kolme tekijää — väestönkasvu, kulutuksen jakautuminen ja taloudellinen epätasa-arvo — otetaan huomioon, ekonomistit arvioivat, että globaali köyhyysaste vuonna 2030 tulisi olemaan 8,5 prosenttia.

Tämäkin olisi hyvä pudotus nykyisistä luvuista, mutta kaukana tavoitteeksi asetetusta kolmesta prosentista.

Eroon taloudellisesta epätasa-arvosta

The Economist muistuttaa, että Maailmanpankin omassa, tammikuun puolivälissä julkistetussa “Global Economic Prospects” -raportissa vuoden 2030 köyhyysarvioksi esitetään viittä, ei kolmea, prosenttia.

Mutta löytyy Maailmanpankista myös tutkijoita, joiden mielestä köyhien määrä vuonna 2030 voisi olla jopa alle kolme prosenttia.

Christoph Lakner, Mario Negre ja Espen Beer Prydz sanovat tutkimuksessaan, että parhaimpaan tulokseen päästäisiin "jakamalla vaurautta".

Jos köyhimmissä maissa onnistuttaisiin suuntamaan talouskasvua niin, että pienituloisimman 40 prosentin väestönosan talous kasvaisi pari prosenttiyksikköä keskiarvoa nopeammin, köyhyys voisi laskea jopa 2,7 prosenttiin 15 vuodessa.

Tässä mallissa taloudellista epätasa-arvoa lievitettäisiin myös satsaamalla esimerkiksi maaseudulla asuvien köyhien teihin ja terveydenhuoltoon.

Pelkkä talouskasvu ei siis yksistään riitä köyhyyden nujertamiseen, tiivistää The Economist.