Uutinen

Pikakurssi paikalliseen toimintaympäristöön: Köyhyydenvähentämisstrategiat

Kansalliset köyhyydenvähentämisstrategiat ovat hyödyllistä luettavaa hanketyötä tekeville järjestöille. Niissä on yksiin kansiin koottu reilu paketti hankkeen toimintaympäristöstä kertovaa tietoa.
Tytti Nahi
2.12.2005

Köyhyydenvähentämisstrategiat ovat köyhien maiden, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston laatimia maakohtaisia suunnitelmia köyhyyden vähentämiseksi. Usein niistä käytetään englanninkielistä lyhennettä PRSP.

Strategioissa analysoidaan mistä ihmisten köyhyys maassa johtuu ja mitkä sektorit ovat tärkeimpiä köyhyyden vähentämiseksi. Tärkeimpien sektoreiden joukossa ovat usein mm. koulutus, terveys ja maataloustuotannon lisääminen.

Stragioissa määritellään myös maan hallituksen kehitysohjelmat kullakin sektorilla, sekä resurssit, joilla köyhyyttää pyritään poistamaan.

Strategian lukeminen auttaa hanketyön suunnittelijoita vahvistamaan maan talouden, inhimillisen kehityksen ja julkisten palvelujen tuntemustaan.

Lisää tietoa aiheesta

Rakennesopeutuksesta köyhyyden vähentämiseen

TYTTI NAHI

Köyhyydenvähentämisstrategiat syntyivät vastauksena kritiikkiin, jota 1990-luvulla esitettiin Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaa kohtaan.

Köyhät maat saivat 1990-luvulla kansainvälisten rahoituslaitosten tukea vain, jos ne suostuivat toteuttamaan laitosten laatimaa rakennesopeutusohjelmaa.

Rakennesopeutusohjelmaa kritisoitiin epädemokraattisuudesta, koska se määritteli maiden talous- ja sosiaalipalvelupolitiikan antamatta sananvaltaa maiden kansalaisille tai edes poliittisille päättäjille. Ohjelmaa kritisoitiin myös, koska se vaati kaikkia köyhiä maita toteuttamaan lähes identtistä politiikkaa. Erilaisia yhteiskunnallisia, historiallisia tai kulttuurisia oloja ei otettu huomioon.

Vastatakseen kritiikkiin rahoituslaitokset päättivät vuonna 1999 korvata rakennesopeutusohjelmat kansallisilla köyhyydenvähentämisstrategioilla.

Omistajuus

Strategioiden oli tarkoitus lisätä köyhien “omistajuutta". Rahoituslaitokset eivät enää sanele maiden politiikkaa, vaan kukin maa kirjoittaa kansallisen strategiansa itse. Sitten laitokset arvioivat onko strategia sopiva pohja maan lainojen leikkaamiselle ja kehitysavun antamiselle.

Rahoituslaitokset ovat myös määritelleet, että köyhyydenvähentämisstrategiat on laadittava osallistavasti. Maan kansalaisten pitäisi päästä vaikuttamaan strategian sisältöön esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, kirkkojen, ammattiliittojen ja yritysten kautta.

Kansallisten strategioiden on myös tarkoitus lisätä rikkaiden maiden keskinäistä koordinaatiota kehitysyhteistyössä. Rikkaat maat ovatkin sitoutuneet kohdentamaan kehitysapunsa strategioiden toteuttamiseen.