Uutinen

Paula Lehtomäki: Järjestöjen kehitysyhteistyö kaipaa uudistamista

Kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki keskusteli kansalaisjärjestöjen kanssa niiden tekemän kehityspoliittisen työn tulevaisuudesta. Rahaa on luvassa lisää, mutta hankkeiden hallinnointi vaatii pikaista uudistamista.
Sanna Jäppinen
19.2.2004

"Tuoreessa kehityspoliittisessa ohjelmassa ulkoministeriö toteaa, että tulevaisuudessa Suomi keskittää kehityspoliittista osaamistaan. Eikö asian pitäisi olla juuri toisin päin?", kyseli Leo Lindstedt Hyvinkään kehitysmaaseurasta ministeri Lehtomäeltä. "Suomalaisilla on auttamishalua, sydämen sivistystä ja paljon käyttämätöntä potentiaalia. Kehitysyhteistyön liika ammattimaistuminen voi tukahduttaa tavallisten ihmisten avun."

"Keskittäminen tarkoittaa ennen kaikkea Suomen valtion kahdenvälistä kehitysyhteistyötä. Nyt sitä tehdään yli 40 maassa", Lehtomäki vastasi.

"Tarkoitus on toimia pienemmässä joukossa maita, mutta suuremmalla volyymilla. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä tämä ei suoranaisesti koske, vaan siihen jää edelleenkin paljon hajontaa. Tavoitteena on kuitenkin luoda sellainen järjestelmä, että kehityspoliittisen ohjelman painotuksia otetaan huomioon myös järjestöjen hankkeissa. Järjestelmä vaatii uudistamista siksikin, että lähivuosina kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön on luvassa lisää rahaa – jopa tuplaten tähän päivään verrattuna."

Paula Lehtomäki tapasi 18. helmikuuta kymmenen kehityspoliittista työtä tekevät järjestön edustajasta kootun delegaation. Tapahtumaa koordinoineen Kepan lisäksi mukana olivat Dodo, Hyvinkään kehitysmaayhdistys, Maan ystävät, Maailmankauppojen liitto, Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi, Turun Maailmankauppayhdistys, World Vision, Suomi-Nicaragua -seura, Uhusiano ja Fidida.

Delegaation pääviestinä oli huoli hankehallinnoinnin liian hätiköidystä uudistamisesta. Ulkoministeriö on ilmoittanut, että sen kehityspoliittisen osaston (KEO) kansalaisjärjestöyksikön resurssit eivät enää riitä hanketukihakemusten käsittelyyn. Uuden järjestelmän kaavaillaan käynnistyvän jo ensi vuonna, mutta vielä ei ole selvää, mikä on muoto. Ministeriö tutkii kevään aikana erilaisia ulkoistamisvaihtoehtoja.

Järjestöt haluavat osallistua


Järjestöt myöntävät uudistuksen tarpeen, mutta ne kaipaavat remontin yhteydessä myös syvällistä sisältökysymysten pohtimista – pelkkä järjestelmän ulkokuoren uusiminen ei riitä.

"Nyt on oikeasti uudistettava myös tukimuotoja. Tällä hetkellä on vain yksi hankeputki, johon hyvin erikokoiset ja -tyyppiset hankkeet on täytynyt sovittaa", painotti Taija Heinonen Vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöyhdistys Fididasta. "Hankehallinnoinnin ulkoistaminen voi parhaimmillaan tarjota järjestöille lisää liikkumavaraa ja päätösvaltaa, mutta kova kiire ei sovi demokraattiseen päätöksentekomenettelyymme."

"Tiukan aikataulun taustalla on tietysti halua saada aikaan pikaisia päätöksiä. Mutta on vielä katsottava, mitä asialle voidaan tehdä", Lehtomäki lupaili.

Lehtomäki kyseli paikalla olleelta KEO:n Jyrki Tervalta, mitä ministeriön virkamiehet ovat tehneet järjestöjen osallistamiseksi.

"Vielä ei ole ehditty kehittää varsinaista sapluunaa osallistamiseen, mutta sellainen on tulossa, sillä se on erikseen mainittu kehityspoliittisessa ohjelmassa. Ja uskomme, että kunhan uusi hankehallinnointijärjestelmä saadaan käyntiin, meille ministeriössä jää enemmän aikaa keskusteluun ja kehittämistyöhön järjestöjen kanssa. Valvonta- ja evaluointivastuuhan säilyy joka tapauksessa meillä", Terva totesi.

Järjestöjen edustajien toteamukseen siitä, että erityisesti rahanjaon periaatteita pitäisi tarkistaa, Lehtomäki esitti kysymyksen: "Mikä nyt sitten on vikana?"

"Hankkeiden valintakriteerit ovat epäselvät. Järjestöt eivät tiedä, millaisia painotuksia ministeriö eri asioille hakemuksia käsitellessään antaa", selvitti Vilppu Suominen Uhusianosta.

"Ei päättäjätaho ole tässä se olennainen kysymys, vaan se, että pystytään luomaan selkeä ja avoin järjestelmä", Antti Pelttari Suomi-Nicaragua -seurasta täydensi.

Pelttari pohdiskeli myös mahdollisuuksia kehittää jonkinlaisia mittareita, joiden avulla voidaan määritellä vapaaehtoistyön arvo osana järjestöjen omavastuuosuutta.

"Tätä asiaa ja omavastuuosuuden suuruutta ylipäänsäkin on mietittävä monenvälisesti – vähän kuin tupo-neuvotteluissa", Lehtomäki totesi. Seuraavan kerran ministeri lupasi jatkaa keskustelua järjestöjen kanssa 25. maaliskuuta pidettävässä hanketukiseminaarissa.