Uutinen

Parlamentaarikot: Kehityksen painopisteet määriteltävä kansallisella tasolla

Kehityksen painopistealueet on määriteltävä kehitysmaiden omissa kehityssuunnitelmissa, todettiin Maailmanpankin parlamentaarisen verkoston konferenssissa.
Sanna Jäppinen
25.10.2005

"Omat äänestäjäni eivät luultavasti tiedä, mitä PRSP tarkoittaa. Tietävätkö teidän?" kyseli Maailmanpankin parlamentaarisen verkoston puheenjohtaja, hollantilainen Bert Koenders kansanedustajakollegoiltaan. Verkoston kokous keräsi Helsinkiin 21.-23. lokakuuta noin 200 kansanedustajaa yli 70 maasta keskustelemaan yhdessä asiantuntijoiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa kehitysrahoituksesta ja parlamentaarikkojen roolista köyhyyden vähentämisessä.

"PRSP:t (Poverty Reduction Strategies Papers), kansalliset kehityssuunnitelmat, ovat kuitenkin tänä päivänä hyvin keskeinen osa kehitysyhteistyötä, ja kehityksen painopisteiden pitäisi nousta niistä", Koenders totesi. "Paikallisten poliitikkojen on kannettava vastuunsa."

Parlamentaarikkojen roolin vahvistamista kaipasi myös ghanalainen Rasheed Draman, joka on tutkinut kehityssuunnitelmien tekoa ja toteutusta neljässä Afrikan maassa. Parlamenteilta ei ole useimmissa PRSP:n laatineissa maissa pyydetty mitään kommentteja suunnitelmaan, joko poliittisista syistä tai osallistamisen hallinnollisen raskauden takia.

"Parlamentaarikkojen tärkeä tehtävä olisi osallistaa kansalaisjärjestöjä kehityssuunnitelmien tekoon. Heidän pitäisi myös pystyä valvomaan sitä, että maan budjetti heijastelee kehityssuunnitelmassa mainittuja painopistealueita", ohjelmatyöntekijänä afrikkalaisessa parlamentaarisessa verkostossa työskentelevä Draman totesi.

Dramanin mukaan suunnitelmien ja budjettitodellisuuden epäsuhdan ohella muita PRSP:n toimeenpanossa esiin tulleita ongelmia ovat olleet muun muassa heikko seuranta ja sukupuolten välisen tasa-arvon olematon huomioiminen.

Myös avunantajia valvottava

"Parlamentaarikot eivät saa unohtaa valvontaa myöskään avunantajamaissa", muistutti Hetty Kovach velka- ja kehityskysymyksiä ajavasta Eurodad-verkostosta. "Avunantajat määräävät yhä pitkälti kehitysmaiden politiikkaa 'Me tiedämme paremmin` -asenteellaan."

Väitteensä perustaksi Kovach esitteli tutkimustuloksia Maailmanpankin tilastoista vuodelta 2003: 37 prosenttia avun vastaanottajamaista sanoi, että neuvottelut Maailmanpankin kanssa muuttivat niiden alkuperäistä poliittista ohjelmaa, ja vielä useammalla maalla neuvottelut olivat tuoneet joitakin uusia elementtejä ohjelmaan.

Kovachin mukaan yksi keskeinen keino vahvistaa kehitysmaiden omaa ääntä ja päätösvaltaa olisi köyhyysanalyysien (PSIA, Poverty and Social Impact Analysis) tekeminen. Analyysien avulla etsitään maiden yksilöllisiä kehitystarpeita ja keinoja köyhiä hyödyttävän politiikan toteuttamiseksi.

"Kehitysmaan omistajuuden ja yhteiskunnallisen sopimuksen vahvistaminen ovat olennaisia tekijöitä köyhyyden vähentämisessä", Kovach summasi. "Kokemus on osoittanut, että puhtaasti teknokraattinen lähestymistapa kehitykseen ei toimi, vaan myös poliittiset prosessit ovat tärkeitä."

Parlamentaarikot kampanjoivat WTO-neuvottelujen etenemiseksi

Bert Koendersin mukaan parlamentaarikkoverkoston vuosikokous oli kokonaisuudessaan ainutlaatuinen. "Ensimmäisen kerran näin suuri joukko kehitysteemoihin sitoutuneita kansanedustajia on kerääntynyt yhteen."

Yksi sitoutumisen merkki saatiin kokouksen päätteeksi, kun verkosto ilmoitti ryhtyvänsä kampanjoimaan Maailman kauppajärjestö WTO:n maatalouskauppaan jumiutuneen Dohan kehityskierroksen neuvottelujen etenemiseksi.

WTO:n ministerikokous järjestetään joulukuussa Hongkongissa.

Lisää tietoa aiheesta