Lääkärikäynnillä.
1990-luvun lopulla amerikkalaiset lääkejätit vaativat köyhiltä kehitysmailta tähtitieteellisiä summia kehittämistään - ja luonnollisestikin patenttisuojatuista - uusista aids-jarrulääkkeistä. Etelä-Afrikka päätti toimia patenttisuojaa vastaan.
Kuva:
IStock
Uutistausta

Plagiointi ei aina ole pahasta - se voi myös vauhdittaa kehitystä

Monille köyhille maille rikkaissa maissa tehtyjen keksintöjen plagiointi voi olla jopa ainoa tapa päästä käsiksi siihen teknologiaan, jota ne taloutensa kehittämiseksi tarvitsevat.
Christer K. Lindholm
14.6.2018

Tuoreimmassa kauppakiistassa Kiinan kanssa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on syyttänyt kiinalaisia muun muassa amerikkalaisyritysten immateriaalioikeuksien loukkaamisesta.

Selkokielellä tämä tarkoittaa, että kiinalaisyritykset ovat luvatta valmistaneet kopioita patenttisuojatuista amerikkalaistuotteista, ja siten päässeet "vapaamatkustajina" hyötymään amerikkalaisyritysten tekemistä investoinneista tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen - eikä varmasti viimeinen - kerta, kun immateriaalioikeudet aiheuttavat kauppapoliittisia kiistoja. Tällaisia kiistoja on esiintynyt säännöllisin välein siitä lähtien, kun kansainvälisiä immateriaalioikeuksia turvaava TRIPS-sopimus solmittiin vuonna 1994.

Ja lähes poikkeuksetta köyhät maat ovat näissä kiistoissa olleet syytettyjen penkillä, kun taas syyttäjinä ovat olleet rikkaat maat ja niiden suuret, monikansalliset yritykset.

Immateriaalioikeudet kattavat laajan kirjon oikeudellisia sopimuksia, aina kirjallisuuden ja musiikin tekijänoikeuksista suuryritysten kansainvälisiin patentteihin. Näiden patenttien tarkoituksena on varmistaa, että uusien tuotteiden kehittämiseen panostavat yritykset saavat niistä myös riittävän suuren taloudellisen hyödyn.

Ilman patenttisuojaahan jokainen uusi tuote olisi vapaasti kaikkien kopioitavissa heti, kun se tulee markkinoille, mikä heikentäisi yksittäisten yritysten halua sijoittaa suuria summia tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Kukapa haluaisi maksaa maltaita uusien tuotteiden kehittämisestä, jos kerran kilpailijat pääsevät vapaamatkustajina korjaamaan osan voitoista?

Kehitysmaat monopoliyritysten armoilla

Tämä yrityskeskeinen näkemys vahvojen immateriaalioikeuksien välttämättömyydestä hallitsee tänä päivänä niin taloustieteen valtavirtaa kuin kansainvälistä kauppapolitiikkaakin.

Saman näkemyksen mukaan immateriaalioikeuksien loukkauksia katsotaan olosuhteista riippumatta olevan poikkeuksetta pahasta. Ihan näin yksioikoinen tilanne ei kuitenkaan ole.

Patenttisuoja antaa yritykselle tilapäisen monopoliaseman jonkin tuotteen valmistamisessa. Ja kuten jo taloustieteen alkeiskurssilla opetetaan, monopoliasema antaa aina yritykselle mahdollisuuden kasvattaa voittojaan asiakkaiden kustannuksella vaatimalla tuotteistaan ylihintaa.

On sanomattakin selvää, ettei yksikään rationaalisesti toimiva yritys jätä tällaista rahastusmahdollisuutta käyttämättä, etenkin jos monopoliaseman tiedetään olevan vain väliaikainen. 

Vastenmielinen esimerkki tällaisesta rahastusyrityksestä nähtiin 1990-luvun lopulla, jolloin amerikkalaiset lääkejätit vaativat köyhiltä kehitysmailta suorastaan tähtitieteellisiä summia kehittämistään - ja luonnollisestikin patenttisuojatuista - uusista aids-jarrulääkkeistä.

Etelä-Afrikka, joka siihen aikaan kamppaili erittäin vakavan aidsepidemian kanssa, päätti kuitenkin sallia patenttisuojattuja jarrulääkkeitä vastaavien, huomattavasti edullisempien rinnakkaislääkkeiden valmistuksen, mikä johti oikeustoimiin amerikkalaisten lääkeyhtiöiden puolelta.

Myös Yhdysvaltain hallitus yritti omalta osaltaan painostaa Etelä-Afrikkaa lopettamaan rinnakkaislääkkeiden valmistuksen hyvin tietoisena siitä, millaiseen kansanterveydelliseen katastrofiin sellainen päätös olisi johtanut.

Vaikka niin amerikkalaiset lääkejätit kuin Yhdysvaltain hallitus lopulta perääntyivätkin, lopputulema olisi hyvinkin voinut olla toisenlainen – ja miljoonien eteläafrikkalaisten kannalta tuhoisa, ilman tapauksen saamaa laajaa kielteistä julkisuutta.

Immateriaalioikeudet kehityksen esteenä

Vahvat kansainväliset immateriaalioikeudet estävät, tai ainakin jarruttavat, uuden teknologian siirtymisen rikkaiden ja köyhien maiden välillä.

Koska kehittyvillä mailla ei ole, ainakaan kaikkein suurimpia kasvutalouksia lukuun ottamatta, omasta takaa riittävästi resursseja uuden teknologian kehittämiseksi, rikkaiden maiden tuotteiden ja teknologian kopiointi jää usein niiden ainoaksi vaihtoehdoksi.

Jos tämäkin mahdollisuus suljetaan pois puolustamalla rikkaiden maiden suuryritysten immateriaalioikeuksia liian aggressiivisesti, köyhille maille ei juurikaan jää keinoja oman taloutensa kehittämiseksi ja tuotannon jalostusarvon nostamiseksi.

Ja se, että jotkut maat jämähtävät köyhyyteen, koska ne eivät pääse käsiksi uuteen teknologiaan, on puolestaan pois koko maailmantaloudesta.

Tosiasia nimittäin on, että varsin monen taloudellisen menestystarinan taustalta löytyy muiden tekemien keksintöjen kopiointia tai jopa varastamista.